Luin
3v taaksepäin nämä tämän päivän bloggauksen kaksi kirjaa. Nyt luin nämä uudelleen, kun teki niin mieli. Nyt kirjotan näistä uudet mietteet. On mielenkiintoista seurata, miten omat ajatukset ja analyysit muuttuu vuosien saatossa.
Komisario Bordelli on tosi symppis tyyppi. (Kirjassa ei muuten tuotu esiin hänen etunimeään, enkä löytänyt sitä googlettamallakaan.) Välillä vaan ärsytti, miten uppoutunut hän on sota-ajan muistoihinsa, koska ne sotamuistot välillä jotenkin sotki kirjan kulkua. No, Bordelli kärsii aivan selvästi sodan aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä ja noinhan se toimii, mitä kirjassaki on sitä tuotu esiin mm. esiin tunkevien muistojen ja unettomuuden muodossa ja samallain se sotkee ihmisen elämää kirjojen ulkopuolellakin.
Eritoten pidän siitä, miten Bordelli suhtautui muihin ihmisiin. He saavat olla mitä ovat ja hän ei arvota ketään toista ylemmäs. Poliisinakin hän on aivan käypä ja hänen kollegansa Piras vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Sellaselta jäyhältä suomalaiselta mieheltä. Tuli jotenkin oma äidinisä mieleen Piraksesta. Siksiki ehkä tykkäsin hänestä.
Tän kirjan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Firenzeen. On kuuma kesä ja kaupunki on tyhjentynyt ihmisistä helteen vuoksi. Helteiden keskellä eräänä yönä tapahtuu murha, joka onkin kinkkisempi selvittää. Epäiltynä on niin murhatun vanhan rouvan veli kuin muutama muutkin sukulaiset. Kirjan tahti on leppoinen ja sitä oli ilo lukea. Ahmaisin tämän parissa päivässä. Ja se murhatapa! Oli kyllä sellainen, etten ois ite keksiny käyttää.
Sitten tää Komisario Bordellin likaisin tapaus. Tää nimi on kyllä jotenkin hämäävä. Ei mun mielestä sovi tälle kirjalle. Englannin kielinen nimi ois ollut paljon parempi. En ymmärrä miksi tälle on suomeksi annettu tällainen nimi.
Tässä kirjassa selvisi Bordellin etunimi! Ensin tuli vihje hänen sota-aikana kirjoittamasta kirjeestään, että etunimi alkaa F:llä. Pian sen jälkeen selvisi, että etunimi on Franco. Franco-nimeä ei mainittu kuin tämän yhden kerran koko kirjassa. Aikamoista, sanon minä.
Kirjassa selvitellään murhattujen pikkutyttöjen tapausta, Bordellin murhatun lyhytkasvuisen ystävän tapausta sekä kauan metsästetyn natsin tapausta. Tapaukset menevät limittäin ja lomittain. Vaikka tapaukset onkin kauheita, niin silti kirjan tunnelma pysyy mukavana ja tutkinnat etenevät hitaasti, mutta varmasti.
Tässä kirjassa pisti silmään myös se, että alkoholia juotiin joka välissä. Lasi tai pullo viiniä, lasi tai useampi konjakkia, lasi tai useampi grappaa. Alkoholia kyllä valu kurkusta alas ku vettä. Huh huh.
Kirjan loppuratkaisu oli vähän, öh, mielenkiintoinen. Enpä olis osannut odottaa! Ja vaikka luin tän kirjan sillon 3v sitten, niin en kyllä enää muistanut yhtään miten tää kirja päättyy.
Tällaiset oli mun lukukokemukset toisella lukukerralla. Pidän näistä kirjoista edelleen valtavasti. Nyt mua odottaa tän sarjan kolmas suomennettu osa lukemistaan. Sen pääsen lukemaan ensimmäistä kertaa.
Onko kukaan muu lukenu näitä? Mitä olet pitänyt?
