Nils-Aslak Valkeapää: Aurinko, isäni

Valkeapään runoja? Kyllä kiitos!

Tää kirja ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta ku aiempi lukemani Valkeapään runokirja. En jotenkin päässyt näihin runoihin sisään kunnolla. Muutamia helmiä oli välissä kyllä. Pidän edelleen Valkeapään tyylistä ja siitä, kuinka hän osaa sanoa asioita niin upealla tavalla. Silti tää kokonaisuutena jäi nyt himmeämmäksi. Aion silti lukea lisää Valkeapään runoja. Jokin niissä janottaa.

Kevään yöt niin valoisat

Haluan laajentaa myös runoreviiriäni isommaksi, joten lainasin kirjastosta saamelaisen Nils-Aslak Valkeapään runoteoksen Kevään yöt niin valoisat. Valkeapään nimi oli tuttu, mutta runot eivät.

Valkeapäästä tuli uusi runorakkauteni. Jotenkin hänen runojensa poljento ja sanojen käyttö saivat minut kertakaikkiaan retkahtamaan häneen. Miten voikaan sanoa niin keveästi ja ilmavasti niin isoja asioita? Miten voi niin vähin sanoin ilmaista niin hirmuisen paljon? Jo kirjan ensimmäinen runo vei minut mennessään:

Viitsisinkö sanoa

että ajattelen sinua ja siksi kirjoitan

Lisäisinkö vielä

että pidän sinusta

Vaikka taidat sen kuulla

jo tuulen suhinassakin

Tästä runokirjasta jäi minulle vain jano lukea lisää Valkeapään runoja.