31 joulukuuta, 2020
Mikä ihmeen uussuomalainen?- novelliantologia
30 joulukuuta, 2020
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
29 joulukuuta, 2020
Aino Louhi: Mielikuvitustyttö & Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
28 joulukuuta, 2020
Petteri Poukka: Seppo - Hyvän mielen konsultti
25 joulukuuta, 2020
Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä
24 joulukuuta, 2020
Margot Lee Shetterly: Hidden figures - Varjoon jääneet
Kirjassa on myös harmittavan paljon kirjoitusvirheitä ja sanojen väärin taivutuksia. Niitä oli normaalia enemmän, mitä kirjoissa yleensä.
Ärsyttävää ja rasittavaa oli, miten kirjassa koko ajan puhutaan Amerikasta, kun pitäisi puhua Yhdysvalloista. Amerikka tarkoittaa Pohjois- ja Etelä-Amerikan mannerta, ei Yhdysvaltoja.
23 joulukuuta, 2020
Jenni Pääskysaari: Sinä olet...
22 joulukuuta, 2020
Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia & Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då
21 joulukuuta, 2020
Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous
18 joulukuuta, 2020
Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä & Jyrkänteen reunalla
17 joulukuuta, 2020
Gengoroh Tagame: My Brother's Husband, vol.2
16 joulukuuta, 2020
Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi
15 joulukuuta, 2020
Maia Kobabe: Gender queer
14 joulukuuta, 2020
Eero Ojanen&Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot
11 joulukuuta, 2020
A Yi: Täydellinen rikos
10 joulukuuta, 2020
Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys
09 joulukuuta, 2020
Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 9
Itse elin 25-vuotiaaksi asti niin, että olin jouluhössötyksessä mukana. Laitoin ja paistoin ja leivoin ja tein ja koristelin. Yritin hirveästi tehdä joulusta ihanaa ja että minulla olisi jouluna ihanaa. Silmissä kiiltelivät kaikki unelmaiset kuvat, joissa perheillä on kivaa keskenään ja jouluna rakkaus huokuu kodeissa. Sitten elämäni keikahti päälaelleen ja perhejoulut loppuivat. Yritin vielä kovasti pinnistää ja ponnistaa joulujuttuja. Pikkuhiljaa kuitenkin tajusin, että olin viettänyt joulua vain sen takia, että niin kuului tehdä. Pystyin viimein myöntämään itselleni, että joulu ei tuntunut mukavalta vaan pelkästään hyvin ahdistavalta ajalta.
Mikä joulussa ahdistaa? Se, että se on sellainen show, jossa esitetään, että me ollaan rakastava ja yhtä köyttä vetävä perhe (ja suku). Show, jossa esitetään, että kaikki on hyvin, vaikka hampaat ovat puristuneina yhteen, että itku ei tulisi ja paha olo purkaantuisi. Se, että siihen kasataan niin paljon odotuksia ihanasta yhteisestä ajasta ja siitä seuraa vaan kovia pettymyksiä. Tää kaikki lopulta purkaantuu väkivaltana, kännäämisenä, raivoamisena ja porukka (eritoten lapset) joutuu olemaan peloissaan ja varuillaan sen takia. Joulu on ihanaa aikaa? No ei todellakaan kaikille! Ja kuitenkin, suurin osa pitää sitä kulissia yllä kynsin hampain.
Lapsena oon viettäny jouluja mummulassa, yhden joulun sairaalassa, muuten lapsuudenperheen kanssa kotona. Elämän keikahdettua päälaelleen oon viettäny yhden joulun baarissa, viettäny joulun puolison suvun kanssa, joulun kavereiden kanssa. Lopulta puolison kanssa päädyttiin viettämään sitä kahdestaan niin ettei vietetä joulua ollenkaan. Ei joulukoristeita, ei joulumusiikkia, ei jouluruokia. Sen myötä ahdistus joulusta hellitti ainakin puoleen alkuperäisestä.
Eilinen luukku oli Jotakin syötäväksi kelvotonta- blogissa ja huominen luukku on Bibbidi Bobbidi Book- blogissa.