Viimeinen kirjani

Swanin kirja oli niin kaunis kieleltään, että se jäi lukemisen jälkeen soimaan mieleen. Ja soi edelleen, vaikka lukemisesta on jo pari kuukautta.

Mitä ajatuksia mielessä liikkuu, kun sairastaa parantumatonta syöpää ja elämä on vielä ihan kesken? Siitä tämä kirja kertoo. Swan käy elämäänsä ja ajatuksiaan läpi. Upposin tekstiin. Swanin kirjoituksissa oli jotain niin samaistuttavaa. Swanin teksti ja ajatusten ilmaisu oli niin kaunista, että tuntui, että se alkoi soimaan mun mielessä. Ei enää muista tarkkoja sanoja tai tarinaa, mutta silti se kaikki soi kauniina mielessä, haikeina ja haalistuvina sävelten muistoina. Tuntuu, että kiinnityin kirjaan. Ei minulle käy juuri koskaan minkään kirjan kanssa näin. (Roxane Gayn Hunger on toinen kirja, joka on jäänyt soimaan minuun ja johon kiinnityin.) Viimeinen kirjani oli täynnä sitä jotain. Tämä minun täytyy lukea vielä toisenkin kerran. Ja ehkä kolmannenkin. Ja saada mun kirjahyllyyn, että voin selata sitä ja lukea sointuja kirjan sivuilta.

Kiroileva siili 2&3

Vähän lisää kiroilevan siilin menoa ja meininkiä!

Mitä näistä edes osaisi kertoa? Kiroileva siili on mielestäni symppis hahmo ja näiden sarjakuvien huumori osuu mun huumorihermoon.

Ei näissä kauheana mitään juonta ole. Strippi kerrallaan saa siilien eloa seurata. Hyvää luettavaa silloin, kun ei jaksa mitään raskasta.

Lisää aion näitä lukea jossain vaiheessa.

Aikuisuus on myytti

Vihdoin minäki sain käsiini tämän hypetetyn Sarah Andersenin sarjakuvan!

Löysin kyllä samaistuttavaa tästä. Heh. Luulen, että jokainen löytää jotain. Ei se aikuistuminen ja itsestä huolehtiminen ihan niin yksinkertaista ole. Itselleni se on opettelua edelleen, vaikka oon jo yli 30-vuotias.

Tykkäsin Andersenin piirustustyylistä. Mun silmä lepäs mustavalkoisessa tyylissä, koska tuo päähenkilö on kuitenkin niin ilmeikäs. Mielestäni tasapainoinen kokonaisuus. 

Suositus tälle.

Nautitaan raakana

Hitsi, mulla ei oo jääny tästä kirjasta mieleen ihan mitään. 

Kirjan pääasia on se, että elä elämäsi kohtaamalla tunteesi ja olemalla läsnä joka tilanteessa. 

Jos haluat lukea paremman tekstin kirjan sisällöstä ni Valopolku- blogissa on hyvä kirjoitus tästä.

 Mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kirjasta. Oon lukenu sen näköjään just sillon, ku ollu pari kovaa juttua elämässä ja sen takia tää on pyyhkiytyny mun mielestä pois kokonaan. Että kröhöm vaan, kohtaa tunteet ja ole läsnä jne.

Aurinko on tähti

Aah, kyllä mää tykkään Nicola Yoonin kirjoista, niiden lopuista huolimatta. 

"Natasha uskoo tieteeseen ja tosiasioihin. Ei kohtaloon eikä toteutumattomiin unelmiin. Kun hän tapaa New Yorkissa Danielin, hänen perhettään odottaa maasta karkotus samana iltana, eikä rakastuminen ole vaihtoehto.

Daniel on aina ollut hyvä oppilas ja tehnyt mitä häneltä odotetaan. Hän ei ole ollut runoilija, saati unelmoija. Mutta kun hän näkee Natashan, kaikki muu unohtuu. Jokin tytössä saa Danielin uskomaan, että kohtalo tarjoaa heille kahdelle poikkeuksellista tarinaa.

Jokainen elämän hetki on johtanut tähän yhteen tuokioon. Edessä on miljoona erilaista tulevaisuutta: mikä niistä toteutuu?" GoodReadsista tää juonitiivistelmä.

Tykkäsin, ku tää kirja ajallisesti sijoittuu yhteen päivään. Kaikki tapahtuu sinä aikana. Juonena pääsee tosiaan seuraamaan Natashan ja Danielin mielestäni epäuskottavaa höttöä olevaa rakkaustarinaa, mutta se nyt meni siinä sivussa, koska kirja muuten oli niin vetävä ja juoni eteni koko ajan. En usko, että rakkaus voi syntyä yhden päivän aikana. Kyllä se oikeasti vaatii paljon enemmän aikaa ja kaikkea muuta.

Yoon osaa tosiaan kirjottaa. Hänen tyyli iskee muhun. Tykkään myös siitä, että päähenkilöt ei oo valkoihoisia, niinku kirjoissa yleensä on. Tätä tarvittaisiin enemmän. Enemmän ei-valkoisia päähenkilöitä. 

Kirjan loppu saa multa tässäki miinusta. Ei kyllä niin paljon ku Kaikki kaikessa- kirjassa, haha. En paljasta loppua sen kummemmin, saatte ihan itse lukea. Vaihtoehtoinen loppu oli myös ihan jees. Se pelasti ja sai mut paremmalle mielelle. 

Einsteinin vaimo

Saako sanoa epäsuositun mielipiteen? Mää oon ehkä vähän kyllästynyt Liv Strömquistin tyyliin tehdä sarjakuvia. Nää tuntuu niin pahasti toistavan itseään.

"Miksi Elvis telkesi Priscillan Gracelandiin? Miksi Karl Marx makasi palvelustyttönsä kanssa? Miksi Britney Spears rakastui Keviniin? Entä miksi Albert Einsteinin ensimmäinen vaimo luopui fyysikonurastaan?

Einsteinin vaimo -albumi kartoittaa naisten historiaa miesten varjossa. Näissä sarjakuvissa tutustumme kaikkien aikojen kammottavimpiin poikaystäviin ja unohdettuihin tyttöystäviin. Lisäksi tapaamme muun muassa Yokon ja Johnin, konservatiivisia lapsia, luonnollisia eläimiä ja tarkastelemme huorittelun historiaa." Siinäpä GoodReadsin esittelyteksti tähän sarjakuvaan.

Mulla ei enää oikein napannu. Aihe hyvä, asia hyvä, mutta tyyli tökkii. Aluksi tykkäsin paljonkin Strömquistin sarjakuvista, mutta luettuani nyt kaikki suomennetut, ni en halua lukea enempää. Jotenkin toi tyyli tuntuu semmoselta paasaukselta ja toistaa itseään albumista toiseen, etten vaan jaksa enää. 

Miksi nukumme

Tämä tietokirja oli mulle aika päräyttävä. Varsinkin, kun oon lapsesta asti kärsiny uniongelmista ja aikuisena on huolettanu se, että miten tää vaikuttaa terveyteen yms. 

Walker selittää hyvin kansantajuisesti kaikki nukkumiseen liittyvät asiat. Miksi nukumme, mitä se merkitsee meille, mitä siitä seuraa jos ei nukukaan jne. Esim. unesta ei sais ikinä karsia, koska vähäisempi nukkuminen heikentää ajattelukykyä ja työtehoa jne. Kirjan lopussa on myös hyvä kooste siitä, että mitä keinoja käyttää saadakseen paremmin unta ja miten ne vaikuttaa nukkumiseen parantavasti.

Mulle uutta tietoa oli se, että ihmisen unirytmi vaihtelee elämän aikana. Esim. teinillä on luontaisesti erilainen unirytmi kuin vaikka keski-ikäisellä. Ja että sitä on turha yrittää pakottaa teinillä erilaiseksi, koska se ei pakottamalla muutu. Uusi tieto mulle oli myös se, että kun sanotaan, ettei vanhana tarvi enää niin paljon unta, ni se ei ole totta. Vanhukset nukkuu vähemmän sen takia, että iän myötä unen saanti ja unessa pysyminen vaikeutuu. Unta he tarvivat edelleen yhtä paljon, kuin vaikka keski-ikäisenä. Yksi ärsyttävä uus tieto mulle oli se, että ku käytän lääkkeitä, että saan unettomuuskausiani katki, niin se lääkkeiden tuoma uni ei oo ollenkaan niin hyvää ja palauttavaa kuin se uni, jonka saa ilman lääkkeitä.

Kirja oli kyllä tosi hyvä. Tää pitää varmaan ostaa omaan hyllyynki, että voi palata näihin juttuihin uudelleen. 

Oksi

Oksi. Tää oli jännä sarjakuva.

Toisaalta tykkäsin tästä ja toisaalta en. Oli vähän ristiriitainen kokemus. Ton kuvassa näkyvän pienen tyypin (Oksi?) äiti on niin mielivaltainen ja julma, että se oli vähän ahdistavaa. Kuvassa näkyvät veljet olivat siinä syrjimisessä sitten mukana. Tunnistin itseni Oksin ulkopuolisuudesta omassa perheessään. Siitä pidin, että Oksi teki silti, mitä halusi ja tarvitsi. Kuvituksesta pidin myös! Se oli tuollaista unenomaista ja värejä ei ollut paljon. Tää oli myös nopea lukea.

Tää sarjakuva oli mulle sellainen haikea ja surullinen äidin kaipuun kuvaus. Tämä pitäisi lukea toisen kerran. Uskon, että saisin toisella lukukerralla tästä lisää irti.

Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat

Olipas ihana satukirja! Jotenkin tuli lukiessa sellainen olo, että oi miksi, oi miksi, mun vanhemmat ei oo yhtään tommosia, ku kirjan pienellä lohikäärmevauvalla on. 

GoodReadsista kopsattu kuvaus:

"Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat kertoo sadunomaisesti intersukupuolisen pienokaisen syntymästä.

Se on kertomus vanhempien rakkaudesta ja positiivisesta uteliaisuudesta syntymässä olevaa pienokaistaan kohtaan sekä yhteisön tuen merkityksestä perheen hyvinvoinnille.

Satu on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja aiheesta.

Aikuisille lukijoille kirja antaa mallin, miten puhua näistä tärkeistä aiheista lasten kanssa. Kirja on samalla tarpeellinen lisä kasvattajien ja hoiva-alan toimijoiden käyttöön.

Kirja on tehty yhteistyössä Seta ry:n kanssa. "

Tässä kirjassa kuvituskin oli kaunista. 

Mulle on vastikään avautunu tämä intersukupuolisuuden maailma enemmän. Ite ajattelin pitkään opitun mukaan, että lisääntymiselimiä on vain kahdenlaisia. Ei ollu tuo intersukupuolisuuden käsite menny perille asti mulla. Tiedon lisäännyttyä oon ruennu kyseenalaistaan noita lapsille tehtäviä sukuelinten leikkauksia ja niiden tarpeellisuutta. Lähinnä se on turhaa kärsimystä ja kipua aiheuttavaa. Oon ruennu miettiin ja kyseenalaistaan myös sitä ajatusta, että ihmisillä ois vain kahdenlaisia lisääntymiselimiä. Jos eläimilläkin on useammanlaisia lisääntymiselimiä- ja tapoja, niin miksi ihmiselläkin ei olisi niin?

Senni ja Safira- sarjakuvat

Jei! Sarjakuva vanhuksista ja heidän elämästään. Mummon lisäksi on myös Senni ja Safira! Eikä yhtään huonompi.

Tässä ekassa osassa pääsemme tutustumaan Senniin ja Safiraan, jotka ovat eläkkeellä olevat ystävykset. Heillä on humoristinen asenne vanhuuteen ja sen tuomiin kolotuksiin. Hymy nousi lukemisen aikana huulille. Menossa mukana myös naapurin Arvi.

Tokassa osassa mukaan saapuvat Sennin Teuvo-lanko ja ravintoloitsija Jalo sekoittamaan pakkaa ja eläkeläisten elämää. On menoa ja meininkiä ja sitä tuttua huumoria.

Kolmannessa osassa Senni tutustuu Osmoon, mutta romanssi ei niin vain ota sujuakseen. Mukana myös tutut Teuvo ja Jalo ja Arvi.

Pidin näistä sarjakuvista paljon! Mustavalkoiset piirrokset ja juttujen huumori sopivat minulle hyvin. Virkistävää vaihtelua myös sekin, että sarjakuva on vanhuksista. Ei se aina tarvi olla supersankareista ja/tai nuorista ja niin vauhdikasta ja jännää menoa.

Siegfried sarjakuvatrilogia

Sarjakuvatrilogia, joka on saanut innoituksensa Richard Wagnerin oopperasta Nibelungin sormus. Kuulosti mun korvaan jännältä. Siispä sen pariin.

Siegfried on orpo-poika. Hän asuu metsässä Mime-kääpiön ja susien kanssa. Siegfried haluaisi tietää oman alkuperänsä, mutta Mime vastustaa sitä. Lopulta Siegfried lähtee etsimään tietoa. Kaiken taustalla häälyy äksy Odin, jolla on ihan omat suunnitelmansa tämän orpo-pojan varalle.

Valkyyriassa Siegfried on matkalla ja Mime on mukana. He päätyvät Mimen kotikaupunkiin ja kohtaavat siellä lohikäärmeen, Fafnirin. Taustalla häilyy edelleen Odinin suunnitelmat Siegfriedin varalle. Hän on laittanut Siegfriedin perään rakkaimman tyttärensä.

Jumalten iltahämärässä ollaan jo finaalissa. Kaikki selviää. Kaikki (ainakin melkein) räjähtää. Ja rakkaus, se klisee, kantaa kaiken läpi. "Kyllä tuossa rakkauden taistossa on joskus jotain niin elähdyttävää." Noin olin kirjottanu GoodReadsissa tästä kolmannesta osasta.

Ahmin ihan tämän tarinan läpi. Kerronta oli hyvää. Ja, ennen kaikkea, kuvitus oli niin kaunista. Silmä lepäsi sivuilla! Tää sarjakuvatrilogia on lukemisen arvoinen.

Ihana herkkyys

Tässäpä taas yksi kirja erityisherkkyydestä!

Sinänsä tämän kirjan anti ei tuonut mitään uuttaa aiheeseen. Aika lailla samat asiat on tässäkin, kuin muissakin aiheeseen liittyvissä kirjoissa. 

Parasta tässä kirjassa oli ulkoasu ja sisäpuolella taas kuvat ja se, että sivut olivat värillisiä. Mun silmät ja sielu lepäs kirjan sivuissa. Ihanaa vaihtelua tällainen!

Neiti Brander

Oletko joskus kuullut neiti Branderista? Minä en.

Signe Brander toimi valokuvaajana Helsingissä 1900-luvun alussa. Hän sai Muinaismuistolautakunnalta urakakseen kuvata Helsinki ja sen muutokset. Niin hän teki, kunnes toimi yhtäkkiä sanottiin irti. Kuvia hän kerkesi ottaa yli 900.

Kuvitus oli minulle mieleinen ja kaunis. Pidin siitä, että sarjakuvassa oli tarinan rinnalla myös Branderin ottamia valokuvia. Tarina itsessään taas oli osin sekava, kun yhtäkkiä hypättiin eri hetkeen tai aikaan varoittamatta. 

Valokuvaaminen oli 100 vuotta sitten himppusen erilaista kuin nykyään! Huh hei! Hauskaa oli seurata Branderin valokuvausta tässä sarjakuvassa. Ihan poliisivoimin välillä otettiin kuvia.

Tuuli Hypénin Veikka- satukirjat

Veikka on saanut minun sydämeni ja nämä lastenkirjat veivät sen lopullisesti mennessään.

Ihastuin näihin satuihin täysin! Nanna- sarjakuvista tuttu Nannan pikkuveli Veikka on saanut omat tarinansa ja ihastuttivat minua kovasti.

Veikan metsäretkessä Veikka lähtee tutustumaan kotikolonsa ympäristöön ja päätyy metsään ja eksyykin sinne. Veikka ja Talvessa on syksy ja talvi lähestyy. Veikka ei vielä tiedä mikä talvi on ja mitä se merkitsee.

Saduissa oli aivan ihana kuvitus. Kansissakin näkyy tuo tyyli, jossa kuvitus on tuollaisessa ympyrässä ja se sopi näihin kirjoihin loistavasti. Tykkäsin todella paljon.

Voi, toivon, että Hypén tekee Veikka- kirjoja vielä monta lisää!

Kudottujen kujien kaupunki

Kudottujen kujien kaupunki on monitulkintainen kirja. 

Kirja on kaunis rakkaustarina. Väliin kirjan maailman asioista ei saanut otetta, että mitä mikäkin meinaa. Mikä tää homma on, että katuja on kudottu ja miksi ja mitä ja häh? Kirjan maailmaan kaipasin selkeyttä. Itse juoni ja tarina oli mielenkiintoinen ja eteni hyvin. Henkilöistä pidin, vaikka heidän tarinansa olivatkin orpoutta täynnä. Eliana ja hänen veljensä Janos ovat orpoja, sekä Elianan rakastettu Valeria (jonka hän löytää kirjan alussa kallioilta loukkaantuneena ja kieli irti leikattuna) on orpo.

Kirjassa tuotiin hyvin esiin mitä voi tapahtua, kun tiettyihin ihmisryhmiin isketään leima, kuten kirjassa kirjaimellisesti tehdään, kun heidän otsaansa tatuoidaan merkki, ja miten heitä sitten kohdellaan, syrjitään ja kartetaan. Miten jotkut ihmiset ovat toisten yläpuolella, kuten salaperäinen Neuvosto. Miten maailma voi kirjaimellisesti romahtaa, kuten kirjan saari maailman tulviessa ja maan järistessä. Miten kaiken kaaoksen keskellä voi silti olla rakkautta ja tehdään työtä kaikkien hyväksi, vaikka sitten salaa.

Pidin tästä, vaikka välillä olinkin kirjan maailman suhteen vähän pihalla. Kirja on hyvä kuvaus esim. natsismista ja sen seurauksista. Tai siitä, että mitä kohti nykymaailma on menossa, jos ei pidetä puolia ja vastusteta ihmisoikeuksien tallomista. Ja mistä itse eniten pidin: aina on toivoa ja hyviä ihmisiä.

Kaikki kaikessa

Huh, joo, menkää kuvan alapuolelle lukemaan mun mielipide/vuodatus tästä kirjasta.

Tämä kirja oli vähän ristiriitainen. Tarina oli mielestäni aika ihana ja Maddyn sairaus toi siihen oman erikoisen silauksensa ja myös kysymysmerkkejä sairauden suhteen. Juoni myös eteni mielenkiintoisesti, milloin muistiinpanomaisesti, milloin taulukoin, milloin päiväkirjamerkinnöin yms. Tykkäsin tyylistä tosi paljon, koska se toi elävyyttä kerrontaan. Ristiriita tuli siitä, että loppuratkaisu oli mun mielestä, no, perseestä. En tykännyt siitä yhtään! Ja se ärsyttää vieläkin, kuten huomata saattaa. Loppuratkaisu tönäisi hienosti alkaneen ja kantaneen tarinan suoraan jyrkkää rinnettä alas ja tappo sen rinteen alla oleviin kallioihin pirstaleiksi.

Maddyn ja Ollyn rakkaustarina oli minusta kivaa seurattavaa ja ei ollut pienine tempoiluneen liian ärsyttävä, vaikka sinänsä tyypillinen kyllä. Juoni eteni hienosti ja olin toiveikas sen suhteen, miten tarina jatkuu. Sitten tuli se loppuratkaisu ja se pilas kaiken. Loppuratkaisun jälkeen tarina jäi vielä osin auki, eli se voi jatkua miten vain, mikä on kiva, mutta tuo jyrkänteeltä tönäisy oli niin ärh. Joo, ehkä lopetan tän jankkaamisen siitä.

Jos haluat tietää, mikä on homman nimi, niin lue kirja. Mun mielestä kirja oli silti lukemisen arvoinen. Suunnilleen 4/5 kirjasta on sitä hyvää, ennen ku töräys saapuu. :D Teinien rakkaus oli söpöä ja sai mut eläytymään siihen ja muistelemaan omia teiniaikoja. Lopputöräyksestä huolimatta aion lukea Yoonin toisen suomennetun kirjan. Jospa siinä ei oo tommosta pilaajaa! Jospa tyylikin on samanlainen kuin tässä kirjassa oli. Pidin kerrontatyylistä niin paljon.

The Spider King's Daughter

Vähän erilainen rakkaustarina luvassa. 

Vähän kuin summamutikassa kirjastosta nappasin tämän kirjan mukaani. Viehätti ajatus kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat Afrikaan, Nigeriaan ja siellä Lagosiin. Kirja kantoi kyllä mukanaan alkuun, mutta puolen välin jälkeen tuli lässähdys. En tiedä johtuiko se kirjasta ja vai johtuiko se minusta. Puolen välin jälkeen lukeminen oli mulle pakkopullaa ja lähinnä ärsytti Hawker ja Abike ja juonen käänteet. Plääh plääh plääh. Ja loppu oli yhtä aikaa huh huh ja plääh. Huh, ku Hawkerin ei käyny kuinkaan ja plääh, miten se muuten loppui. 

En aina tiennyt, että kenen puolella olisin. Abike oli välillä niin ärsyttävä rikas tyttö ja kova ja välillä taas haavoittuvainen. Hawker taas oli kovan koulun käynyt nuori poika, vastuuntuntoinen ja silti ei aina älynnyt asioita. Ja sitten kun Abiken ja Hawkerin isien yhteys selviää ja Hawker haluaa kostaa Abiken isälle oman isänsä kuoleman. Siitä se sotku alkaa. Ja voi, kun kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Jos tästä kirjasta jäikin ristiriitainen olo, niin sen se ainakin aiheutti, että haluan tutustua myös Onuzon muihin kirjoihin.

Paasto

Tartuin tähän vähän pakon eessä, ku joku onneton oli varannu tän kirjastosta ja tietysti piti rueta lukemaan äkkiä, että kerkiän, ennen ku pitää palauttaa. Paasto teki mitä pitikin, imaisi minut mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta ja luin tämän yhden päivän aikana, melkeinpä yhdeltä istumalta. Paasto pisti ahmimaan!

Yksinkertaisuudessaan tämä kirja kertoo Matiaksesta, hänen uskonkriisistään ja mitä siitä seurasi. Minua vähän pelotti ennen kirjan aloittamista tuo uskonkriisi, että kuinkas hengellistä diipadaapaa tämä kirja sen takia on. No ei onneksi ollut! Matiaksen kriisiä oli suorastaan mukavaa seurata, jos niin voi yhdestäkään kriisistä sanoa. Mielen kiemurat ovat ihmeellisiä.

Kirjan myötä sain pienen pintaraapaisun ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus ei ole itselleni sen kummemmin tuttu, niinkuin ei mikään näistä isoista uskonnoista. Uskonnosta ja uskosta on näköjään silti mielenkiintoista lukea. Ainakin jos asiasta osataan kirjoittaa vetävällä tavalla. Uskonkriisi on hyvin universaali asia. Se on tuttu myös itselleni ja sen myötä jätin vuosia sitten uskonnollisuuden elämästäni kokonaan.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan! Oli ahaa-elämys itselleni se, että uskostakin voi kirjoittaa mielenkiintoisesti ja niin, että se saa ahmimaan kirjan yhdeltä istumalta.

PS: Sain jonku virtapiikin ja naputtelin kirjapostauksia menemään yhen illan. Sitten en ookaan enää jaksanu tehä yhtään mitään. 

Tassutellen

Tästä Milla Paloniemen sarjakuva-albumista sain naurua elämääni. Se kun tahtoo välillä olla hukassa.

Piirrokset tässä olivat mustavalkoisia ja eläimet mielestäni söpöjä. 

Välillä niin nauroin näille jutuille! 

Suosittelen lukemaan! Tää pitäis varmaan omaankin hyllyyn hommata, että saa palata näihin strippeihin ja nauraa.