Sarjakuvatrilogia, joka on saanut innoituksensa Richard Wagnerin oopperasta Nibelungin sormus. Kuulosti mun korvaan jännältä. Siispä sen pariin.
Siegfried on orpo-poika. Hän asuu metsässä Mime-kääpiön ja susien kanssa. Siegfried haluaisi tietää oman alkuperänsä, mutta Mime vastustaa sitä. Lopulta Siegfried lähtee etsimään tietoa. Kaiken taustalla häälyy äksy Odin, jolla on ihan omat suunnitelmansa tämän orpo-pojan varalle.
Valkyyriassa Siegfried on matkalla ja Mime on mukana. He päätyvät Mimen kotikaupunkiin ja kohtaavat siellä lohikäärmeen, Fafnirin. Taustalla häilyy edelleen Odinin suunnitelmat Siegfriedin varalle. Hän on laittanut Siegfriedin perään rakkaimman tyttärensä.
Jumalten iltahämärässä ollaan jo finaalissa. Kaikki selviää. Kaikki (ainakin melkein) räjähtää. Ja rakkaus, se klisee, kantaa kaiken läpi. "Kyllä tuossa rakkauden taistossa on joskus jotain niin elähdyttävää." Noin olin kirjottanu GoodReadsissa tästä kolmannesta osasta.
Ahmin ihan tämän tarinan läpi. Kerronta oli hyvää. Ja, ennen kaikkea, kuvitus oli niin kaunista. Silmä lepäsi sivuilla! Tää sarjakuvatrilogia on lukemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti