30 syyskuuta, 2020
Alison Bechdel: Äideistä parhain
28 syyskuuta, 2020
Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma
25 syyskuuta, 2020
J.S. Meresmaa: Dodo
Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.
Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.
Iina: mikä muu vois mennä pieleen?
Elämä: hold my beer"
23 syyskuuta, 2020
Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu
21 syyskuuta, 2020
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti
18 syyskuuta, 2020
Mietteitä lukemisesta
Mun lukeminen alkoi takkuamaan, kun maaliskuussa korona pärähti päälle ja tunkeutu elämään. Keskittymiskyky katos unten mukana, eikä oo palautunu vieläkään niinku pitäis. Ei semmoseksi, ku mitä lukeminen mulla normaalisti on. Ei semmoseksi, ku haluaisin sen olevan. Eikä lukeminen tunnukaan samalta, vaan vähän hankalalta. Kaiken tän takia tuntuu, ku musta puuttuisi palanen. Iso palanen!
Kun Suomessa alkoi poikkeusolot, alkoi kodin seinät kaatumaan mun päälle ja lähdin ulos. Alko kova käveleminen. (Postauksen kuvat kävelyreittien varrelta.) Kävellä pätkin menemään ja sain mielen edes hetkeksi rauhoittumaan. Kävellessä sain myös purettua mielessä jyllääviä vihan tunteita. Sen myötä olo parani jonkin verran, mutta ei kokonaan. Lukeminen ei oo palannu. Mun lukeminen on sitä, että luen ja jankkaan yhtä kappaletta tai yhtä lausetta ja tuntuu välillä, etten millään ymmärrä lukemaani. Se ärsyttää ja tuntuu pahalta. Myöskin blogien lukeminen on tän myötä jääny paljon vähemmälle. Tälläkin hetkellä luen heinäkuun loppupuolella julkaistuja blogipostauksia, kun ei vaan saa hommaa etenemään. Laahaan paljon jäljessä niittenkin kanssa, mikä on epänormaalia minulle.
En tiiä millon tilanne mun kohdalla paranee. Hirveän hitaasti luen, ku en pysty olemaan lukemattakaan. Postauksiakaan en meinaa myöskään jaksaa kirjottaa. Takkuaa sekin homma. Että jos ei postauksia ala näkymään, ni se johtuu tästä. Niitäki roikkuu mulla luonnoksissa pitkältä ajalta. Ääh.
Välillä pelottaa, että onko masennus taas nurkan takana, vai mikä tää on. Vai onko tää vaan ihan normaalia reagointia tällaiseen isoon asiaan, kun tulevaisuus on koronan peitossa ja paljon epävarmempaa ku ennen.
Miten teillä menee? Miten on korona vaikuttanu teijän olemiseen ja tekemiseen? En varmasti oo ainut tän tilanteen ja vaikutusten kanssa.
16 syyskuuta, 2020
Claudia Gold: Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo
14 syyskuuta, 2020
Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan
11 syyskuuta, 2020
Taidekalenteri 2021 minun runoillani
Huh! Meikä on vähän täpinöissään täällä. Lähdin mukaan ensi vuoden taidekalenteriin. Kalenterissa on mun kirjoittamia runoja, Arja Bymanin maalauksia ja Sini Yrjänän valokuvia, joissa minä.
Jos haluat ostaa kalenterin, niin sen pääsee ostamaan täältä.
Tämä on vähän kuumottavaa hommaa. Sillon ku Piilosta- kirja julkaistiin, olin niin huonossa kunnossa, etten tajunnu mistään mitään suunnilleen. Nyt tää pelkkä kalenterihomma jännittää paljonkin. Ehkä jännitän nyt sitten sen kirjan eestä myös.
On tää kalenteri kyllä ihana ja kaunis! <3