Luin pitkästä aikaa uudestaan nämä kaksi ihanaa klassikkoa ja ai että rakastin lukea ja upota näiden maailmaan. Pikkupappilassa aloittaa tarinan ja Ulla ja Mark päättää sen.
Luin lapsena nämä Anni Swanin kootut kertomukset muutaman kerran läpi. Lapsuudenkodissani oli tämä kokoelma. Muistan tykänneeni näistä kirjoista silloin ja olin niin onnellinen, kun tykkään näistä edelleen. Kaikista lapsena luetuista kirjoista ei pidä enää aikuisena.
Tarina alkaa siitä, kun Sandien perhe muuttaa pikkupappilaan. Kirja kertoo heidän elämästään ja eritoten perheen tyttären Ullan elämästä. Ulla on haltioituva ja omaan maailmaansa uppoutuva tyttö. Hän myös pelastaa viulun soittoa rakastavan Markin, kun Mark karkaa Ullan sukulaisen perheestä ja auttaa orpoa Markia löytämään omia sukulaisia. Taustalla pyörii myös Ullan siskon, Minnan, romanssi köyhän aatelisen kanssa ja uteliaat katseet ja juorut suvun menetettyä kartanoa kohtaan, koska joku amerikkalainen on ostanut sen ja alkanut remontoida sitä.
Ulla ja Markissa tarina jatkuu. Ulla pääsee kouluun tätiensä luokse ja edessä on muutto pois kotoa eri paikkakunnalle. Mark taas on muuttanut Saksaan isänsä kanssa ja on ongelmissa äitipuolensa kanssa. Näiden teinien elämässä on mutka jos toinenkin ja kirjat sivut kääntyivät tahtia.
Näissä on jotain samaa kuin Pikkunaisissa ja Anna-kirjoissa. Sellainen raikas tuulahdus jotain, jota en oikein osaa eritellä. Haltioidun itsekin kuin Ulla, uppoan ja haaveilen, innostun täysiä. Parasta näissä oli se, että näitä oli niin turvallinen lukea, kun tiesi, että kaikki päättyy tavalla tai toisella onnellisesti.
