Kirjailijat, jotka ovat lukulistallani

Minulla on kaksi muistikirjaa, joihin olen kirjoittanut ylös ne kirjat, jotka haluaisin lukea (ja jotka käyn yliviivaamassa luettunani). Seassa on myös pelkkiä kirjailijoiden nimiä. Toinen muistikirjoistani on jo täynnä, toinen puolillaan. Ajattelin sitten huvin vuoksi kirjoittaa postauksen, johon poimin järjestyksessä vanhemmasta muistikirjastani vanhimmasta merkinnästä alkaen kirjailijat, joiden tuotantoon en ole vielä tutustunut vaikka haluaisin. Ensimmäiset merkinnät olen tehnyt muistaakseni vuonna 2016 ja viimeiset tein syksyllä 2018 tähän ensimmäiseen muistikirjaani.

Olkaat hyvät! 73 kirjailijaa, joiden kirjoja en ole vielä lukenut:

1. Maeve Binchy

2. Kerstin Gier

3. J.R.Ward

4. Matt Haig

5. Max Manner

6. Lene Kaaberböl

7. Unni Lindell

8. Hanne Örstavik

9. Ian McEvan

10. Mari Korhonen

11. Mari Jungstedt

12. Douglas Preston & Lincoln Child

13. Melissa Hill

14. Jussi Adler-Olsen

15. Stefan Tegenfalk

16. Erica Jong

17. Joelle Jones & Jamie.S.Rich

18. Jari Järvelä

19. Ellery Queen

20. Jacquelyn Mitchard

21. Sergei Lukjanenko

22. John Arcudi

23. Hilkka Ravilo

24. Ante Aikio

25. James Dashner

26. Rick Riordan

27. Kaisa Haatanen

28. Sara Paretsky

29. Risto Isomäki

30. Ursula Poznanski

31. Cilla Börjlind

32. Milla Ollikainen

33. Samuel Björk

34. Eoin Colfer

35. Mons Kallentoft

36. Nina Hurma

37. Gillian Flynn

38. Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt

39. Kristiina Vuori

40. Holly Bourne

41. Timo Sandberg

42. Jojo Moyes

43. Anne Leinonen

44. John Green

45. Jacob Grey

46. Liliana Lento

47. Denise Rudberg

48. Johanna Valkama

49. Arne Dahl

50. Martin Österdahl

51. Brene Brown

52. Toni Morrison

53. Ta-Nehisi Coates

54. Zora Neale Hurston

55. Maya Angelou

56. Jani Toivola

57. Virgie Tovar

58. C.L.Lynch

59. Henning Mankell

60. Lone Theils

61. S.K.Tremayne

62. Lucinda Riley

63. Clare Mackintosh

64. Emelie Schepp

65. Belinda Bauer

66. Chidera Eggerue

67. Ninni Schulman

68. Jens Henrik Jensen

69. Emmi Itäranta

70. Ayobami Adebayo

71. Pasi Ilmari Jääskeläinen

72. Helena Waris

73. Virve Sammalkorpi

Sellainen lista oli se. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko!?

Synkän metsän siimeksessä

Viimein minäki sain tartuttua näihin kehuttuihin Ruth Waren kirjoihin! Synkän metsän siimeksessä on Waren esikoisteos.

Nora saa ihan yllättäin kutsun polttareihin. Entisen ystävänsä polttareihin. He eivät ole nähneet kymmeneen vuoteen. Jostain syystä hän suostuu siihen. Niinpä hän päätyy suurilla ikkunoilla varustettuun taloon metsän keskelle juhlimaan polttareita. Inhottavat aavistukset eivät olekaan turhia ja polttarit saavat ikäviä käänteitä, jotka juontavat kymmenen vuoden taakse rumalla tavalla.

Tämä kirja oli kyllä jännä! Oli vain pakko lukea eteenpäin, että mitäs häh. Ware sai pidettyä otteessa alusta loppuun hienosti. Hieman natisen lopusta kuitenkin, kun en pidä tollasista ärsyttävän avoimeksi jäävistä lopuista. Haluan selkeän ja onnellisen tai ainakin neutraalin lopun, ellei kyseessä ole kirjasarja! Sitten on asia erikseen.

Pidin kirjasta niin paljon, että todellakin aion lukea muutkin Ruth Waren kirjat.

Mummo 1 ja 2

Näitä Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvia oon halunnut jo pitkään lukea. Nappasin näitäkin läjän mukaani, kun kävin pääkirjaston Sarjastossa.

Mummo on iki-ihana! Sarjakuvat ovat mustavalkoisia, mutta se ei menoa hidasta millään lailla. Mummo on hahmona ihanan hersyvä sekoitus sellaista vanhanaikaista mummoa ja oikein nykyaikaista mummoa. Mukana menossa on tietysti myös pappa ja lapsenlapsi.

Näitä lukiessa on sitten hauskaa. Oon lukenut ja hihitellyt ja lukenut lisää ja varsinkin yöllä on saanut pidätellä ittiä,ettei naura ääneen. Musta tuli Mummon fani heti kerrasta! 

Näitä sarjakuvia on pari albumia lisää. Löysin myös googlettamalla Nykäsen mummo- blogin, jonka aion tietysti myös lukea läpi.

Nanna - cityeläinkirja

Oksan hyllyltä- blogissa oon törmännyt Tuuli Hypenin Nanna- sarjakuviin ja nappasin niitä läjän mukaani, kun pääkirjaston Sarjastossa vierailin. Aloitin lukemisen tästä Cityeläinkirjasta.

Nanna- sarjakuvissa Nanna on citykettu, joka on käynyt sopeutumiskurssin ihmisiin ja sen myötä saanut luvan siirtyä asumaan kaupunkiin. Idea on minusta mielenkiintoinen ja sarjakuvien stripeissä seurataan ihmisten ja eläinten yhteiseloa, joka ei tietenkään aina ole niin mutkatonta.

Hypenin piirroksista pidän paljon. Värimaailma ja hahmojen piirrokset ovat jotenkin niin soppeleita ja hyviä. 

Ilolla jatkan Nannojen lukemista!

Ystävänpäivän lukumaratonin kooste

Maraton on saatu luettua läpi. Omalta osaltani maraton meni aika hiljaisesti, kun elämä tuli vähän väliin. 

Aloitin lukemisen toisin kuin suunnittelin. Aloitinkin lauantaina jo klo:13. 

Luin lauantaina:

klo:13.00-14.00 Putkonen s.29-47

klo:14.15-15.15 Meyer s.12-70

klo:16.15-17.00 Meyer s.70-107

klo:17.45-18.00 Neruda s.10-17

klo:18.30- 18.50 Meyer s.107-126

Luin sunnuntaina:

klo:10.50-12.00 Meyer s.126-171

Yhteensä luin 4h50min ja yhteensä 184 sivua.

Yöpöydän kirjat- blogin Niinan tekemä tämä kuva.

Oksan hyllyltä- blogissa luettiin suht hempeissä tunnelmissa 548 sivua. 

Yöpöydän kirjat- blogissa meni 815 sivua Odininlapsen ja mangan merkeissä.

Taikakirjaimet- blogissa oli rento fiilis ja sivuja luettiin 373.

Mitä luimme- kerran blogissa taas luettiin pitkästä aikaa ja se teki hyvää. Sivuja 384.
Limalepakon kirjablogissa puolestaan luettiin sarjakuvia ja runoja.

Sivutiellä- blogissa lukuhommat meni sairasloman tahtiin. Luettuja sivuja 678 ja äänikirjana meni aikaa 1h10min.

Kaiken kaikkiaan osallistuneiden blogien kesken luettiin 2982 ilmoitettua sivua!

Tämä maratonin vetäminenkään ei ollut niin kamalaa, joten voisin joskus toistekin vetää maratonin.
 Ehkäpä taas seuraavana ystävänpäivänä?

Tulevaisuuden arabi 1-3

Kirjaston hyllystä bongasin tällaiset sarjakuvat. Tulevaisuuden arabi. Hmm. Pikainen selaus ja otin mukaani. Riad Sattouf yllätti minut.

Ensimmäisessä osassa Riad Sattouf kertoo lapsuudestaan kolmen vuoden ajalta ja toisessa osassa parin vuoden ajalta sekä kolmannessa (jonka luin tän vuoden puolella) taas kolmen vuoden ajalta. Tarina oli mielenkiintoinen ja tällaiselle ihmiselle, joka on aina asunut Suomessa, muissa maissa asuminen on jotenkin kiehtovaa ja kutkuttavaa, vaikka järki sanookin, että arki se on joka maailman maassa.

Kuvituksessa pidin paljon siitä, miten taustan väri vaihteli ja kuinka jokin yksityiskohta oli korostetusti jollain muulla värillä ruudusta toiseen. Teosten kansista näkee tämän. Piirrosjälki oli muutenkin mieleeni.

Sarjakuvissa tuli hyvin esiin se, miten kulttuurit ovat erilaisia. Välillä vähän huvitti Riadin syyrialaisen isän sanomiset ja tekemiset. Joku ei aina ole ihan kartalla. Riadin äiti taas ranskalaisena on jotenkin ihan erilainen verrattuna syyrialaisiin naisiin, paljon itsenäisempi ja sanavalmiimpi ainakin näiden sarjakuvien perusteella. Vaikka toisissa asioissa on tietenkin samanlainen. 

Tykkäsin näistä paljon, vaikka tuntuu, etten osaa sanoa mitään järkevää. Kolmannen albumin loppu lupasi jatkoa Riadin tarinalle ja sitä kyllä odotan! Oli nämä sarjakuvat sen verran mielenkiintoisia, että haluaisin mielelläni lukea vielä lisää.

Nainen ja viha

Viha on kiinnostava tunne, koska se on niin tabu. Etenkin se on tabu naisen kokemana. Siksikin lainasin Elina Reenkolan Nainen ja viha- kirjan.

Olihan tämä mielenkiintoista luettavaa. En ehkä niin perusta psykoanalyysiin ja sen näkökantaan asioihin. Kirja antoi kuitenkin itselleni lisää tietoa ja näkökulmia. "Viha tarkoittaa tunnetta, se syntyy pettymyksistä halujen ja toiveiden toteutumiseksi." Yksinkertaisettuna näin. Skaala tietenkin voi olla aika hurjakin siinä, että mikä aiheuttaa vihan tunteita. Viha on kuitenkin yhtä luonnollinen tunne kuin rakkaus tai ilo tai inho. Uskon, että naisen viha on siksi tabu, koska on olemassa oksettava äitimyytti, jolla alistetaan ja hyväksikäytetään äitejä ja aiheutetaan turhia paineita ja syyllisyyden tunteita niille naisille, jotka ovat äitejä syystä taikka toisesta.

Mitä tässä voi muuta enää sanoa, kuin että annetaan vihan tunteiden tulla ja mennä. Tunteet ovat ohimeneviä. Joskus voi mennä kauemmin, että tunne laantuu, mutta sekin on normaalia. Ei tehdä tunteista tabuja ja opetetaan tunteiden käsittelyä lapsille jo ihan pienestä pitäen. Näin maailmasta tulee kaikille parempi paikka olla ja elää.

Luettavani ystävänpäivän lukumaratonille

Omat luettavani lukumaratonille näyttävät tällä kertaa tältä!

2 dekkaria:

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa

2 kehopositiivisuus/anti diet- kirjaa:

Susie Orbach: Fat is a feminist issue

Leena Putkonen: Superhyvää keholle

1 runokirja:

Pablo Neruda: Andien mainingit

1 sarjakuva:

Tuuli Hypén: Nanna Ketun koko kuva

1 filosofinen (?) kirja:

Sara Ahmed: Tunteiden kulttuuripolitiikka

Katsotaanpa miten maratonissa käy! Toivon saavani tuon Orbachin kirjan loppuun, kun se on niin hitaasti edistynyt ja se oli mukana jo loppiaisen lukumaratonillakin. Lisäksi tolla Putkosen kirjalla on enää vajaa 3 viikkoa lukuaikaa jäljellä, kun sen on joku varannut.

Oman luku-urakkani aloitan joko huomenna perjantaina iltapäivällä tai sitten lauantaina Kärppä-pelin jälkeen illalla.

Saima Harmajan Kootut runot

Tutustuin ja rakastuin Saima Harmajan runoihin jo lapsena. Niinpä sitten runotuksen keskellä lainasin kirjastosta tämän Kootut runot. Ei kait siinä, mutta sitten kotona etsiessäni jotain löysin vastaavan Kootut runot omien kirjojeni keskeltä. Haha! Sen siitä saa, kun kaikki kirjat on banaanilaatikoissa kaapin perällä. 

Tän kirjan luin muutaman runon päivävauhdilla ja aikaa meniki tämän "läpikahlaamiseen".

Näitten kansien sisällä on Harmajan julkaistut runoteokset, julkaisemattomat runot ja vieläpä hänen suomentamansa runotkin. Paljon hän on ehtinyt lyhyen elämänsä aikana!

Rakastan Harmajan runojen poljentoa ja sitä miten hän käyttää sanoja. Jotenkin se kaikki vaan hyväilee sieluani. Minulle Harmaja tulee aina olemaan se kaihottu ensirakkaus. Kukaan muu runoilija ei voi viedä hänen paikkaansa mitenkään minun sydämessäni.

En osaa kauheasti analysoida runoja. Minulle tärkeämpää runoissa on tunne ja kokemus, mikä niistä syntyy, ei runon ja sen sanoman puhkianalysoiminen. Paikkansa analysoinnillakin. Se kyllä runoissa viehättää, että kauniiden sanojen alle voi piilottaa vaikka minkälaista sanomaa. Tai että ne sanat voi ymmärtää niin monella erilaisella tavalla. Siksi runot ovat ihania ja vallankumouksellisia ja elämään iloa tuovia.

G!psycom!x

Sarjakuvaputken viimeinen osa pieneksi hetkeksi. Joku on vähän innostunut taas lukemaan sarjakuvia! Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan Kiba Lumbergin sarjakuvakirja romaneista.

Tämä sarjakuva oli mielenkiintoinen. En ollut edes tiennyt, että romaneista on tehty sarjakuvia. Sarjakuvien tarinat ja stripit on tehty huumorilla ja melkoisesti liioitellen. Tykkäsin mustavalkoisista piirroksista. 

Tämän sarjakuvan myötä heräs mun kiinnostus Lumbergin muuta tuotantoa kohtaan. Hän on mm. kirjoittanut trilogian, joka kertoo romanitytön elämästä. Aion kyllä tutustua siihen!

Saga

Väliin vähän scifi- sarjakuvaa. Jossain törmäsin tähän sarjakuvaan, ehkä Marika Oksan- blogissa? No, joka tapauksessa tämä kiinnosti ja tarttui viimein mukaani kirjastosta, kun tuli eteen.

Sarjakuvan kantavien teemojen koen olevan rasismi sekä rakkaus, koska kannessa oleva pariskunta on eri rotua ja he saavat kielletysti lapsen. Juoni on lyhykäisesti se, että heitä jahdataan sen takia ja Marko ja Alena joutuvat pakomatkalle vauvansa Hazelin kanssa. Mielenkiintoinen tarina! Nopea lukea, upeasti kuvitettu ja juonikin vetää. Tämä on kuulemma aika suosittu tarina! Pikaisella googlauksella Sagaa on julkaistu seitsemän osaa. Haluan kyllä ehdottomasti kaikki lukea. Pidin sarjakuvan mielikuvituksellisistä ja scifeistä hahmoista. Toivat väriä menoon mukavasti. Tekisi mieli varata ne kaikki seuraavat osat heti, mutta ei ehkä nyt pysty, koska minulla on 68 kirjaa lainassa kirjastosta muutenkin. :D

(Lisäys: Varasin kolme seuraavaa osaa kirjastosta kuitenkin, hehe.)

Kamala luonto: Sunnuntaijengi

Facebookissa törmäsin näihin Kamala luonto- sarjakuviin, kun eräs ystäväni niitä jakoi fiidissään. Kirjastossa sitten törmäsin näihin albumeihin, joten lainasin useamman kerralla. Ensimmäisenä lukuun pääsi Sunnuntaijengi.

Onhan nää hauskoja! Ääneen nauroin näitä lukiessa. Niin vekkuleita ovat Ilves, Kärppä, Majava, Hirvi, Pöllö ja kumppanit. Varsinkin alla oleva strippi osu täysillä mun nauruhermoon ja tälle oon kikatellu menemään aina kun tämä ajatuksiini putkahtaa.

Minusta on tullut Kamala luonto fani. Tässähän joutuu ehkä hommaamaan nää kaikki albumit omaan hyllyyn iltojen iloksi. Minuun iskee piirrosjälki ja eläinten jutut aika isosti.
Elukkamanian sivuilla on Kamala luonto- mukeja. Harkitsen vakavasti tuon majavamukin ostamista.

Oletko- ?

Enid Blyton on kirjoittanut myös runoja. Tässä se ainut, jonka olen koskaan lukenut ja josta pidän todella, todella paljon. Ekaa kertaa tämän lukiessa, joskus 10v sitten, se kosketti minua syvästi.

Kuvassa Pikisaaren silta Oulussa

Oletko- ?

Oletko kuunnellut yön hiljaisuutta, kun koko maailma nukkuu

ja istut ikkunasi ääressä aivan yksin? 

Oletko hengitystä pidätellen ihmetellyt taivasta, joka on niin musta ja syvä?

Oletko kaivannut tähteä joka olisi yksin sinun?

Oletko nähnyt miten kesätaivaalla välähtää valojuova,

kun tähti on kyllästynyt olemaan niin kauan paikallaan?

Oletko kuullut yötuulen kuiskeen, kun se hiljaa kulkee ohi?

Oletko erottanut sen laulun keinahtelevan suhinan?

Oletko kuunnellut tarinoita, jotka vain kuusama tuntee,

kun se lähettää hentoa tuoksuaan yöhön?

Oletko suudellut köynnösruusun pikkuisia nuppuja?

Oletko sydämesi kyllyydestä rakastanut kärsimyskukkia?

Oletko tuntenut itsesi yksinäiseksi, oletko miettinyt miksi sinun pitäisi olla yksinäinen,

kun olet katsellut tähdenlentojen kirkkaita välkähdyksiä?

Oletko kaivannut lähellesi jotain toista, jotain rakasta joka

ymmärtäisi?

Oletko koskaan ojentanut kätesi - ulos yöhön?

(Suomennos Heikki Salojärvi)

Vihan ja inhon internet

Olipa pysäyttävä sarjakuva! Hauskaa kyllä tosin on se, etten tiennyt, että tämä on sarjakuva. Varasin ja lainasin tämän, koska tätä on niin paljon kehuttu, ihmettelin, että onpa hiton isokokoinen kirja ja vasta kun aloin lukemaan tätä, minulle selvisi, että tämä on sarjakuva.

Kirjan sisältö on aika ahdistava. Minulle tuli kyllä paha olo. Miksi ihmiset ovat niin kamalia toisilleen? En ymmärrä. Sisältö on myös pysäyttävää. Naisten tarinat netissä kohtaamastaan vihasta ovat karseita. Just sen takia itseki yritän olla aika neutraali netissä, en nimittäin millään jaksaisi ottaa vastaan tappouhkauksia tappouhkauksen jälkeen sen takia, että kerron oman mielipiteeni netissä tai sen takia, että teen jotain työtä tai sen takia, että olen olemassa. 

Emmi Niemisen kuvituksesta tykkäsin todella paljon. Se mielestäni sopii hyvin kirjan muuten niin kamalaan sisältöön.

Se mikä myös pysäytti ja ahdisti, on poliisin suhtautuminen netissä tapahtuneeseen naisten ahdisteluun ja tappouhkausten saantiin. Plääh puuh. Tuleepa tosi luottavainen ja turvallinen olo. Huokaus. 

Kirja on herättelevä, pysäyttävä, ahdistava. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille tämän lukemista. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin se omalle kohdalle nasahtaa. Lisäksi toivon, että Nieminen ja Vehkoo tekisivät jatkoa tälle sarjakuvalle.