Aja Lund: Jag är en samlare, jag vill ha mer

Sattumalta katoin alkuvuodesta Strömsöä ja siinä näin Aja Lundin. Ohjelmassa kerrottiin hänen keräilystään ja että hän on tehnyt kirjan siitä. Kiinnostuin välittömästi ja varasin kirjan kirjastosta samontein. Tämän kirjan kerkesin hakea viimeisenä hetkenä ennen kuin kirjastot suljettiin keväällä. Yllätyin kirjan isosta koosta. Aikamoinen järkäle oli raahata kotia. Harmi ku en tajunnu ottaa semmosta vertailevaa kuvaa, mistä ois nähnyt tämän kirjan koon.

Kirja oli mielenkiintoinen! Lund kertoo oman tarinansa siitä kuinka hänestä tuli keräilijä. Kirjassa hän myös haastattelee useita keräilijöitä niin Suomesta kuin ulkomailta ja kertoo heidän tarinansa keräilyn suhteen. Lund on myös ottanut paljon upeita kuvia keräilemistään tavaroista. Ne olivat niin hienoja, että kelpaisivat vaikka tauluiksi seinille!

Ite en oo koskaan ollut mikään suuri keräilijä. Lapsena keräsin kiiltokuvia ja tarroja jonkun vuoden ja siihenpä se jäi. Tän kirjan lukemisen myötä tajusin, että kyllähänä minä keräilen. Oon nimittäin jo lapsesta asti kerännyt talteen oman elämäni palasia. Mulla on tallessa lapsuusajan päiväkirjat, runovihkot, kiiltokuvavihkot, kaikki mahdollinen vastaava mitä oon vaan saanut talteen omasta elämästäni. Ja sitä samaa teen edelleen! 

Keräilijöitä kohtaan on käsittääkseni vähän nihkeä asenne. On ollut ittellänikin, myönnän. Oikeasti pidän keräilyä mielenkiintoisena asiana. Just kiinnostavaa on se, että mistä se keräilyn tarve kumpuaa ja miksi just joku tietynlainen esine tai asia on keräilyn kohde. Mistä syntyy se tarve keräillä?

Tää kirja oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Suosittelen lukemaan. Haluaisin myös päästä käymään Aja Lundin putiikissa Pietarsaaressa. Se olisi varmasti upea tavarataivas. Tästä linkistä pääsee Aja Lundin kotisivuille. Siellä näkee myös niitä upeita kuvia, mitä oli tässä kirjassa.

Onko joku muuki lukenut tän kirjan?

Marjorie Liu&Sana Takeda: Monstress I-III

Oon löytäny ihanan kamalan ja kamalan ihanan sarjakuvan. Jännää, ku olin ihan varma, että oon Elegian blogista tän sarjakuvan bongannu ekan kerran. Ja en löytäny sieltä! Missähän oon oikeasti tähän törmänny, ku muuta mielikuvaa asiasta ei mulla oo?

Tää sarjakuvasarja on steampunkia. Mulle ihan uus juttu. Wikipedia kerto, että: "Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun." No, tätä tyyliä tää Monstress kyllä on.

Päähenkilö on Maika Halfwolf, teini-ikäinen tyttö, jonka sisällä asuu hirviö. Maika on myös arcanic eli maaginen olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Osa arcaniceistä menee täysin ihmisestä. Heistä tulee mieleen myös cylonit Battlestar Galactica- tv-sarjasta. Maika etsii tietoa kuolleesta äidistään. Samaan aikaan on meneillään sota arcanicien ja Cumaean välillä. Cumaea käyttää arcaniceja saadakseen voimaa itselleen ja arcanicit tietysti vastustaa tätä sortoa ja heidän tuhoamistaan.

Maikan matkalla mukana on Master Ren, kolmihäntäinen kissa sekä minusta sarjakuvan paras hahmo Kippa, pieni arcanic-kettutyttö. Kippa on jotenkin niin liikuttava olemukseltaan ja uskollisuudeltaan ja siinä kuinka hän turvautuu omaan häntäänsä kaikkien kauheuksien keskellä.

Sarjakuvassa on väkivaltaa ja kamaluuksia, mikä tekee tästä välillä jonkin verran puistattavan luettavan. Myös tää hirviö, joka asuu Maikan sisällä pisti monet kerrat miettimään sarjakuvaa lukiessa. Jotenkin se vertautu mun mielessä traumoihin, jotka käsittelemättöminä joillaki ihmisillä purkautuu väkivaltana muita ihmisiä kohtaan. Hirviön syödessä Maikan käsivartta ajattelin sitä, miten traumat syö ihmistä itseään, miten ne kalvaa elämää ja mieltä niin kauan, että asiat käsittelee. Hirviö kuvaa hyvin monenlaisia sisäisiä taisteluja, mitä itse kullakin voi olla.

Sarjakuvan kuvitus on mielestäni kaunista, kamaluuksia kuvatessaki. 

Pidän Monstressista. Väkivalta on plääh ja tylsää, mutta muuten tää on hyvä. Huomasin just, että kirjastoon on tullut nyt neljäs osa ni varasin sen samantien. Haluan lukea lisää. Vieläkö nää sais suomeksi ni ois mahtava!

Fiona Staples&Brian K. Vaughan: Saga 8-9

Vihdoin sain käsiini tämän sarjan vielä lukematta olevat osat! Kannattaa tehdä kirjastoon hankintapyyntöjä. Tällä kertaa nämä ovat englanniksi, koska näitä osia ei ole ainakaan vielä suomennettu.

Hazelin ja perheensä tarina etenee. Mutkia tottakai matkassa, kuten aina. Mun pää on jotenkin ihan tyhjä ja ei oo näistä mitään sen kummempaa sanottavaa. Tykkäsin näistä, luin mielenkiinnolla ja nyt jään odottelemaan, että sarja saa jatkoa, koska tarina jäi sellaiseen paikkaan, että jatkoa pakko tulla.

Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus

Tän kirjan lukemiseen meni useampi kuukausi aikaa.

Kirjassa käsitellään sisäisen orvon eli sisäisen lapsen toimintaa ja vaikutuksia meidän jokaisen elämään. Meillä kaikilla on tiedostamattomia toimintamalleja. Tässä kirjassa käydään ne läpi: miten ne toimivat jne. Kirjan sivuilta löysin itseni. Kirjaa lukiessa oli mielenkiintoista se, että miten saman asian voikin sanoa niin erilailla. Tarkoitan kirjan termistöä. Vaikka tämä sisäisen orpo. Kirjassa avataan tämä termi ja olin sen suht oikein käsittänyt. Toisena esimerkkinä onnenohjelmat, joka myös avataan kirjassa. Tämä sanojen käyttö kiinnitti huomioni. Erilaisessa psykologiassa käytetään erilaisia termejä, vaikka samaa tarkoitetaan. Se on ihan mielenkiintoista. Ehkä mielenkiinnon tekee sen, ku itse hoksaa asian ja ymmärtää termit ja pääsee kärryille. No, summa summarum, tääki self help- kirja lisäsi ymmärrystä itseäni kohtaan eli ei huono lukukokemus.

Pauli Kallio: Mutta suurin on rakkaus

Sarjakuva-albumi täynnä erilaisia rakkaustarinoita? Kyllä kiitos!

Näissä kansissa on 11 erilaista rakkaustarinaa. On iloisia, surullisia, romanttisia, kaikenlaisia. Tykkäsin tästä. Luin tätä aurinkoisella Rotuaarilla, istuin penkillä, sivut kääntyivät kuin itsestään ja välillä katselin ympärilleni. Se hetki jäi mieleeni hyvänä.

Tää on nopealukuinen ja mielestäni lukemisen arvoinen. Hauskaa myös, miten sitä tunnistaaki nykyään joidenkin sarjakuvapiirtäjien piirrosjäljen.

Tahar Ben Jelloun: Isä, mitä on rasismi?

Ihan mielenkiinnosta lainasin tän kirjan.

En kyllä mitenkään suurta riemua repiny tästä kirjasta. Kertoo kyllä selkeästi, että mitä rasismi on, mutta oli vähän tylsä. Onneksi ei ollu pitkä. En tiiä ees, mitä ootin tältä. En ehkä tylsyyttä kuitenkaan? Osa tylsyyttä oli vähän vanhahtava kieli ja tyyli. Ehkä Jelloun uppoaisi minuun paremmin runoissa.

Jonny Lambert: Look out, It´s a Dragon!

Seuraava söpö satu!

Saffi ei oo niinku muut lohikäärmeet. Häntä ei kiinnosta linnojen tuhoaminen ja prinsessojen sieppaaminen. Kun hän löytää itselleen mieleisen paikan kodiksi, kaikki naapurit pelkäävät häntä, koska hän on karmea lohikäärme. Saffi haluaisi vain tutustua heihin ja saada ystäviä. Tää on tarina ennakkoluuloista ja asenteista, joita meillä kaikilla on. Tässä sadussa asiat päätty hyvin, onneksi. Aina niin ei todellakaan oo. Kuvitus tässä kirjassa oli tosi ihana.

Jessica Love: Julius on merenneito

Vaihteeksi lasten satukirja. Tää oli semmonen söpö satu.

GoodReadsista juoni: "Julius on pieni poika, joka rakastaa merenneitoja. Mummin kanssa metrossa Julius näkee kolme ihanaa merenneitoa, ja pian hän ei osaa muuta ajatellakaan. Julius haluaa olla merenneito. Mutta mitähän mummi siitä ajattelee?"

Tää oli söpö tarina. Vähän turhan lyhyt mun mielestä. Olisin kaivannut vähän pidempää tarinaa. Toki en kohderyhmää ollut. Kuvitus tässä lastenkirjassa oli ihana.

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker

Tää oli aivan ihana satu! Ihastuin lujaa!

Tää tarina uppos muhun täysillä. Ihastuin ja lujaa. Ahmaisin yhdeltä istumalta. 

Juoni yksinkertaisesti: Prinssi Sebastian tykkää pukeutua tytöksi ja tekee sitä salaa öisin upeana Lady Crystalliana Pariisin yössä. Frances on köyhä tyttö, joka osaa tehdä upeita pukuja. Sebastian palkkaa hänet tekemään itselleen niitä. Juoneen kuuluu myös kuninkaan ja kuningattaren aikeet naittaa Sebastian, Francesin tunteet Sebastiania kohtaan, Sebastianin liian myöhään tajuamansa tunteet Francesia kohtaan, tytöksi pukeutumisen paljastuminen, Francesin eka muotinäytös puvuntekijänä jne. Ihan mahtava soppa!

Tää oli kertakaikkiaan ihastuttava sarjakuva. Mun sadunnälkä sai tyydytystä tän lukemisesta. Tää varmaan pitää omaan hyllyynkin hommata, että voi lukea uudelleen.

Ilkka Auer: Ikitalvi

Kylläpä mulla kesti saada päätökseen tämä Lumen ja jään maan viimeinen osa! Koronan takia lukeminen takkuili pahasti. Sitten kun viimein pääsin vauhtiin ni luin tämän melkeinpä hotkaisemalla. 

Tässä kirjassa saadaan päätökseen Nonnan matka jäänoidaksi. Hänestä on tullut jäänoita ja Hiidenkynnen valtiatar. Viholliset yrittävät saada hänet pois asemastaan, tuhota hänet. Keinoja kaihtamatta. Kirjassa mua ärsytti Nonnan viha ja kostonhimo. Ymmärrän tietysti, että ku kyse lapsesta (hän 16-vuotias?) niin ei tunteiden hallinta vielä ole välttämättä vahvaa. Mää oon vaan jotenkin tosi kyllästynyt kostamiseen juonena tai sivujuonena. Se on tylsää ja siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Kirjan juoni oli kuitenkin muuten mielenkiintoinen ja jännittäväkin ja vei mennessään, kun pääsin pahimmasta lukujumituksestani. Oikeastaan toivon, että tähän tulis vielä jatkoa. Kirjan ja tän sarjan maailma oli sen verran kiehtova.

Auerista on hiipien tullut yks mun lempikirjailijoista. Oon tykänny kaikista hänen kirjoistaan, jotka oon lukenut. Niitä on jo aika monta, täällä blogissaki jo 7. Lukematta on enää Kymnaasi ja nyt ilmestynyt Domowikin jatko-osa Noidankiro.

Kaisa Åstrand: Pelottaako? & Natalia Kekkonen: Syvyyden salaisuus

Kaksi lyhyttä sarjakuva-albumia.

Kaisa Åstrandin Pelottaako? käsittelee maahanmuuttoa, ennakkoluuloja, pelkoja uutta ja tuntematonta kohtaan. Lyhyt ja ytimekäs sarjakuva. Puhekuplissa välillä ehkä turhanki paljon asiaa.

Natalia Kekkosen Syvyyden salaisuus on tarina veneretkestä ja siitä mitä sitten tapahtuu, kun merenneidot tulevat ja vievät. Lyhyt ja nopealukuinen, koska ei ole ollenkaan puhetta. Pidin kuvituksesta. (Onko se nyt oikea sana, ku puhutaan sarjakuvasta?)

On välillä ihan virkistävää lukea tällaisia lyhyitä sarjakuva-albumeja. Molemmissa oli nimittäin sivuja 20-30. Tykkään siitä, että kirjastosta löytyy tällaisiakin! Mulla on termistö hukassa tällaisten sarjakuvien suhteen. Ku googletin näitä ni ainakin termi pienlehti tuli esiin. Sellasia ilmeisesti nää. 

Silvana Berki: Kun taivas aivastaa

Koska luin tämän runoantologian, kiinnostuin Silvana Berkistä sen verran, että lainasin kirjastosta hänen oman runokirjansa.

Yllätyin, että runot oli tässä ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Luin molemmat versiot. Runot olivat mielenkiintoisia, mutta eivät silti koskettaneet suuresti sieluani. (Miksi muuten haluan, että runot riipii mun sielua?) Koen, että tää oli lukemisen arvoinen. Runot aina antavat jotain, vaikka eivät sielua koskettaisikaan sen kummemmin. Se on se sanojen käyttö, runon muoto, sanoma, uusi maailma. Runoissa on sitä jotain aina.

Marta Breen: Naiset & Kay Woodward: Mitä hän tekisi?

Tässäpä olisi kaksi erilaista samanlaista kirjaa. Breenin Naiset on historiaa sarjakuvamuodossa, Woodwardin Mitä hän tekisi? on taas elämäkerrallinen ja neuvoa-antava.

GoodReadsiin kirjotin tästä näin: "Selkeä ja tiivis sarjakuva naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Ois ollu vielä parempi, jos mukana ois ollu myös Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan tiet. Nyt oli lähinnä länsimaista."

Tästä taas kirjotin GoodReadsiin vielä vähemmän: "Pääsi tutustumaan ihan uusiin tyyppeihin tän kirjan avulla." 

Molemmat olivat hyviä ja mielenkiintoisia luettavia, mutta eivät kyllä herättäneet mitään suuria ahaa- elämyksiä. Asiallista tietoa, mielenkiintoisia henkilöitä, lukemisen arvoisia. Siinäpä se.

Ps: Oon ollu yli kuukauden paskan mielialan kanssa ja tein masennustestin. Tuloksena siinä lievä masennus. Jahas. Hello darkness, my old friend. Selittää kyllä miksi lukeminen ja bloggaaminen takkuaa niin paljon. Ja niin moni muukin asia. Koitan tässä nyt taapertaa eteenpäin ja tehä asioita, ettei masennus syvene tästä. 

Pps: Aattelin myös koittaa yhistellä näitä lukemiani kirjoja samaan postaukseen useampia, ku näitä on blogijonossa niin paljon. Masennuksen takia ei tunnu oikein juttua irtoavan lukemisistani ja senkään takia en oo saanu postauksia tehtyä. Jos nyt ees pari lausetta sais aikaan kustaki kirjasta. Ei kait se tartte olla sen kummempaa joka kerta?