Brené Brown: Epätäydellisyyden lahjat

Mulla on tämmönen vaihe, että haluan lukea ja sen myötä saada tietoa eri asioista ja miten ne ehkä liittyy minuun ja sitä kautta ymmärtää itseäni paremmin.

Brown on hyvä. Hän kirjoittaa hyvällä tyylillä ja selkeästi asioita avaten. Ja sitte ku on tämmönen tyyppi, joka  tavoittelee täydellisyyttä, koska luulee sillä tavalla suojelevansa ittiä. Ja tää tyyppi lukee tämmöstä kirjaa. Kyllä se jonkunlainen taivas aina avautuu, ku tajuaa asioita ja ymmärtää piirun verran paremmin itteensä. Tän kirjan lukemisen myötä älysin taas lisää häpeästä ja täydellisyyden tavoittelusta ja omanarvontunteesta (ja sen puutteesta). Voi ku ois lapsena saanu sen kokemuksen, että olen hyvä ja rakastettava ja arvokas juuri sellaisena kuin olen. Perkeleesti joutuu tekemään töitä nyt aikuisena, että vaikka saa ton omanarvontunteen tai että uskoo, että on rakkauden arvoinen tai ylipäätään arvokas ihmisenä. 

Mää rakastan tämmösiä kirjoja. Rakastan, miten niiden avulla voi oppia ymmärtämään itteensä. Ei kaikki kirjat siinä auta, mutta välillä sattuu kohalle sopiva teos.