Bessel van der Kolkin kirja Jäljet kehossa oli myös silmiä avaava teos minulle. Tämä kirja oli eri tasolla silmiä avaava kirja, verrattuna edellisen postauksen Erityisherkkä ihminen- kirjaan. Oon työskennelly traumojeni kanssa kohta kuusi vuotta, joten ne ja niiden vaikutukset minuun on enimmäkseen tuttua minulle. Tosin on asioita, jotka ovat vielä hämärän peitossa.
Muutama lainaus niistä monista ylöskirjoittamistani kohdista kirjasta:
"Oireet ovat osa vahvuutta: ne ovat olleet tapa selviytyä hirvittävistä olosuhteista."
"Trauma vie ihmiseltä tunteen, että hän hallitsee itseään."
"Toipumisessa haastavaa on saada oma kehonsa ja mielensä haltuunsa uudelleen, päästä oman itsensä herraksi."
"Traumatisoituneet ihmiset tuntevat aina olonsa turvattomaksi kehossaan."
Tykkäsin siitä, että kirjassa oli tasapainoisesti teoriaa asioista ja ne oli esitetty hyvin esimerkkihenkilöiden avulla ja että kirjassa oli myös keinoja hoitaa ja auttaa itseä ja nekin oli esimerkein esitetty. Kirja oli kaiken kaikkiaan sopiva paketti kaikkea traumoihin liittyvää. Luulen, että mun pitää ostaa tämä kirja ja lukea vielä uudelleenkin.
Traumoista toipumiseen tarvitaan sekä traumatisoituneen että häntä hoitavien ihmisten taholta paljon kärsivällisyyttä. Toipuminen kestää yksilöllisen ajan verran. Itse esimerkiksi olen käsitellyt vakavia traumojani kohta kuusi vuotta (Joista 2v oikeassa terapiassa) ja varmasti on vielä saman verran edessä. Toipuminen on ku sipulin kuorintaa. Kerros kerrokselta kokemukset ja vaikutukset aukenevat ja pääsevät käsittelyyn ja lopulta on enää se ydinkipu, jonka käsittelyn myötä pääsee tasapainoon. Kaikki tämä tapahtuu sitä mukaan kuin on valmis asioita kohtaamaan ja käsittelemään. Sitä ei voi pakottaa tai kiirehtiä.
Ajattelen etten voi koskaan päästä täysin kokonaan eroon traumoistani. Uskon kuitenkin, että toivun niistä niin, etteivät ne enää vaikeuta ja vaikuta elämääni joka päivä, kuten ne vielä tekevät.
Mielenkiintoista kirjassa ja ylipäätään on se, että vasta nyt ollaan kunnolla havahtumassa siihen, että traumat vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Ei vain mieleen vaan myös kehoon. Itselläni esimerkiksi näkyvin traumojen vaikutus minuun on lihavuus. Traumojen myötä olen myös sairastunut moniin fyysisiin sairauksiin mielen sairauksien lisäksi. Traumatisoituminen on kokonaisvaltaista. Samalla sairastuu niin mieli kuin keho.
Ps: Hieman sekavahko tämä mun kirjotus, mutta antaa olla tämän kerran, kun niin henkilökohtainen aihe ja kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti