Jessica Townsendin esikoiskirja Nevermoor: Morriganin koetukset tuli minun käsiini lukuoppaan suositusten kautta.
Morrigan Korppi on kirottu lapsi. Hän on syyllinen maansa kaikkiin ongelmiin ja tulee kirouksen takia kuolemaan 11-vuotissyntymäpäivänään. Yllättäin hän pelastuukin kuolemalta ja hänet viedään Nevermooriin, outoon maahan, kun Jupiter Pohjoinen tulee ja kaappaa hänet mukaansa kesken syntymäpäivien vieton. Nevermoorissa Morriganille selviää, että Jupiter on valinnut hänet omaksi kokelaakseen Meineikkaaseen seuraan. Kokelaan kuuluu suorittaa neljä koetusta ja hänellä tulee olla jokin erityiskyky. Mutta eihän Morriganissa ole mitään erityistä, eikä hänellä ole mitään kykyjä sen kummemmin. Jotain on tehtävä tai hän tulee karkotetuksi Nevermoorista takaisin kirottuun elämäänsä.
Ah! Tämä oli ihana ja jännä kirja, yhtä aikaa niin kevyt ja niin raskas lukea. Kirjassa aiheina ovat ainakin pakolaisuus, rakkaus, ystävyys ja itseluottamus. Niihin kosketaan ihanan kevyesti, mutta sen alle jää raskas pohjavirta. Luin tämän melkein ahmimalla. Jotain niin samaistuttavaa Morriganissa oli hänen ollessaan perheensä hylkimä ja hylkäämä ja ollessaan niin epävarma itsestään ja siitä onko hänestä mihinkään.
Kirjassa ärsyttävää oli se, että Jupiter ei kerro Morriganille asioita, vaan jättää hänet ihan pimentoon ja sillä lailla yksin selviämään kaikesta. Se on minusta paskaa. Sekavaa taas oli nämä maat, Nevermoor ja se mistä Morrigan oli kotoisin. Niihin en päässyt sisään ja niitä en tajunnut.
Kuitenkin suosittelen kirjaa lämpimästi! Nevermoor-sarjaan ilmestyy kakkososa nyt huhtikuussa ja varasinkin sen jo kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti