04 helmikuuta, 2020

Vauvattomuusbuumi

Tää taitaa olla jo kolmas kirja, jonka luen (vapaaehtoisesta) lapsettomuudesta. 




Tässä kirjassa aihetta käsitellään useammalta kantilta, niin lapsettomuuteen ajautuneiden, tahattomasti lapsettomien ja lapsettomuuden valinneiden kantilta. Ihmistarinoiden lomassa tuodaan aina kyseisen luvun aiheen pohjalta tietoa, esim. lapsettomien ihmisten vanhuudesta jne. Kirja oli sopiva tietopaketti. 

Kirjassa käsitellään myös uskomuksia lapsettomuuden suhteen. Esimerkiksi yks hyvä uskomus on se, että lasten uskotaan tekevän onnelliseksi ja lapsettomat on näin ollen onnettomia, vaikka tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat yhtä onnellisia ku lapsellisetkin. Niin myös lopulta nekin, jotka tahtomattaan ovat lapsettomia, koska ihminen sopeutuu. Toinen, jota en ollut ite tajunnu ajatellakaan, on se, että lapsettomuutta käsitellään yleensä aina puutteen kautta. Ristiriitaista mulle, koska ite en oo koskaan kokenu, että mun elämästä puuttuis jotain, ku mulla ei oo lapsia. Moni myös ajattelee, että elämästä puuttuis tarkoitus, jos ei oo lapsia. Tää tuntuu hassulta, ku en mää jotenkin osaa jättää mun elämän tarkotusta toisten ihmisten varaan ja toisten taakaksi. Kyllä mun elämän tarkotus on ihan minä itse. Tuntuis kauhean itsekkäältä tehä lapsia vaan siksi, että mun elämällä ois joku tarkotus. 

Tää aihe on kyllä mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Mulla ois vielä ainaki yks suomalainen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvä kirja lukematta, Minna Kontkasen Vapaaehtoisesti lapsettomat, jota ei meijän kirjastosta löydy. Saa vinkata, jos tietää muitakin kun tän Vauvattomuusbuumin, Ei äitimateriaalian ja Aikuisten perheen. Muun, ku suomenkielisiä kirjoja en oo aiheesta vielä ees ettiny, että niitäki saa vinkata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti