Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Tää kirja jäi mulla kesken. Haluan silti kirjoittaa tästä! 

Kirjoitin ylös joitain lauseita kirjan ekasta osasta:

"On aika ennen ja aika jälkeen, vaikka usein epäilen, että raja ei ole niin selkeä."

"Olen keskellä tapahtumia, jotka eivät näy ulospäin. Alan irtaantua ja erkaantua, muuttua lapsesta olioksi."

"Menee vain hetki ennen kuin minusta tulee pelkkää ruumista."

"Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni."

"Olen kieltänyt, halunnut muistaa, halunnut unohtaa, halunnut todistajan, halunnut kertoa, halunnut olla kertomatta, mutta tässä nyt olemme."

"Hän kiinnittää huomiota siihen miten ihminen menettää luottamuksensa maailmaan silloin, kun välinpitämättömyys sattuu enemmän kuin fyysinen kipu."

Aloitin tän lukemisen Elegian kanssa ja luin vain ekan osan ja siinä kohti mun oli pakko lopettaa. Kirjan teksti meni pahasti ihon alle tavoittaessaan niin vahvasti mun kokemuksia, mun ajatuksia, mun tunteita ja siksi triggeröi mun traumoja ja sai jopa mun kropan kouristelemaan niin että oli vaan pakko olla järkevä ja lopettaa lukeminen siihen. Olisin silti halunnut jatkaa. Mutta olin viisas ja huolehdin itsestäni jättämällä kirjan kesken. Kiitos Elegia ymmärryksestä! <3

Uskon, että tuun lukemaan tämän kirjan loppuun vielä jonain päivänä. Taidan hommata tämän omaan hyllyynkin ihan.

Hastille kiitos kirjan kirjoittamisesta! Ihanaa, että on ihmisiä, jotka pystyvät kirjoittamaan seksuaalisesta väkivallasta ja tuovat niiden kokemusten eri puolia esiin.