Dekkariviikot: Karin Erlandsson: Saarretut

 Vihdoin sain jatkettua Erlandssonin Kuolonkieloissa aloittamaa tarinaa! Sen näköjään luin viime vuonna dekkariviikolle.

Takakansiteksti:

"Painostavaa jännitystä lumen saartamassa pikkukaupungissa

Mitä tapahtuu, kun äiti murhataan? Saarretut kertoo perheestä, joka yrittää jatkaa elämää. Suru on läsnä, mutta pian käy ilmi, että menneisyydessä on asioita, jotka pitävät otteessaan. Perheen isä Krister makoilee enimmäkseen sohvalla kääntäen selkänsä lapsille ja maailmalle, tytär Kajsa voitelee joka päivä uudet leivät ja yrittää saada kaiken näyttämään normaalilta. Kajsa jää yhä enemmän yksin: kuolleen äidin tytär. Perheen pojan Jonaksen ajatuksista ei tiedä kukaan.

Eletään 1990-luvun alkua ja paikallislehden toimituksessa Sara Kvist kollegoineen painaa pitkää päivää kaupunkiin on iskenyt vuosisadan lumimyrsky. Neljä kaupungin viidestä ulospääsytiestä on pian poikki, käytössä on vain yksi lumiaura ja poliisiasemalla Harry on yksin vastuussa järjestyksestä. Hyytävästä viimasta huolimatta tunteet alkavat kuumeta saarroksiin joutuneessa pikkukaupungissa."

Tää todella jatkaa Kuolonkieloissa aloitettua tarinaa. Aikaa on mennyt useampi kuukausi eli kesästä ollaan siirrytty talveen. On älytön lumimyräkkä, tiet ja koko pikkukaupunki hautautuu lumeen. Edellisessä osassa tapahtunut Monikan murha vaivaa ihmisiä edelleen. Monikan perhe suree ja käyttäytyy kummallisesti. Monikan ystävä ja puolisonsa ovat myös "sekaisin". Sara on eronnut Robertista ja pelkää häntä edelleen väkivallan seurauksena. Silti hän jatkaa sitkeästi töitään pikkukaupungin lehdessä.

Lumi-infernon myötä tilanne alkaa kärjistyä. Tapahtuu kaikenlaista ja tilanne senkus kiristyy ja lopussa eskaloituu kaikki. Lukija saa selville asioita, mitä kirjan henkilöt eivät edes tiedä. Erlandsson osaa totisesti luoda tunnelmaa. Kaikki on niin arkista ja tavallista ja pinnan alla kuohuu ja sieltä sitten ryöpsähtelee pieninä puroina ja lopuksi pato murtuu. Sitä oli niin mielenkiintoista seurata!

Niin moni asia jäi auki, että toivon tuhottoman kovasti, että Erlandsson jatkaa vielä tätä tarinaa. Pliis! Joohan? Jatkathan!? Haluan tietää, miten näille ihmisille käy jatkossa.