Ahmin tämän Nupposen kirjan. Oli jotenkin niin ihana ja pisti miettimään niin monia asioita.
Vanha merenvartija Maria saa tuskiensa keskelle yllättäen tehtäväksi alkaa kouluttaa uutta merenvartijaa, Miguelia, tehtäväänsä. Tämän kaiken keskellä kerrotaan Marian tarinaa ja Miguelin raastaviakin pohdintoja koulutuksestaan merenvartijan tehtävään. Jotenkin kaikki se sai mun sydämen läikehtimään. Mikä on tärkeää? Voiko jotain suurta ja kauheaa tehdä paremman tulevan eteen, vaikka siitä seuraa suurta kärsimystä hirmuiselle ihmismäärälle? Mikä on oikein ja mikä on väärin? Kaikki nämä pohdinnat ja Marian ja Miguelin tarina saivat mut ahmimaan tätä kirjaa ja harmitti kun pääsi loppuun. Nytkin kun kirjoitan tätä postausta, tää kirja saa mun sydämen läikehtimään. Teki kyllä vaikutuksen muhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti