Säeromaaneja, olkaatten hyvät! Nämä kaksi ihan erilaisia.
Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle
suomentanut Leena Ojalatva
Säeromaani siitä, kun isällä onkin salaa kaksi perhettä ja siskokset ovat hyvin samanikäisiä, eivätkä tiedä toisistaan. Isä kuolee ja mitäs sitten? Siskot ovat eläneet hyvin erilaisissa oloissa ja siinä kaikessa on tasapainoilua, kun he yrittävät tutustua toisiinsa.
Tämä säeromaani herätti monenlaisia tunteita! Pidin paljon. Luin tämän alkuun e-kirjana, mutta sitten se katosi kirjastosta ja luin loppuun paperikirjana.
Aija Andersson: Pii: piensäeromaani
Tämä oli kaunis ja sekava. En oikein pysynyt kärryillä. Niinku yhtään. En osaa edes sanoa, että mistä tämä kertoo. Pitänee lukea uudestaan oikein keskittyneenä.
Se, mistä pidin tässä oikein paljon, on rakenne: on ne normaalit säeromaanin säkeet ja sitten sivun alalaidassa juoksee koko ajan oma tarinansa. Yhden luvun loputtua luin sivun alalaidan säkeneet vielä erikseen peräkanaa. Se oli kivaa!
Takakansiteksti:
"Piensäeromaani Piissä pieni inhimillisyyden liekki lepattaa susivihan, noitavainojen ja muiden kauhujen keskelläkin. Äänessä ovat alistetut. Teos ponnistaa kaukaa historiasta, mutta yltää nykyiseen ekokriisiin ja tulevaisuuden tuhokuviin. Ja jotakin on myös dystopioiden jälkeen...
Runot aikatasoineen kerrostuvat maan kuorikerrosten tavoin. Esiin paljastuvat yhteisöllisen kontrollin teemat - kamppailu tiedon herruudesta, kasvatus sekä lasten ja naisten osa yhteisössä.
"Kuluu tämä päivä jonka painoa et ymmärrä / Seisot kivellä, olet tullut tänne / seisomaan, vuorelle jonka lumoa et tunne""
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti