Hetken se tämäkin kirja kerkes olla mun lukulistalla Joskus muinoin törmäsin Salmaniin jossain somessa ja hän vaikutti niin fiksulta ja mielenkiintoiselta tyypiltä. Tänään siis naistenviikon postauksessani musliminaisen tarina.
Kirjan lukemisen alotin junassa, ku oon kuukausittain puksutellu Oulun ja Kajaanin väliä. Junassa otin tän kuvankin, ku kirja niin hienosti mätsäs mun kahvikuppiin.
"Ainutlaatuinen ja koskettava tositarina nykyajan musliminaisesta ja siitä, millaista on elää ainoana huoneessa.
Sara oli 11-vuotias, kun hän päätti perheensä toppuutteluista huolimatta alkaa käyttämään hijabia. Hän oli huivistaan hyvin ylpeä. Ei kestänyt kuitenkaan kauaa kun koulun, aikuisten ja jopa oman suvun ennakkoluulot alkoivat nakertaa Saraa: nähtiinkö hänet tästä lähtien vain huivin kautta?
Sara on aina elänyt kahden kulttuurin välissä iranilaisen isän ja suomalaisen äidin lapsena. Hän on tyttö, joka on ainoa huivipäinen punk-keikan moshpitissä. Nainen, jonka on sanottu olevan liian kaunis kantaakseen huivia. Ennakkoluulot huivia käyttävistä naisista pyörivät sen ympärillä, että huivi on pakotettu, huivia käyttävät naiset ovat alistettuja, voimattomia, ja pelastuksen tarpeessa. Ainoa huoneessa on kutsu lukijalle tarkastella omia kapeita mielikuvia islamista.
Sara on elävä esimerkki ihmisestä, jossa erilaiset arvot ja tavat elää voivat kulkea limittäin. Hän viestii pukeutumisellaan, että musliminainen voi myös olla mitä tahansa. Sara pukee huivin näyttääkseen ylpeästi muiden ihmisten rinnalla kuka hän on ja mille hänen elämänsä rakentuu. Tämä on Sara Salmanin tarina Jani Toivolan sanoittamana."
Kirja oli mielenkiintoista luettavaa ja ahmaisin sen aika äkkiä! Salmani on kyllä ihailtava ihminen ja tykkään siitä kuinka hän ajattelee asioista. Aloinkin seurata häntä somessa siitä hyvästä.
On huiveja ja huiveja.
VastaaPoistaTunisiassa lomaillessa ihailin naisten mitä eleganteimpia huivien taitteluja. Monet käyttivät koristeina pukukoruja huivin sivussa. Myös pukeutumisessa oli tyyliä, vaatteet peittivät ihon, mutta eivät peittäneet vartalon muotoja vaan korostivat.
Ne huivit joista naiset pitäisi vapauttaa peittävät kasvot ja vaikeuttavat hengitystä. Ainakaan kansikuvan naisella ei ole sellaista.
Joo, ei se huivin pidä tehdä elämästä mahdottoman epämukavaa fyysisesti.
PoistaMinäkin ymmärsin Renata Pepicellin tietokirjan Islamin huntu luettuani, että hunnun käyttö saattaa olla myös naisen oma valinta, eikä se kerro naisen alistamisesta tai itsenäisyydestä sinänsä mitään (jos naisella on tosiaan mahdollisuus valita itse eikä esimerkiksi maan laki pakota käyttämään huntua).
VastaaPoistaSe taitaa olla sama asia, ku romaninaisilla hameenkäyttö. Valinta tehdään jossain kohti.
Poista