Aah, luin Conan Doylelta ensimmäisen kirjan ja vieläpä tämän Baskervillen koiran, joka on tosi mielenkiintoinen jakso myös televisio-sarjassa. Yksi parhaita jaksoja siinä Holmesissa, jossa Cumberbatch ja Freeman näyttelee.
Pidin kirjan tyylistä paljon. Lisäksi juonen kiemurat oli mainioita. Watson on aina ollu mun lemppari tv-sarjoissa (Holmes NYC ja Uusi Sherlock) ja niin oli myös tässä kirjassa, jossa hän on kertoja.
"Dartmoorin nummilla kerrotaan ikivanhaa tarinaa Baskervillen kirouksesta. Suvun miehiä uhkaa kauhistuttava, hohtavasilmäinen hornan hurtta, ja sen uhriksi on äskettäin joutunut Baskervillen kartanon isäntä. Onko myös suvun viimeinen vesa, Amerikasta saapunut nuori perijä, käymässä kohti synkkää kohtaloa? Kiperän yliluonnollista arvoitusta ratkaisemaan kutsutaan tunnettu nero Sherlock Holmes, apunaan tohtori Watson."
Baskervillen koirassa olikin mielenkiintoisia juttuja, että mikä on kaiken takana. Välillä ihan odottamattomia kiemuroita. Loppuratkaisu ja se, että mikä tää hornan hurtta lopulta oli, olikin jännä.
Sherlock on kyllä ärsyttävä hahmo, mutta onneksi Watson pelastaa kaiken sen suhteen niin tässä kirjassa kuin tv-sarjoissakin. Haluan silti lukea loputkin kirjat. Oikein muuten ihmettelin, ettei näitä kirjoja ole enempää kuin neljä ja sitten on novellikokoelmia. En ollut tiennyt! Jotenkin kuvittelin, että ainakin 10 kirjaa olis tässä sarjassa. Toivottavasti kirjat suomennetaan uudelleen suoraan alkuteoksista, koska aiemmat suomennokset on tehty ruotsinnosten pohjalta.
Katsoin kesällä Sherlock-sarjan ja mietin, että pitäisikin lukea myös joku kirja. Tämä postauksesi innostaa! Taidankin lukea juuri tämän Baskervillen koiran, se oli tosiaan tv-sarjassakin se jakso, joka jäi parhaiten mieleen.
VastaaPoistaKuulostaa just hyvältä suunnitelmalta!
PoistaMuistan tämän olleen varhaisimpia ns. aikuisten kirjoja, joita luin lapsena itse omin päin, ja kuinka kirja oli niin jännä, ettei olisi malttanut olla lukematta kaikkea kerralla. Joskus monta vuotta myöhemmin, jolloin olin varmaan yläasteella, luin sen alkukielellä ja ihmettelin, että oliko se tosiaan näin lyhyt, se oli jotenkin jäänyt mieleen paljon pidempänä ja tuntui kuin siinä olisi ollut enemmän vaiheita ja viipyilyä (jotka lapsen mielikuvitus oli varmaan lisännyt siihen) ja nummi ollut jotenkin paljon suurempi ja matkat sen poikki milloin millekin talolle pidempiä. Olin jotenkin myös vähän pettynyt siihen, kuinka nopeasti syyllinen paljastuu - ja kuinka hän on se kaikkein ilmeisin epäilty. Mutta hieno tarina ja klassikkohan tämä oli ja on yhä - eikä mikään myöhemmin tehdyistä TV-versioista jotenkin oikein tehnyt tunnelmalle täyttä oikeutta.
VastaaPoistaTämän ois kyllä lukenu tuplasti pitempänäkin kirjana!
PoistaMeillä oli tämä kirja pakkolukuna peruskoulussa ja aloin inhota sitä sen takia. Tuohon aikaan ainakin käymäni koulun kirjavalinnat olivat uskomattoman tylsiä ja jopa vanhanaikaisia.
VastaaPoistaItse ei siis saanut valita, vaan kaikkien piti lukea opettajan päättämä sama kirja. Pilasi tehokkaasti lukuinnon jopa kaltaiseltani aktiivilukijalta. Kun oma asenne oli valmiiksi “lukematta paskaa”, niin moni varmasti ihan hyvä kirja meni pilalle. Muistelisin, etten edes lukenut tätä kokonaan, koska ärsytti niin kovasti :D Pitäisi lukea näin aikuisiällä tuo, niin pääsisi ehkä “traumasta” :D
Pakottamisella kyllä saa helposti pelkkää tuhoa aikaan. Argh!
PoistaJos luet tän nyt uudelleen ni kerro mitä ajatuksia heräs. :D