Tää kirja on vähän kuin raikas tuulahdus. Tässä tosiaan käsitellään naisten vihaa ja sitä mitä tehdä sen kanssa. Ei syyttelyä, ei tuomitsemista, vaan paneudutaan syihin ja siihen, että mitä voi tehdä. Kaikki mielestäni neutraalilla ja toteavalla tyylillä. Kirjassa on hyviä esimerkkejä aiheeseen liittyen. Iso juttu on se, että naiset on opetettu tukahduttamaan vihansa ja kiukkunsa. Sen tunnistan itsekin lapsuudestani. Kiukku oli väärin ja syntiä. Mutta eipä se oo ollut muissakaan ympäristöissä sen sallitumpaa, oli uskonnollisuutta tahi ei.
Läpi kirjan Lerner tuo viestiä siitä, että omat rajat, niiden vetäminen ja pitäminen, auttavat vihan ja muiden tunteiden kanssa. Esimerkiksi, kun ei suostu kaikkeen, niin ei tarvitse olla vihainen siitä, ettei oma jaksaminen riitä. Tunnistan kyllä myös esimerkeissäki näkyvän syyllisyyden tunteen sekä häpeän, kun ei suostukaan kaikkeen ja oo lapatossu. Mutta tääki on opetettu naisille, pitää miellyttää ja tehdä kaikkensa perheen ja miksei myös suvunkin eteen ja unohtaa itsensä. Tänkin tunnistan omasta elämästäni. Ainakin mun synnyttäjä on oiva esimerkki tämmösestä toiminnasta, lapatossuilusta ja siitä, ettei pidä huolta itsestään. Onneksi se ei oo ihan suoraan tuollaisena siirtynyt minuun, ainoastaan jossain määrin.
Tuossa alla hyvää asiaa siitä, voiko toista ihmistä muuttaa. Ite oon elämän myötä tajunnu, että ei toista voi muuttaa. Voihan sitä yrittää toki, mutta se ei muuta tilannetta mihinkään ja saa vaan oman olon huonoksi, ku toinen ei toimikaan niinkuin MINÄ haluan. Ainut keino muutokseen on oikeasti muuttaa itseään ja tapoja, jotka aiheuttavat kiukkua tai muuta tunnetta. Niin se vain maailma makaa.
Suosittelen lukemaan tämän kirjan, vaikka onkin vähän vanhempaa mallia. Kaikki asiat sopivat edelleen hyvin tähän päivään.
Tämänkin voisi kokeilla. Hyvä aihe! Itse olen ihan eksyksissä oman vihantunteeni kanssa.
VastaaPoistaSen takia luen kirjoja vihasta. Ku ei oo opetettu vihan käsittelyyn taitoja ni pakkohan se on sitten itse aikuisena opetella.
PoistaVaikkei ole tullut kommentoiduksi, sinulla on ollut paljon mielenkiintoista luettavaa ja ajatuksia tunteista viime aikoina. Tätä kirjaa ei tosiaan ole blogissani, koska luin tämän vuosia sitten enkä siis ole kirjoittanut siitä. Mainitsin tästä jonkin aikaisemman kirjoituksesi kommentissa, sen takia yhdistät sen ihan oikein minuun. :)
VastaaPoistaAa, kommenteissa ollu! No ei ihme, että yhistin suhun. Oon vissiin heti menny lainaan tän. :D
PoistaJep, toista ei voi muuttaa - ainoastaan itseään ja sekin on vaikeaa.
VastaaPoistaVaikeaa on ittiä muuttaa ja mahotonta toista muuttaa.
PoistaVarmasti monella on lapsuudenkodista periytyvä kielteinen suhtautuminen vihaan. Ei meilläkään kiukusta tai negatiivisista tunteista puhuttu. Joskus itse on aivan pimeässä moodissa, eikä jälkikäteen ymmärrä, miksi oli niin vihainen. Suutuin aikoinaan silmittömästi yhden ihmisen sanomisista. Suorastaan kihisin. Nyt vuosien jälkeen lähinnä naurattaa silloinen reaktioni. Idioottimaista siinä oli, etten kertonut ao. henkilölle suuttumisestani. Hän oli autuaan tietämätön, itse vain siinä kärsin:DD
VastaaPoistaMääki luulen, että moni oppinu kotoa kielteisen suhtautumisen vihaan. Eihän tunne oo muuta ku tunne, eri asia on se, että miten toimii sen tunteen vallassa. Kaikki tunteet on oikeastaan neutraaleita ja ohimeneviä, osa tuntuu huonolta ja osa hyvältä. Joilleki tunteille on vaan laitettu melkonen painolasti niskaan. Ja nyt ku oon oppinu tunteista ni se lasti on ihan turha.
Poista