Ahhahhaa, nyt oon määki lukenu tän suuren ja kiistellyn Kiira Korven runokirjan! Kiinnostus heräs siitä kritiikistä, kuinkas muuten. 😂 Halusin päästä lukemaan ja ite muodostaan mielipiteen, että onko nää nyt niin huonoja ku se kritiikki väitti.
Kommentoin Kirjojen pyörteissä- blogiin tätä runokirjaa näin:
"Luin äsken sen Hesarin kritiikin. Tuli vaan mieleen, että ehkä siinä ei osattu ottaa huomioon sitä, että runouskin muuttuu siinä missä muukin kirjallisuus. Nuoret voi tykätä Korven runoista ihan hirveästi sen takia, että ne ovat ns. saavutettavammassa muodossa ja ymmärrettävämpiä sen takia."
Sitten varasin tän ja pääsin lukemaan. Ja mulle tää oli kyllä ahmittava teos! Tykkäsin siis Korven runoista. Olihan ne osa erilaisia, heh. Mutta mitä siitä! Kuka sanoo, että runon pitää olla tämmönen ja/tai tuommonen, että se on oikeaa runoutta? Kuka ylipäätänsä määrittelee sen, että mikä on oikeaa runoutta? Kysynpähän vaan.
"Nyt opettelen käyttämään
vihaa hyödykseni
ja ilmaisemaan
tarpeitani,
toiveitani,
tunteitani,
ajatuksiani
jämäkästi."
"Jotkut sanoo
sä tunnet liikaa,
mä sanon
sä et tunne tarpeeksi."
"Huh huh HUH"
Kirjassa oli myös ihana Emmi Kyytsösen kuvitus! Tykkäsin siitä tosi paljon.
Tämän runokirjan haluan lukea. Se olisi varmaan monelle valmistuvalle mieleinen lahjakirja. En ole koskaan piitannut kritiikeistä. Ne ovat yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Yleensä eniten kritiikkiä saaneet kirjat ovat eniten lukijoiden mieleen.
VastaaPoistaMää ostin tän pikkusiskolleni valmistujaislahjaksi! Ja hän tykkäs! <3
PoistaSe hyvä puoli kritiikeissä joskus on, että ne herättää kiinnostuksen jotain kirjaa kohtaan, jonka ois muuten ohittanu.