Victoria Belim: Punaiset seireenit - ukrainalainen sukutarina

Tää kirja pääsi yllättämään mut! Tää oliki ihan erilainen, ku olin aatellu. Jostain syystä olin mieltäny tän kirjan fiktiiviseksi sukutarinaksi, enkä todelliseksi. Siksi yllätyin, ku aloin lukemaan tätä.

 

Kirjan takakansi kertoo oleellisen kirjan sisällöstä:

"Sykähdyttävä tositarina vaietuista sukusalaisuuksista Ukrainan verisen historian puristuksessa.

Punaiset seireenit on koskettava kuvaus Ukrainan 1900-luvusta, jota käsitellään yhden perheen neljän sukupolven ja sukuun kätkeytyvän arvoituksen kautta. Kirja on osin muistelma ja osin kuin dekkari, joka seuraa kirjoittajaa halki Ukrainan hänen tutkiessaan setänsä katoamista ja muita sukusalaisuuksia.

Victoria Belim palasi vuonna 2014 sodan keskellä Ukrainaan tutkimaan sukuun liittyvää arvoitusta, joka kattoi useita sukupolvia. Kuinka hänen isoisosetänsä Nikodim menehtyi 1930-luvulla, ja miksi hänen tarinansa oli tabu vielä melkein sata vuotta myöhemmin?

Victoria oli tutkinut Neuvostoliiton jälkeisen ajan politiikkaa, joten hän ymmärsi, että vanhojen salaisuuksien selvittäminen uuden sodan keskellä ei olisi yksinkertaista. Hankkeen kiivaimmaksi vastustajaksi kuitenkin yllättäen osoittautui hänen oma isoäitinsä Valentina, joka kielsi sorkkimasta menneisyyttä. Valentinan mukaan Ukrainan maine yhtenä suuren verenvuodatuksen alueista oli täysin perusteltu. KGB oli ajat sitten lähtenyt Pultavasta, mutta sen entinen päämaja ”Kukkoansa”, kuten sen nimi kansan suussa kuului, herätti Valentinassa yhä suurta levottomuutta – ja perustellusti, kuten Victorialle kävi selväksi. Kun yhteenotto Ukrainan ja Venäjän välillä syveni jälleen vuonna 2014 ja verenvuodatus jatkui, hän päätti selvittää totuuden maansa menneisyydestä, vaikka se johtaisikin välirikkoon isoäidin ja muun suvun kanssa."

Belimin sukututkimusta ja suhdetta isoäitiin oli mielenkiintoista seurata. Jotenkin se kaiken yhtäaikainen helppous ja vaikeus oli kiehtovaa ja niin tunnistettavaa. Tuollaistahan se on joissain ihmissuhteissa ja elämässä ylipäätään. Sukututkimuksessa tuli etenemisiä ja umpikujia, samaten ku isoäidin kanssa. Pitkää vaikenemista ei ole helppo rikkoa ja alkaa taas puhumaan asioista. Onneksi asiat kuitenkin selviävät takkusuudesta huolimatta. Kirja oli kyllä upottava tapaus! Vei mennessään kaikki sukulaissuhteiden kiemurat.