08 syyskuuta, 2017

Julma ja tavaton

Lisää Kay Scarpettan tutkimuksia. Nyt Patricia Cornwellin sarjan seuraava osa Julma ja tavaton on ollu luvun alla.



Murhatutkimuksia lisää. Tällä kertaa kuolemaantuomittu murhaaja saapuu Scarpetan leikeltäväksi ja siitä käynnistyy melkoinen vyyhti. Juonen käänteet menevät niin solmuille, että Scarpetan oma urakin on jo vaarassa.

Jälleen viihdyttävä Scarpetta. Odotan jo pääseväni sarjan seuraavan osan kimppuun. Mun lukupino on vaan melkosen kokonen, että voi kestää jonnin aikaa.

06 syyskuuta, 2017

Häpeän monet kasvot

Luin keväällä tämän Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot. Kirjaa lukiessa minulle aukeni uusi maailma ja uusi ymmärrys itseäni kohtaan.


Häpeän monet kasvot on tietopakkaus häpeästä. Miten se voi esiintyä ihmisessä, miten vaikuttaa jne. Mää sain niin monia heurekoita kirjasta. Helkkari, määhän olen ihan täynnä häpeää. 

Häpeä on sellainen tunne, että se menee sielun syvyyksiin asti. Minulla se on tehnyt juuri niin. Kirja todella avasi ymmärrystä asian suhteen ja ennen kaikkea ymmärrystä itseäni kohtaan. Häpeä ei ole häpeä, vaikka siltä saattaakin tuntua.

Kirja oli hyvä. Lainasin Malisen toisenkin kirjan häpeästä.

04 syyskuuta, 2017

Värityskirja

Marko Annalan Värityskirjasta en osaa sanoa, kuin kehuja. Kirja teki vaikutuksen minuun.




Kirja on koulukiusatun pojan tarina selviytymisestä menestykseen näin tiivistettynä.

Kirjan kieli oli jotenkin ihanaa. Se miten se soljui ja tanssi mun päässä. Kerrassaan kaunista. Kieli myös auttoi niiden hetkien yli, jolloin tarina oli puistattava ja karu. Minä vain ihastuin tähän kirjaan. Tämä on kirja, jonka varmasti tulen lukemaan vielä monta kertaa.

Yksi pyyntö Marko Annalalle: Kirjoita ja julkaise lisää kirjoja, kiitos!

02 syyskuuta, 2017

Leona- Kortit on jaettu

Sainpahan luettua tämän Jenny Rognebyn esikoisdekkarin Leona- Kortit on jaettu.



Tukholmassa tapahtuu alastoman pikkutytön tekemä pankkiryöstö. Tapaus on kummallinen ja saa paljon huomiota. Leona Lindberg pääsee tutkimaan rikosta. Pakko sanoa, että ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen rikokseen syyllinen.

Leona on kyllä melkoinen hahmo. Itse en pitänyt hänestä. Hän on röyhkeä ja tekee suunnilleen kuin itseä lystää. Ärsyttävä tyyppi! Silti tunsin myös ymmärrystä ja myötätuntoa häntä kohtaan niinä hetkinä, kun Leona valotti lapsuuttaan.

Kirjan loppu oli mun mielestä aika plääh. No, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli, että aattelin lukea myös seuraavan osan Leona- Tarkoitus pyhittää keinot.

31 elokuuta, 2017

Superhyvää suolistolle

Leena Putkosen kirjan Superhyvää suolistolle lainasin, koska itse olen kärsinyt IBS:n oireista 7-vuotiaasta asti. 


Kirja itsessään ei tuonut mulle mitään uutta tietoa asiasta, mutta oli hyvä kerrata kuitenkin faktoja. Kirja oli mielestäni hyvä kokonaisuus tietoa ja Putkosen omia kokemuksia IBS:stä. Kirjan lopussa oli myös reseptejä erilaisiin ruokiin.

Putkonen kirjoittaa hyvää blogia Katri Mikkilän kanssa. Tästä pääset sinne. Blogin takia itse asiassa innostuin lukemaan tämän kirjankin.

Voin suositella kirjaa suolisto-oireiden kanssa kamppaileville.

29 elokuuta, 2017

Viisi naista, sata elämää

Viisi naista, sata elämää on kirja, jossa on tarinoita dissosiaatiohäiriöstä. Itseäni kiinnosti lukea tämä, koska minullakin on jonkinlaisia dissosiaation oireita ollut aina.


Kirjalla on myös omat Facebook-sivut ja oma blogi, joita seuraan mielenkiinnolla.

Kirja oli mielenkiintoinen. Löysin paikka paikoin itseni. En osaa edes kauheana sanoa mitään kirjasta. Se pitää itse lukea ja kokea! Yhdestä runosta otin kuvan ja laitan sen tähän alle. Runo osui ja upposi minuun, koska siinä on minun ajatukseni lapsena ja nuorena niin hyvin kuvattu.


Sanon vain, että ole utelias ja lue tämä kirja!

27 elokuuta, 2017

Jäähän kohdistunut rakkaus

Michael Sundstenin Jäähän kohdistunut rakkaus pomppas mun silmiin Prisman hyllyltä. Vaikutti niin mielenkiintoiselta kirjalta, että varasin sen kirjastosta luettavaksi.



Eniten kirjassa kiinnosti Lasse Kukkosen tarina, koska fanitan Lassea ja Kärppiä. 

Kirja oli kyllä mielenkiintoinen. Oli jännää lukea jääkiekkoilijoiden tarinoita. Osa oli mulle tuntemattomia nimiä ja osa tuttuja. Eniten kirjassa ehkä häiritsi se, että tekstit on kirjoitettu kunkin kiekkoilijan äidinkielellä eli murteella. Murretta ei ole aina kovin helppoa lukea.

Kokonaisuuten vallan hyvä ja mielenkiintoinen teos.