25 joulukuuta, 2024

Marja Salmela: Lyhyt tarina nuoresta tytöstä & Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas

Kaksi vähän vanhempaa suomalaista romaania joulupäivän kunniaksi. Molemmissa kirjoissa vietetään myös joulua!




Marja Salmela: Lyhyt tarina nuoresta tytöstä

 Tää olikin yllättävä kirja! Jotenkin en osannut yhtään odottaa, että päädyn kyynelet silmissä lukemaan tätä. Tää Salmelan kirja kertoo Kyllikistä, joka on adoptoitu arvostetun rovastin perheeseen ja sieltä hän ponnistaa elämään, vaikka lähtökohdat olikin ennen adoptiota hyvin huonot. Kyllikki joutuu lähtökohtiensa takia kokemaan melkoisia ennakkoluuloja, mutta pääsee silti opettajaksi ja myös rakastuu. Sitten menneet teot tulevat eteen ja kauna ja epäluottamus astuvat kehiin ja Kyllikki saa tuta sen kaiken katkerasti nahoissaan. Hän menettää elämänilonsa ja kaiken kun ihmiset alkavat syrjiä häntä. Tarina päättyy onnettomasti ja tunsin kyllä vahingoniloa, kun parit asianosaiset joutuvat katumaan omaa ilkeyttään ja tylyyttään pahasti.

Kirja kuvaa hyvin sitä miten leima/stigma varjostaa ihmistä asioista, joille hän ei ole mitenkään voinut vaikuttaa. Työtä on vielä paljon tehtävänä myös nykyään, kuten Lucia-neidon ympärillä pyörivä perkeleellinen rasismikohu on sen meille paljastanut karvaasti.




Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas

Jännä kirja tämä. Kertoo sisaruksista, jotka elävät hyvin köyhissä oloissa. Elämä on sitkuttelua ja ankaraa selviytymistä, vaikka onnenkantamoinen on auttanut siskosten äitiä ostamaan heille pienen ja kurjan, mutta oman mökin asua. Kirja kuvaa hyvin heidän elämää, näyttää myös luokkaerot, mutta myös sisarusten toiveikkuus tulevaisuuden suhteen tulee hyvin esiin. Mutta kirjan loppu. Äääääärgh. En tykännyt siitä yhtään! 

24 joulukuuta, 2024

Sarjakuvia selviytymisestä

 Jouluaaton kunniaksi sarjakuvia selviytymisestä! Meille monelle joulu on sitä vuoden surkeinta aikaa, ankea, ahdistavaa, pelottavaa, pelkkää selviytymistä. Siksi tässä muistutus siitä, että kaikesta voi selvitä, vaikka jäljet aina jääkin.

Hyvää joulua kaikille teille jotka vietätte sitä! Ja hyvää arkipyhää kaikille meille, jotka sitä ei vietä!


Zeina Abirached: Minä muistan
suomentanut Aura Sevón

Tämä sarjakuva on libanonilaisen Abirachedin muistelmat lapsuudestaan Beirutissa sisällissodan keskellä. Hän kuvaa sodan keskellä elämistä ja mitä seurauksia siitä on tullut. Eimerkiksi myöhemmin ukkosmyräkkä isoine äänineen on saanut aikaan takaumia, että pommikoneet tulee.

Koskettava sarjakuva ja tykkäsin Abirachedin tyylistä.




Jen Wang: Ash's cabin

Tää on sarjakuva Ashista, joka kipuilee ilmastonmuutoksen kanssa ja kun aikuiset ignooraa sen täysin. Muutenkin on vaikeaa ja hän päättää siitä kaikesta sisuuntuneena lähteä etsimään vasta kuolleen isoisän majaa keskeltä erämaata. Ash harjoittelee taitoja ja hommaa tarvikkeet ja niin hän yks kesäloma ottaa ja lähtee majan etsintään koiransa kanssa. Ash on siellä kauan ja häntä etsitään kissojen ja koirien kanssa kun Usan länsirannikon jokavuotiset maastopalot alkavat. 

Tää oli ahmaistu yhdellä lukukerralla. Upposin niin tarinaan.




Mamoru Hosoda &Yu: Susilapset 1
suomentanut Suvi Mäkelä

Tämä on tarina Hanasta, joka yliopistossa rakastuu toiseen opiskelijaan. Hana ei jätä rakkauttaan, vaikka hän paljastuu ihmissudeksi. He aloittavat yhteisen elämän ja saavat kaksi lasta. Sitten lasten isä katoaa ja Hana jää yksin Amen ja Yukin kanssa. Tämä kuvaa Hanan selviytymistaistelua kahden pienen lapsen kanssa, joiden susipuolta pitää piilotella toisilta ihmisiltä ja samalla hän suree kuolleeksi paljastunutta rakkauttaan.

Oli kyllä mielenkiintoinen tän mangan aihe! Ahmaisin tämänkin yhdeltä istumalta ja varasin saman tien tän seuraavat osat ittelle luettavaksi.

23 joulukuuta, 2024

3 viihdyttävää kirjaa

 Välillä sitä tarvii lukea tällaisia kevyempiä kirjoja, jotka viihdyttävät ja eivät ole liian raskaita lukea.


Karoliina Tervonen: Kirjokansi

Tästä mää tykkäsin paljon, kunhan ensin pääsin kirjaan sisään!

"Kirjokansi kumartaa tyylillään romantiikan ajalle ja kansanperinteen tarinoille. Se kertoo turhamaisesta neiti Holmbergistä, joka on keplotellut viehätysvoimallaan tiensä seurapiireihin, vaikka onkin vain hienostunut taskuvaras ja petkuttaja.

Kun kotikaupunkiin hyökkäävät sudenturkkiset pedot, neiti pakenee fantastiseen seikkailuun, jossa viimeisetkin hattuhöyhenet haihtuvat.

Neiti Holmberg viihtyy ylellisyyksien täyteisessä elämässään loistavasti. Hän osaa taitavasti pyörittää laajaa ja anteliasta kosijakaartia lupaamatta mitään, mutta antaen kaikkien olla toiveikkaassa uskossa yhteisestä tulevaisuudesta, ainakin niin kauan kuin rahapussissa riittää roposia tai povitaskusta löytyy pihistettävää.

Kurjenpahkan seuraelämä tuntuu olevan kaukana sudenturkkisten vihollisten leimuavista taisteluista, kunnes koittaa päivä, jolloin mystinen paha saapuu satamakaupunkiin. Ja vie neiti Holmbergilta kaiken.

Alkaa huima kostoretki Pohjolaan, Tuonen valtakuntaan, kun nuori nainen seurueineen lähtee vaatimaan omaansa takaisin. Kätkeytyvätkö onni ja vauraus alisen maailman tuntureille?"

En oikein tykännyt neiti Holmbergista. Oli jotenkin ärsyttävä ja rasittava hahmo. Tarinan edetessä hänestä alkoi kuoriutua esiin myös jotain ihan muuta. Onneksi! Neiti Holmbergin matkakumppanit, jotka näkyvät kirjan kannessakin olivat aika makeita tyyppejä. Heistä pidin kaikista heti!

Kirjan juoni oli monin paikoin aika odottamaton. En osannut arvata, että mihin tämä tarina vie ja mitä sudenturkkisten tyyppien tarina pitää sisällään. Kun kirja loppui, olin ihan äääääää. Kirjan maailma oli sen verran viehättävä, että haluaisin ehdottomasti Tervosen kirjoittavan tähän jatko-osan tai ainankin uuden kirjan tähän samaan maailmaan.


Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä

Aah, vihdoin pääsi Tähtisen kirjojen maailmaan takas! Tätä kirjaa ehti odottaa tovin jos toisenkin! Jennyn kanssa luettiin yhdessä tämäkin.

Tämän kirjan päähenkilönä on neiti Adalmina Lockhart, edellisen kirjan päähenkilön Josephinan ystävä.

"Viettelevän kuuman historiallisen viihdesarjan toisessa osassa viktoriaaniset moraalikäsitykset eivät ole este vaan hidaste.

Seikkailijalordiksi kutsuttu Sir Henry Spencer on palannut Lontooseen ympärillään vellovien skandaalinkäryjen laskeuduttua. Hän on päättänyt asettua aloilleen ja ottaa itselleen vaimon.
Kunnianarvoisa neiti Adalmina Lockhart on lukinnut sydämensä sen jälkeen, kun Henry Spencer sen heidän nuoruudessaan särki. Siksi Adalmina järkyttyy, kun Henry ilmestyy samaan kartanoon, jossa Adalmina on vierailulla.

Kun Henry päättää jälleen hurmata Adalminan, tukahdutetut tunteet alkavat kipinöidä. Kartanojoulun lähestyessä Adalminan on yhä vaikeampi vastustaa Henryn vetovoimaa..."
Kirja vastasi täysin odotuksia! Oli ihanaa upota tähän maailmaan ja vain seurata tuleeko romanssia vai ei, kun kipinät siihen malliin lentelivät. Oli ihanaa myös, että edellisen kirjan henkilötkin olivat kirjassa mukana, sivuosassa, mutta kuitenkin. Olisi tullut ikävä heitä!

Nautin Adalminan ja Henryn kipinöinnin seuraamisesta ja kirja loppuikin aika ihanasti.

Nyt jäin vaan odottelemaan, että seuraavan osan saan näppeihini. Se onneksi tulee jo alkuvuodesta!


Julia Barrett: The third sister

Sitten vielä tämä ristiriitainen kirja, jonka luin Kirjahillan kanssa. Kirjan lukeminen vähän takkuili, kun OpenLibrary joutui doss-hyökkäyksen kohteeksi ja tuli yli kuukauden tauko kesken lukemisen. 

Tää siis on jatko-osa Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjalle ja kertoo siitä kolmannesta sisaresta, Margaretista. Tää oli kyllä paikoin viihdyttävä kirja, mutta täytyy myöntää, että enimmäkseen tylsä. Pahalla sisulla luettiin tämä loppuun. Kirjan loppu oli onneksi tosi hyvä ja viihdyttävä ja palkitsi pahan sisun.

Kirja oli mun mielestä vähän sekava, kun välillä hypättiin seuraamaan Margaretin siskojen elämää ja Margaret unohtui kirjailijalta ties minne hyväksi toviksi. Margaret oli tässä kirjassa itse myös tylsä ihminen kaikessa täydellisyydessään. Argh ja plääh.

En voi suositella kirjaa kenellekään, mutta tulipahan luettua.

21 joulukuuta, 2024

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

 Luin tämän Paasion duologian Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa. Tää duologia oli kyllä mahtava!




Harmaja luode seitsemän

Tässä ekassa osassa näkökulma on Eetun, kilpapurjehtijan, jonka äiti on kadonnut aamu-uinnillaan ja joka yrittää selvitä sen ja kaiken kanssa. Eetu ei usko, että äiti olisi kuollut, joten Eetu alkaa tutkia sitä. Eetu myös aloittaa lukion, huolehtii pikkusiskostaan, kun isästä ei ole huolehtimaan lapsistaan, käy treeneissä, saa uusia kavereita lukiosta jne. Paasio on tosi hyvin ja vetävästi kirjottanut tän kaiken. Omaan silmään pientä epäuskottavuutta tuli Eetun pikkusiskon pikkuvanhuudesta. Mielestäni oli vähän liian tarkkasilmäinen 7-vuotiaaksi. Muuten kirja oli todella ahmittava.




Bengtskär itä kahdeksan

Tässä duologian toisessa osassa näkökulma onkin Rasmuksen, Eetun luokkakaverin ja kilpakumppanin. Mut se jotenkin yllätti ja en alkuun yhtään tiennyt, että pidänkö tästä näkökulman vaihdoksesta. 

No, kirja jatkaa siitä, mihin eka osa jäi, tosin puoli vuotta myöhemmin. Eetu on ollut puoli vuotta pois koulusta ja palaa nyt sinne. Eetun äidin katoamisen tutkimukset alkavat uusilla kierroksilla ja jopa Rasmus lähtee siihen mukaan, kun tutkimukset viittaavat hänen isäänsä ja isoisäänsä. Monia asioita selviää ja kirja piti tiukasti otteessaan. Samat epäuskottavuudet oli tässäkin, mutta se ei onneksi häirinnyt lukemista kummemmin. Loppu oli aika jännittävä, kun Eetu, Rasmus ja heidän ystävänsä lähtevät selvittämään mitä koordinaateista löytyy ja tietenkin puhelimet unohtu tai niistä loppu akku yms muuta sekoilua. 

Tämä duologia meni heittämällä yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista!

20 joulukuuta, 2024

Sarjakuvia vaikeuksien voittamisesta

 Kolme ihan erilaista ja ihan erilaisista aiheista olevaa sarjakuvaa. Silti kaikissa sama teema: vaikeuksien voittaminen, tavalla tai toisella.




Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper girls 1

Tämä on tarina tytöistä, jotka jakavat sanomalehtiä aamutuimaan. Lehtienjakoreissulla he kohtaavat yllättäin ufoja. Tämä on tarina siitä, mitä sitten tapahtuu. Tää on sarjakuvasarjan eka osa, joten tarina vielä jatkuu tästäkin. Itse en aio jatkaa tän lukemista enempää.




Victoria Ying: Hungry ghost

Tämä on sarjakuva syömishäiriöstä ja siitä toipumisesta. Valeriella on ollut jo vuosia syömishäiriö, mutta mitä tapahtuukaan kun hänen isänsä kuolee lento-onnettomuudessa? Tää oli liikuttava tarina ja myös toivoa antava. 




Maggie Tokuda-Hall & Faith Schaffer: The worst ronin

Tää on nykyaikaan sijoittuva samurai-tarina! Chihiro on harjoitellut koko ikänsä samurai-taitoja ja on nyt lähdössä isänsä puolesta samurai-keikalle. Chihiro ihailee suuresti Tatsuota ja haluaa hänet mestarikseen tälle keikalle ja oppiakseen lisää taitoja. Tatsuo ei olekaan sellainen, kuin Chihiro luulee ja kaiken lisäksi koko keikka olikin huijaus ja Chihiron vanhemmat kuolevat kotikylän hyökkäyksessä. Chihiro onkin uuden edessä nyt, mitä tehdä. 

Tää oli kyllä aika mahtava tarina. Väliin hauska, väliin surullinen. Tykkäsin tosi paljon tästä nykyaikaistuksesta: älypuhelimet yms. Ois kivaa, jos tälle tulis jatkoa.

18 joulukuuta, 2024

Dan Brown: Murtamaton linnake & Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

 Pari dekkaria tähän väliin!


Dan Brown: Murtamaton linnake
suomentanut Raimo Salminen

Olen lukenut Brownin kirjoja joskus 15-20 vuotta sitten. Muistan tykänneeni. Tykkään edelleen, pienen mutan kanssa. Siis ku nää on karsean seksistisiä nää kirjat. Huomaa kyllä ajankohdan, millon nää kirjotettu. Naiset on niin täydellisiä ulkonäöltään ja järkyttävät miehiä, ku ovatkin myös älykkäitä. Miehet on myös ku mitäkin adoniksia, mutta heidän älykkyytensä ei ookaan mikään yllätys...

No, itse kirjaan. Tässä juonena on NSA:n salainen koodinmurtukone, jonka pitäis olla murtamaton. Sitten sille ilmeestykin uhka ja kirjan juoni on sitten sitä uhkaa vastaan taistelua. Juoni oli kyllä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas! Brown osaa kirjoittaa koukuttavasti ja eihän tätä voinut kuin ahmia. Onneksi sain kanssalukijalleni purkaa ärsytystä näistä tissi-peppu-hallelujaa kommenteista. 


Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

Mut sai tarttumaan tähän dekkariin se, että tässä päähenkilö Immi on kirjastonhoitaja! Immin kotikylästä löytyy nainen kuolleena rantakaislikosta. Tapaus vaivaa Immiä, hän ei usko, että se on itsemurha niinku näyttää. Immi saa myös isänsä mukaan tutkimaan tätä kuolemaa. Kun nokkansa pistää asioihin, ni johan sieltä alkaa kerimään auki kaikenlaista. Myös Immin omasta menneestä. 

Tää oli koukuttava kirja. Immi oli yhtä aikaa mainio ja vähän ärsyttäväkin hahmo. Tykkäsin silti kovasti. Kirjan loputtua oli semmonen olo, että miksi ihmeessä tälle ei oo kirjotettu jatkoa!? Jos Essi Aro kirjottaa tälle jatkoa, ni luen ihan varmasti.

17 joulukuuta, 2024

Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Heräsin auringonnousuun, muu on eskapismia,
pieni lintu ikkunalla laski jäljellä olevat päiväni,
onneksi en kuulu lintujen ymmärtäjiin.

Oli vain ikkuna, armoton ikkuna,
josta päivisin näki sisään ja ulos,
iltaisin itsensä läpi.




Tämä Pauli Tapion runokokoelma yllätti mut täysin. Hyvällä tavalla! En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten se oli ehkä paras lähtökohta rueta lukemaan tätä kirjaa. Tapion runot jotenkin yhtäaikaa soljuivat ja nytkähtelivät eteenpäin. Vähän kuin kalat, kun etenevät kutumatkallaan jokea ylös ja vastaan tulee pato. Sitten pitääkin tajuta etsiä kalaportaat, joita pitkin pääsee padon toiselle puolelle. Pato onkin vain hidaste etenemiselle. 

Ehkä jo arvasit, että tykkäsin tästä todella paljon! Ai että! Ei turhaan ole tämä runokokoelma saanut Bridges of Struga -palkintoa.