perjantai 2. helmikuuta 2018

Puhelintyttömurhat

Lainasinpa huvikseni Nora Robertsin tuotannon alkupäästä kirjan, Puhelintyttömurhat. Ei ois ehkä kannattanut.


Oon lukenut tämän kirjan joskus alle 20-vuotiaana. Tykkäsin Robertsin kirjoista ja niinpä oonkin lukenut ne kaikki, paitsi en ihan uusimpia. Toki tämäkin kirja on aikansa tuotos. Kieli tuntuu niin tönköltä ja juoni yhtä tönköltä. Mietin lukiessani, että miten oon voinu tykätä tästä.

Kathleen on opettaja, kiltti ja kunnollinen sellainen. Iltaisin hän on jotain ihan muuta, puhelintyttö, hunajaääninen Desiree. Kathleenin sisko Grace, menestynyt kirjailija, tulee lomalle siskonsa luo. Heidän tietämättään, Desireetä salakuunnellaan ja pian alkaakin tapahtua, kun puhelintyttöjä murhataan. Grace joutuu keskelle murhatutkimuksia, kun hänen siskonsa tapetaan.

Huokaus vaan. Taidan jättää Robertsin kirjat lukulistani ulkopuolelle. Ei kestä lukea näitä enää uudelleen. Haluan pitää kiinni hyvistä muistoistani kirjojen parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti