Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3

 Miksi mää vasta nyt aloin lukea Le Guinia!? Äääää. 

Osa 1: Maameren velho

suomentanut Kristiina Rikman

3 tähteä. Luin tän ekan osan tämmösestä painoksesta viime vuoden puolella. Kansi on karsea, mutta tarina hyvä. Erilainen kuin mihin on tottunut. Vetävää tekstiä. Hahmot jänniä. Ged, päähahmo, välillä aika ärsyttävä. Silti oli pakko jatkaa lukemista, vaikka välillä niin ärsyttikin Ged. Ja kirjan loputtua halus saada äkkiä seuraavan osan käsiinsä.

Seuraavat osat luin tästä kokoomakirjasta, jonka on myös suomentanut Kristiina Rikman.

Osa 2: Atuanin holvihaudat

4 tähteä. Tässä vaihtui päähenkilöksi ylipapitar, Arha. Tässä kirjassa käydään läpi hänen kasvutarinansa, kun ekassa osassa käytiin Gedin kasvutarina. Tää oli paljon mielenkiintoisempi. Ehkä koska tässä oli tuo holvihaudan labyrintti. Ja koska Arha oli niin jännä hahmo. Ja tietenkin Ged oli tässäkin kirjassa, nyt vaan paljon vanhempana ku ekassa osassa.

Osa 3: Kaukaisin ranta

4 tähteä. Tän kolmannen osan luin tän vuoden alussa. Tässä osassa päähenkilöinä on Arren, Enladin prinssi, joka lähtee hakemaan apua Gediltä, joka on nyt arkkimaagi Rokella, vanhassa koulussaan. Maamereltä on ruennut taika katoamaan ja siitä Ged lähtee ottamaan nyt selvää ja Arren lähtee mukaan. Heidän matkansa on melkoinen! Jännitti vähän sitä lukiessa. Paljon kaikenlaista tapahtui. Ja lohikäärmeitäkin oli tässä kirjassa! Haluaisin päästä käymään Maamerellä. Ois kiva reissu se!

Määhän varasin jo tän sarjan neljännen osan luettavakseni. Haluan tietää lisää tästä maailmasta!