Hyvää itsenäisyyspäivää!
Mun Hannes-pappa oli 2-vuotias, ku Suomi itsenäistyi. Tuntuu jännältä edes ajatella sitä. Toisesta maailmansodasta, jonka syttyessä hän oli 24-vuotias, hän kertoi vain sen, että oli autokuskina rintamalla. Muuta ei irronut hänestä. Mun suunnitelma on ottaa selvää, että missä kaikkialla pappa oli sodan aikana.
Heikki-pappani oli 4-vuotias sodan syttyessä, eli 20 vuotta nuorempi toista pappaani. Pappa joutui lapsena lähtemään evakkoon. Muuta en muista hänen kertoneen evakkoon joutumisesta, toki onhan hän ollut niin pienikin. Paitsi sen, että hänen Hanna-siskonsa joutui 12-vuotiaana yksin jäämään kotiin hoitamaan kotieläimiä muiden lähtiessä evakkoon. Huh huh!
Mummujeni sota-ajoista en tiedä tuotakaan vähää. Toinen mummu oli 16-vuotias ja toinen 4-vuotias sodan alkaessa. Hmm. Mistähän saisin tongittua tietoa tästä? Vanhempi mummu on saattanut olla lottanakin. En tiedä edes sitä, että onko vai ei.
Mutta näihin kirjoihin. Olen sattumalta lukenut pari kirjaa sisällissodasta, joten päätin julkaista postaukset niistä tänään. Molemmat kirjat olivat todella hyviä! Toisen luin ruotsiksi ja toisen suomeksi.
Monica Borg-Sunabacka: Hanna 1918
kuvittanut Terese Bast
Tää kirja oli aika koskettava tarina 10-vuotiaasta Hannasta. On levottomat ajat ja kaiken lisäksi Hannan isä on kadonnut. Sisällissota puhkeaa, kodin ulkopuolella pitää olla koko ajan varovainen. Huoli isästä on kova ja äitikin salaa jotain isän suhteen. Kouluakin on ja ei ole. Luokkakavereillakin on sama hätä, kun osalta heistä on myös kadonnut isä tai veli. Kirja kuvas hyvin tuota aikaa, levotonta tunnelmaa, huolta, pelkoa ja nimenomaan lapsen näkökulmasta. Pidin paljon!
Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä
suomentanut Lauri Lattu
Mauron kirja oli myös koskettava! Kylläkin ihan eri tavalla. Tää kertoo Siiristä, joka on lähtenyt mukaan punaisten naiskaartiin. Kummia tapahtuu läheisessä metsässä. Rintamalinja on lähellä. Kun yksi naiskaartilaisista katoaa metsään, Siiri päättä lähteä etsimään häntä. Siinä kohti tämä tarina lähtikin menemään entistä jännemmäksi. Huhhei! Onneksi en tajunnu tän olevan kauhukirja, ku vasta lukemisen jälkeen. Ei tää ollu mikään raaka, paikoin aika jännittävä kirja vain. Tykkäsin ihan todella paljon tästä! Oli jotenkin niin hyvin kuvattu sitä mentaliteettiä, joka sai valitsemaan puolensa ja lähtemään mukaan kaartiin jne. Todella vahvatunnelmainen luettava tämä. Aikamoinen kirja!

