Kahlittu

Kahlittu on Karin Slaughterin dekkari, joka on taas hyvä. Miten jotkut voivat kirjoittaa aina vaan uuden hyvä kirjan?

Kirja alkaa siitä, ku rakennustyömaalta löydetään kuollut poliisi. Will Trent alkaa tutkia tapausta. Pian huomataan, että tapaukseen liittyy Willin vaimo Angie, josta Will haluaa eron ja joka on taas ollut pitkään kateissa. 

Juonen käänteet ovat moninaiset. Koetukselle joutuu niin Sara Willin suhteen kuin Will Saran ja Angien suhteen. Menneisyydessä on paljon pahaa, joka vaikuttaa nykyhetkeen monin tavoin.

Slaughter on vaan aina niin hyvä. Kirjaa lukiessa aloin miettiä, että pitääköhän rueta lukemaan uudelleen kaikki nää kirjat. Ekat Slaughterin kirjat luin jo vuosia sitten, niin vois vähän verestää muistoja.

Hirviön kutsu

Patrick Nessin ja Siobhan Dowdin kirja Hirviön kutsu teki minuun vaikutuksen. Jim Kayn kuvitus oli kirjaan tosi sopiva.

Tää kirja oli itkettävän ihana. Ja kuvasi minun mielestä niin hyvin surua ja kauhua menetyksen edessä. Samaistuin! Välillä niin itketti ja sitten taas nauratti. Conorin rimpuilu äitinsä syövän edetessä oli riipaisevaa ja se kamppailu yleismaailmallisesti niin tuttua.

Niin, kirjassa Conorin apuna on hirviö, joka kertoo kolme tarinaa. Niitten tarinoitten avulla kohdataan surua ja muita tunteita, joita äidin lähestyvä kuolema saa aikaan Conorissa. Tunnistan täysin sen vastustuksen, mitä Conorilla oli, kun hän ei halunnut kohdata vaikeita asioita. Sen tunnistaa varmasti jokainen. Ja avuttomuuden, kun ei voi tehdä mitään. Itselläni tuli itku, kun mietin keväällä kuollutta Isosiskoani tämän kirjan äärellä.

Oi että! Luen tämän kirjan kyllä uudelleen jossain vaiheessa. Kirja oli niin täynnä kaikkea, että uudelleen lukeminen antaa varmasti lisää.

Sysilouhien sukua

Luin muistaakseni yläasteiässä Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjan ekan kerran. Nyt tartuin uudelleen näihin kirjoihin, kun monesti olin näitä kirjastossa käsissäni pyöritellyt.

Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Nonna, jonka kotikylään hyökätään keskellä kirkasta päivää. Nonnan isä tapetaan ja Nonna itse otetaan panttivangiksi. Siitä alkaakin seikkailu. Nonna lopulta pakenee vangitsijaltaan ja päätyy monen mutkan kautta ihan pohjoiseen jääkarhujen maahan. Tämän matkansa aikana paljastuu monia asioita niin Nonnalle kuin muillekin kirjan henkilöille.

Pidin kirjasta ja aion lukea muutkin osat. Joskus sitä miettii, että onkohan sitä tullu elämänsä aikana liikaa luettua, ku jotkut juonen käänteet on niin tylsiä ja niin nähtyjä. Onneksi niitä ei tässä kirjassa liikaa ollut. Eikä todellakaan tämä kirja oo ainut, jolla se vaiva. Kokonaisuutena kirja sellainen, että tykkäsin.

Ps: Ei varmaan ite pystyis kirjottaan kirjaa ilman ongelmia, haha.

Pahanilmanlintu

Seuraava lukemani Camilla Läckbergin kirja on Pahanilmanlintu. 

Tässä kirjassa Erican ja Patrikin hääsuunnitelmien edetessä Patrikilla on taas murhia ratkottavana. Tällä kertaa ensin tapahtui kolari, joka ei sitten ollutkaan pelkkä kolari. Sitten Fjällbackassa aletaan kuvaamaan tositv-ohjelmaa ja sen tiimoilta tapahtuu myös murha. Miten nämä tapahtumat kietoutuvat toisiinsa?

Mää en pysty Läckbergin kirjoista paljon muuta sanomaan kuin että tykkään ja lujaa. Voisin hommata kaikki omaan kirjahyllyynkin. Läckbergin kirjojen taso ja tyyli on kirjasta toiseen hyvä, vain juonen kuviot muuttuvat.

Ps: Leskien kahvila- novelli oli myös hyvä!

Syvyyttä seksiin

Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjan Syvyyttä seksiin lainasin, koska kaipasin lisää tietoa seksuaalisuudesta ja siitä, mitä se omalla kohdallani voisi olla. Traumat vaikuttaa tällä elämänalueella välillä melkoisesti.

Kirja oli hyvä tietopaketti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Kirjan ote oli lempeä asian suhteen. Pidin siitä, että kirja sai pohtimaan asioita. Että mitä tämä on omalla kohdallani, miten tämä on ilmentynyt omassa elämässäni jne. Varsinkin luku, jossa käytiin läpi häpeän vaikutusta seksuaalisuuteen, oli ajatuksia herättävä.

Luulenpa, että tämän kirjan olisi hyvä kaikkien lukea.

Kuoleman kanssa ei kujeilla

Lainasin kirjastosta ensimmäisen Peter Jamesin kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla. Jamesin kirjat on kiinnostaneet mua jo pitempään ja nyt sain aikaseksi rueta lukemaan niitä.

Kirja alkaa aika hurjasti. Polttaripilana (ja kostona) Michael haudataan arkussa maahan. Hautaajat lähtevät siksi aikaa baariin, mutta kuolevat matkalla autokolarissa. Näin kukaan ei tiedä, missä Michael on. 

Roy Grace alkaa selvittää tapausta ja huomaa, ettei kaikki ole niinkuin pitää. No, selvitykset jatkuvat ja juonen käänteet senkun paranevat. Ehkä vähän huvitti se, miten kirjan meno hurjistui loppua kohden. Ja vähän myös ärsytti, että kirjan loppu jäi himpun verran auki.

Hyvä kirja! Niin hyvä, että seuraava osa piti saada käsiin äkkiä. Tykästyin Royhin. Hänen tarinansa antaa oman silauksensa kirjaan.

Elämää kahlitseva häpeä

Luin Ben Malisen toisen kirjan, Elämää kahlitsevan häpeän, kesällä.

Tämä kirja oli lukukokemuksena yhtä täräyttävä kuin Malisen aiempi kirja Häpeän monet kasvot. Löysin tämänkin kirjan sivuilta itseni moneen, moneen kertaan.

Itse taistelen häpeän kanssa päivittäin. Häpeän voima on suorastaan invalidisoiva. Siksi minua kiinnostaa aihe kovasti ja luen siitä saadakseni tietoa ja pystyäkseni käsittelemään häpeää itseni kanssa. 

Suosittelen jokaista lukemaan Malisen kirjat. Häpeää on jokaisessa ihmisessä, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.