Nää mun postaukset laahaa niin paljon jäljessä, että ehkä kohta niputan nää isoksi pompsiksi ja hoitelen sillain. 😁 Aina haluais kuitenkin jotain kirjoittaa lukemastaan. Mulla ei oo tähän asiaan yhtään auttanu joulukuun alusta kiusannut hermokipu, joka johtuu todennäköisesti välilevyn pullistumasta.
Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni
Enorantaan voi kyllä aina luottaa! Tää Keuhkopuiden uni pisti taas miettimään monia asioita: riippuvuuttamme luonnosta, sitä kun on erilainen ja ei sovi muottiin, ihmissuhteita jne. Kaikkea näitä on tarjolla tässä kirjassa, jossa ihmiset joutuu yöpymään omassa keuhkopuussaan kiinni, jotta pysyvät elossa. Mistä Enoranta keksi tämmösen!?
Päähenkilö Katica on erilainen. Ja joutuu kokemaan kauheita. Hänen tarinansa on myös aikamoinen! Mitä hän tekeekään! Wow! Katican tarina antaa myös toivoa! Asioita voidaan muuttaa! Sitä toivoisin tässä meidänkin maailmassa, kun ilmastonmuutos senkus etenee.
Enoranta on kyllä ihan mahtava kirjailija! Yks mun lemppareista!
Kati-Claudia Fofonoff: Seidan kirous
Fofonoff on mulle uus tuttavuus kirjallisuuden saralla. Seidan kirouksen perusteella haluan lukea häneltä lisää.
Tää kertoo saamelaisen perheen tarinaa 1800-luvulta. Päähenkilön Inkamaarian kautta nähdään hänen elämänsä kulku. Tapahtuu traagisia asioita ja tapahtuu ihania asioita. Vetävä tarina oli ja tää on jääny mieleen pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti