Tässäpä muutama herkullinen fantasiakirja, joitten lukemisesta nautin kovati.
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Tää Sammaliston esikoiskirja oli tosi rauhallinen kirja. Silloinkin, kun asioita tapahtui.
"Tyttö,
kettu ja tähtien poika. Nuoren kertojalahjakkuuden taidokas fantasia
lumoaa ensiriveiltä, ja viiltää syvältä.
Poika kertoi Sunalle taivaasta ja sitä asuttavista tähdistä. Tähdistä,
jotka olivat eläviä. Maailmasta, jossa tämä poika, Lupus, oli varttunut,
josta hänet oli pudotettu ihmisten maailmaan, Sunan luokse.
Suna on vaeltaja, viulunsoittaja. Tyttö kulkee vapaana kettunsa kanssa,
kun kintereille tupsahtaa tähtien poika. Lupus on tullut kertomaan, että
Suna on valittu, hänen tehtävänään on nousta vastustamaan pahaa.
Suna kieltäytyy, mutta Lupus ei jätä tyttöä rauhaan."
Tää oli tällainen seikkailu. Suna ja Lupus kohtaavat ja koska Suna pakenee jahtaajiaan niin Lupus lähtee hänen mukaansa. Sunan kettu on myös oikein mainio sivuhahmo tässä tarinassa. Yhdessä kolmikko suuntaan pahan pesään vapauttaakseen maailman tyrannin vallasta. Jännää oli myös Lupuksen tarinoiden osuus, jossa hän on toisessa ulottuvuudessa. Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen kokonaisuus tää. Toivoisin, että Sammalisto kirjoittais lisää! Lukisin kyllä.
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Oon niin ihastunut tähän Salaman Faunoidit -trilogiaan! Jo tää eka osa vei niin mennessään.
Unna on mahottoman ketterä. Niinku orava. Ja hän skeittaa menemään ja kiipeilee puissa ku mikäkin. Sitten hän törmää Rufuksen jengiin ja päätyy hänen/heidän suojelukseen. Lisäksi Unna saa tietää omista taustoistaan lisää. Rufus vetää Unnaa puoleensa ku magneetti ja lieskat leiskuu molemmin puolisesti. Lisäksi he joutuvat vaaraan, kun metsästäjät bongaavat Unnan.
Ahmittava kirja. Voi pojat ja tytöt.
Katri Kauppinen: Laulunpunojat
Tätä Kauppisen toista kirjaa sai hetken odottaa, mutta odotus todellakin kannatti.
"Kumpi valita: vapaus vai rakkaus? Kaunis, tunteita kuohuva romaani kaipuusta ja juurista. Aavan
kylä on valmistautumassa uusiin valloitusretkiin sammon tuhouduttua.
Entisen päällikön tytär Mai päättää jättää paikkansa miekkojen riveissä
ja lähtee etsimään uusia lauluja, tapoja tuoda rauhaa vallanhimon
tilalle. Mai löytää tien tuntemattomille seuduille ja kohtaa
merentakaiseen viholliskansaan kuuluvan Mietin.
Vedessä viihtyvä
Mietti kiehtoo Maita, ja muiden varoituksista huolimatta heidän
tarinansa alkavat punoutua yhteen. Aaltojen noustessa kenenkään
salaisuudet eivät enää pysy piilossa.
Laulunpunojat on itsenäinen jatko-osa kirjalle Laakson linnut, Aavan laulut."
Mai on kyllä semmonen hahmo, että oli ihana palata hänen elämänsä pariin. Main kanssa lähdettiin nyt maailman toiselle laidalle, paikkaan mitä ei edes pitäisi olla. Ainakaan hänen kotikylässään ei niin uskota. Aikamoisen matkan Mai tekeekin! Tutustuu niin erilaiseen kylään ja kaikki hänen tietämänsä saa vähän kyytiä tai ainakin uuden sävyn. Mai oppii myös uimaan! Lopulta monen mutkan jälkeen Main pitää tehdä päätös, että lähteäkkö vai jäädäkkö.
Ai että tykkäsin tästä! Toivon hirmu paljon, että Kauppinen kirjoittaa vielä ainakin yhden kirjan tähän maailmaan. Haluan tietää mitä Main päätöksestä seuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti