Luettavani ystävänpäivän lukumaratonille

Omat luettavani lukumaratonille näyttävät tällä kertaa tältä!

2 dekkaria:

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa

2 kehopositiivisuus/anti diet- kirjaa:

Susie Orbach: Fat is a feminist issue

Leena Putkonen: Superhyvää keholle

1 runokirja:

Pablo Neruda: Andien mainingit

1 sarjakuva:

Tuuli Hypén: Nanna Ketun koko kuva

1 filosofinen (?) kirja:

Sara Ahmed: Tunteiden kulttuuripolitiikka

Katsotaanpa miten maratonissa käy! Toivon saavani tuon Orbachin kirjan loppuun, kun se on niin hitaasti edistynyt ja se oli mukana jo loppiaisen lukumaratonillakin. Lisäksi tolla Putkosen kirjalla on enää vajaa 3 viikkoa lukuaikaa jäljellä, kun sen on joku varannut.

Oman luku-urakkani aloitan joko huomenna perjantaina iltapäivällä tai sitten lauantaina Kärppä-pelin jälkeen illalla.

Saima Harmajan Kootut runot

Tutustuin ja rakastuin Saima Harmajan runoihin jo lapsena. Niinpä sitten runotuksen keskellä lainasin kirjastosta tämän Kootut runot. Ei kait siinä, mutta sitten kotona etsiessäni jotain löysin vastaavan Kootut runot omien kirjojeni keskeltä. Haha! Sen siitä saa, kun kaikki kirjat on banaanilaatikoissa kaapin perällä. 

Tän kirjan luin muutaman runon päivävauhdilla ja aikaa meniki tämän "läpikahlaamiseen".

Näitten kansien sisällä on Harmajan julkaistut runoteokset, julkaisemattomat runot ja vieläpä hänen suomentamansa runotkin. Paljon hän on ehtinyt lyhyen elämänsä aikana!

Rakastan Harmajan runojen poljentoa ja sitä miten hän käyttää sanoja. Jotenkin se kaikki vaan hyväilee sieluani. Minulle Harmaja tulee aina olemaan se kaihottu ensirakkaus. Kukaan muu runoilija ei voi viedä hänen paikkaansa mitenkään minun sydämessäni.

En osaa kauheasti analysoida runoja. Minulle tärkeämpää runoissa on tunne ja kokemus, mikä niistä syntyy, ei runon ja sen sanoman puhkianalysoiminen. Paikkansa analysoinnillakin. Se kyllä runoissa viehättää, että kauniiden sanojen alle voi piilottaa vaikka minkälaista sanomaa. Tai että ne sanat voi ymmärtää niin monella erilaisella tavalla. Siksi runot ovat ihania ja vallankumouksellisia ja elämään iloa tuovia.

G!psycom!x

Sarjakuvaputken viimeinen osa pieneksi hetkeksi. Joku on vähän innostunut taas lukemaan sarjakuvia! Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan Kiba Lumbergin sarjakuvakirja romaneista.

Tämä sarjakuva oli mielenkiintoinen. En ollut edes tiennyt, että romaneista on tehty sarjakuvia. Sarjakuvien tarinat ja stripit on tehty huumorilla ja melkoisesti liioitellen. Tykkäsin mustavalkoisista piirroksista. 

Tämän sarjakuvan myötä heräs mun kiinnostus Lumbergin muuta tuotantoa kohtaan. Hän on mm. kirjoittanut trilogian, joka kertoo romanitytön elämästä. Aion kyllä tutustua siihen!

Saga

Väliin vähän scifi- sarjakuvaa. Jossain törmäsin tähän sarjakuvaan, ehkä Marika Oksan- blogissa? No, joka tapauksessa tämä kiinnosti ja tarttui viimein mukaani kirjastosta, kun tuli eteen.

Sarjakuvan kantavien teemojen koen olevan rasismi sekä rakkaus, koska kannessa oleva pariskunta on eri rotua ja he saavat kielletysti lapsen. Juoni on lyhykäisesti se, että heitä jahdataan sen takia ja Marko ja Alena joutuvat pakomatkalle vauvansa Hazelin kanssa. Mielenkiintoinen tarina! Nopea lukea, upeasti kuvitettu ja juonikin vetää. Tämä on kuulemma aika suosittu tarina! Pikaisella googlauksella Sagaa on julkaistu seitsemän osaa. Haluan kyllä ehdottomasti kaikki lukea. Pidin sarjakuvan mielikuvituksellisistä ja scifeistä hahmoista. Toivat väriä menoon mukavasti. Tekisi mieli varata ne kaikki seuraavat osat heti, mutta ei ehkä nyt pysty, koska minulla on 68 kirjaa lainassa kirjastosta muutenkin. :D

(Lisäys: Varasin kolme seuraavaa osaa kirjastosta kuitenkin, hehe.)

Kamala luonto: Sunnuntaijengi

Facebookissa törmäsin näihin Kamala luonto- sarjakuviin, kun eräs ystäväni niitä jakoi fiidissään. Kirjastossa sitten törmäsin näihin albumeihin, joten lainasin useamman kerralla. Ensimmäisenä lukuun pääsi Sunnuntaijengi.

Onhan nää hauskoja! Ääneen nauroin näitä lukiessa. Niin vekkuleita ovat Ilves, Kärppä, Majava, Hirvi, Pöllö ja kumppanit. Varsinkin alla oleva strippi osu täysillä mun nauruhermoon ja tälle oon kikatellu menemään aina kun tämä ajatuksiini putkahtaa.

Minusta on tullut Kamala luonto fani. Tässähän joutuu ehkä hommaamaan nää kaikki albumit omaan hyllyyn iltojen iloksi. Minuun iskee piirrosjälki ja eläinten jutut aika isosti.
Elukkamanian sivuilla on Kamala luonto- mukeja. Harkitsen vakavasti tuon majavamukin ostamista.

Oletko- ?

Enid Blyton on kirjoittanut myös runoja. Tässä se ainut, jonka olen koskaan lukenut ja josta pidän todella, todella paljon. Ekaa kertaa tämän lukiessa, joskus 10v sitten, se kosketti minua syvästi.

Kuvassa Pikisaaren silta Oulussa

Oletko- ?

Oletko kuunnellut yön hiljaisuutta, kun koko maailma nukkuu

ja istut ikkunasi ääressä aivan yksin? 

Oletko hengitystä pidätellen ihmetellyt taivasta, joka on niin musta ja syvä?

Oletko kaivannut tähteä joka olisi yksin sinun?

Oletko nähnyt miten kesätaivaalla välähtää valojuova,

kun tähti on kyllästynyt olemaan niin kauan paikallaan?

Oletko kuullut yötuulen kuiskeen, kun se hiljaa kulkee ohi?

Oletko erottanut sen laulun keinahtelevan suhinan?

Oletko kuunnellut tarinoita, jotka vain kuusama tuntee,

kun se lähettää hentoa tuoksuaan yöhön?

Oletko suudellut köynnösruusun pikkuisia nuppuja?

Oletko sydämesi kyllyydestä rakastanut kärsimyskukkia?

Oletko tuntenut itsesi yksinäiseksi, oletko miettinyt miksi sinun pitäisi olla yksinäinen,

kun olet katsellut tähdenlentojen kirkkaita välkähdyksiä?

Oletko kaivannut lähellesi jotain toista, jotain rakasta joka

ymmärtäisi?

Oletko koskaan ojentanut kätesi - ulos yöhön?

(Suomennos Heikki Salojärvi)

Vihan ja inhon internet

Olipa pysäyttävä sarjakuva! Hauskaa kyllä tosin on se, etten tiennyt, että tämä on sarjakuva. Varasin ja lainasin tämän, koska tätä on niin paljon kehuttu, ihmettelin, että onpa hiton isokokoinen kirja ja vasta kun aloin lukemaan tätä, minulle selvisi, että tämä on sarjakuva.

Kirjan sisältö on aika ahdistava. Minulle tuli kyllä paha olo. Miksi ihmiset ovat niin kamalia toisilleen? En ymmärrä. Sisältö on myös pysäyttävää. Naisten tarinat netissä kohtaamastaan vihasta ovat karseita. Just sen takia itseki yritän olla aika neutraali netissä, en nimittäin millään jaksaisi ottaa vastaan tappouhkauksia tappouhkauksen jälkeen sen takia, että kerron oman mielipiteeni netissä tai sen takia, että teen jotain työtä tai sen takia, että olen olemassa. 

Emmi Niemisen kuvituksesta tykkäsin todella paljon. Se mielestäni sopii hyvin kirjan muuten niin kamalaan sisältöön.

Se mikä myös pysäytti ja ahdisti, on poliisin suhtautuminen netissä tapahtuneeseen naisten ahdisteluun ja tappouhkausten saantiin. Plääh puuh. Tuleepa tosi luottavainen ja turvallinen olo. Huokaus. 

Kirja on herättelevä, pysäyttävä, ahdistava. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille tämän lukemista. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin se omalle kohdalle nasahtaa. Lisäksi toivon, että Nieminen ja Vehkoo tekisivät jatkoa tälle sarjakuvalle.