Kirjat elokuun lukumaratonille

 Oksan hyllyltä- blogissa pistettiin pystyyn lukumaraton elokuulle. Minä lukumaratonien rakastaja tietysti ilmoittauduin mukaan! Aion alottaa illalla maratonin, luultavasti Usa-Suomi- pelin jälkeen.

Kirjat lukumaratonille eli just nyt kesken olevat:

Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van Der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen

Anette Palssa, Maare Kauppinen: Tunne syöminen

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Abir Mukherjee: A rising man

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Brandon Sanderson: Ajan sankari

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Takashi Hiraide: Kissavieras

Erityisesti haluaisin ton Sandersonin kirjan saada luettua pois. On tahmeaa ja iso Sanderson-väsy, koska tää on trilogian kolmas osa ja kaikki nää kirjat olleet tiiliskiviä. Haluan myös saada Mukherjeen kirjan edistymään, ku se ollu mulla niin kauan kesken. Mulla on lukemisen kans nyt ongelmia melko paljon ja hyvin hitaasti edistyy yhtään mikään kirja, paitsi sarjakuvat.

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Tää oli ihan mahtava kirja perhesuhteista ja salaisuuksista! Vetävä, mukanaan vievä ja tästä nautti ja kirjan juonenkuviot oli kiinnostavia.

 

Äänessä ovat isä, ruokakriitikko Richard ja äiti Emma, heidän tyttärensä Olivia, joka palaa lääkärikomennukseltaan Afrikasta hoitamasta  Haag-virusta ja on rakastunut Seaniin, ja Phoebe, tv:ssä töissä ja juuri Georgen kanssa kihlautunut. Lisäksi Richardin avioliiton ulkopuolinen lapsi, juuri isästään tietää saanut Jesse. Koska Olivia on palannut Haagin parista niin hänen pitää olla eristyksessä viikon. Koska on joulu, niin koko perhe päättää viettää sen yhdessä eristyksissä maaseutukartanollaan. Mutkien kautta tietenkin myös Jesse päätyy sinne isäänsä metsästäessään. 

Ja sitten ne salaisuudet! Kaikilla on salaisuus ja ne paljastuvat sieltä, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Salaisuudet paljastuvat perheenjäsenille ja reaktioita pukkaa. Sitä kaikkea oli mielenkiintoista seurata ja lukea. Mielenkiintoisia olivat myös perheenjäsenten väliset suhteet. Yleensä en ihan hirveästi välitä lukea tällaisia, mutta jotenkin tää kiinnosti kovasti ja uppos muhun ku kuuma veitsi voihin. Salaisuudet kiehtoi ja viihdyin tän parissa oikein hyvin.

Mielenterveyden ensiapu 1: Mielenterveys elämäntaitona

 Kävin Mielenterveyden ensiapu 1- kurssin viime keväänä. Saatiin kurssilta tämmönen opaskirja mukaan ja kotitehtävänä oli lukea se. Ekan puolikkaan sain luettua äkkiä, ku se oli kotiläksynä ekan ja tokan kurssipäivän välillä. Loppujen lukemiseen meniki sitte aikaa. Itseasiassa 3kk meni ennen ku sain ees tartuttua tähän uudelleen.

 Tää kirja on kyllä tosi hyvä paketti! 

Tässä on viisi osaa:

1: Mielenterveys on osa hyvinvointia ja terveyttä

2: Tunnetaidot

3: Elämän monet kriisit

4: Ihmissuhteet ja vuorovaikutus

5: Mielenterveys ja arjen taidot

Jokaisessa osa-alueessa asiat käytiin läpi hyvin selkeästi ja lopussa oli aina kysymyksiä, joita voi pohtia oman elämänsä suhteen. Koin kyllä kurssin antoisaksi ja aion ehdottomasti osallistua mielenterveyden ensiapu 2- kurssille ens syksynä.

Liu Cixin: Muistoja planeetta maasta- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin Liu Cixinin scifiä ja olipas melkoista scifiä! 

1. osa: Kolmen kappaleen probleema:

Tää eka osa ei sinänsä suurta vaikutusta tehnyt muhun, mutta sai mut silti ajattelemaan, että wau, olipas tää kirja. En oo aiemmin tällaista scifiä lukenut! Kirjan maailma oli niin erilainen ja kiinnostava, että päätin lukea koko trilogian. Tässä on tieteellistä meininkiä, joka ei mua sytyttänyt yhtään ja oli plääh ja ihan tylsää, koska välillä kirjan eri henkilöt selostivat asioita toisille henkilöille pitkät pätkät ja se oli aina yhen sortin paasausta ja sai ajatukset katkeilemaan. Sitten kun palattiin taas juoneen, alkoi sivut kääntyä kuin itsestään ja innostuin uudelleen kirjasta. Oli siis aika ristiriitainen lukukokemus! 

Kirja lähtee vuodesta 1967, jolloin Kiinasta lähetetään salaa sanoma Maan ulkopuolelle. Siihen vastataan ja se saa aikaan melkoisen tapahtumasarjan ja uhkan maapallolle. Nykyhetkessä taas erilaisia tieteilijöitä ja muita tyyppejä hommataan salaperäisen verkkopelin pariin. Tässä pelissä esitetään tarina ja yritetään ratkaista kolmen kappaleen probleemaa, mikä tuntu alkuun oudolta muun juonen suhteen. Lopulta kaikkien juonien langat yhdistyivät, vaikka aluksi ne tuntui ihan erillisiltä.

2. osa: Synkkä metsä:

Trilogian toinen osa oli ehdottomasti parempi kuin eka osa. Maapallolla odotetaan Trisolariksen joukkoja hyökkäämään ja tuhoamaan Maa. YK laittaa pystyyn Seinänkohtaaja- hankkeen, jossa valitut henkilöt saavat kaikki mahdolliset resurssit ja heidän pitää keksiä keino pelastaa Maa. Trisolaris on virittänyt Maan ylle sofonien verkon, joka estää teknologiaa ja muuta kehittymästä. Seinänkohtaajien pitää keksiä keinot ilman, että se paljastuu Trisolarikselle ja ilman, että paljastaa sitä kenellekään, koska sofonit kuulevat kaiken. Tätä hanketta oli mielenkiintoista seurata. Hetkittäin esiintyi myös ekan osan paasausta, mutta ei niin paljoa kuitenkaan. Kirjassa hypätään ajassa n.200 vuotta ja se hyppy oli tosi mielenkiintoinen. Asiat oli muuttunu paljon sinä aikana ja avaruuslaivastoki saatu tehtyä. Varsinkin loppu oli aika huikea, koin pettymystä, mutta myös mielenkiinto oli kova. Viimeisen sivun luettua olin vaan, että täh, miten tää tarina nyt tästä oikein voi jatkua. 

Trilogian viimeisen osan lukemista odotan kovasti!

Brandon Sanderson: Usvasyntyinen- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin antia tämäkin trilogia! En olis saanut tartuttua tähän ilman lukupiiriä.

Osa 1: Viimeinen valtakunta

Tää lainaus GoodReadsista kuvaa parhaiten tätä ekaa kirjaa:

 

"Tuhat vuotta sitten Viimeisessä valtakunnassa käytiin ankara taistelu pahan ja hyvän välillä.

Nyt jäljellä on vain pölyn ja sumun peittämää joutomaata, jonka asukkaita kuolematon hallitsija ohjaa raudanlujalla otteellaan.

Vaikka jokainen vastarinnan kipinä on tukahdutettu, toivo lepattaa vieläkin pienenä liekkinä. Salaperäisen, usvasyntyisen Kelsierin johtama varasjoukkio on kehittelemässä häkellyttävää, tuhoon tuomitulta vaikuttavaa suunnitelmaa pahuuden vallan kukistamiseksi, ja nuori katujen kasvatti Vin tempautuu puolivahingossa hankkeeseen mukaan.

Onko toisenlainen tulevaisuus sittenkin mahdollinen vuosituhannen sorron jälkeen?"

Tarina oli tosi vetävä! Ihan yllätyin! Taikamaailma oli mielenkiintoinen, henkilöt oli mielenkiintoisia, ylipäätään koko kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Kirjan loppu oli ihan vää ja byää, mitä mitä mitä. Siksi piti tarttua seuraavaankin osaan tässä trilogiassa.

Osa 2: Ylenemisen kaivo

Tarina piti edelleen lujasti otteessaan! Taas GoodReadsista hyvä kuvaus kirjan tapahtumista:

"Kelsierin kopla teki sen minkä piti olla mahdotonta: päihitti jumalan kaltaisen tyrannin, Lordihallitsijan, jonka valta oli kestänyt tuhat vuotta. Nyt Viimeisen valtakunnan tuhkista täytyy rakentaa uusi, terve yhteiskunta. Tehtävä on uskottu Vinille ja Elend Venturelle - katulapselle, josta on tullut valtakunnan voimakkain usvasyntyinen, ja idealistiselle aatelisnuorukaiselle, jonka pitäisi nyt hallita kuninkaana.

He eivät ole päässeet edes vauhtiin, kun kolme eri armeijaa hyökkää. Kun piiritys kiristyy ja tilanne käy tukalaksi, hitusen toivoa tarjoaa muinainen legenda. Mutta vaikka Ylenemisen kaivo osoittautuisi todeksi, kukaan ei tiedä missä se on tai millaisia voimia siinä piilee.

Alkaa näyttää siltä, että Lordihallitsijan kukistaminen olikin helppo osuus. Todellinen haaste on selvitä sen seurauksista."

Tän trilogian henkilöihin on kerinny jo kiintyä, esim. terrisläiseen Sazediin ja kandra OreSeuriin. Kaikista hahmoista pitää ainakin vähän. Lisäksi juonikin etenee jouhevasti kaiken aikaa, joten tylsiä hetkiä ei oikeastaan ole.

Trilogian viimeinen osa, Ajan sankari, on mulla vielä kesken. Eli siitä kuullaan, kunhan saan luettua sen tiiliskiven loppuun asti.

Jane Harper: Kuiva kausi ja Luonnonvoimat

Minäkin viimein olen päässyt lukemaan Jane Harperia! Kauan se kesti, jos miettii, että häneltä on jo neljä kirjaaki suomennettu. 

 Kuiva kausi:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Pieni Kiewarran kaupunki eteläisessä Australiassa kärsii vuosisadan pahimmasta kuivuudesta. Joet kuivuvat, eläimet kituvat, ihmisten elinehdot kapenevat. Kahteen vuoteen ei ole satanut. Kun tapahtuu raaka perhesurma, kaupunkilaiset ovat järkyttyneitä mutta tragedian kulku vaikuttaa selvältä: Luke Hadler ei kestänyt enää ja surmasi vaimonsa ja lapsensa. Luken lapsuudenystävä, liittovaltion agentti Aaron Falk saapuu hautajaisiin vastahakoisesti ja aikoo viipyä vain päivän. Hän ei ole käynyt kotikaupungissaan sitten teini-iän, mutta Luken isän lähettämä viesti on kylvänyt epäilyksen siemenen. Aaron päättää jäädä tutkimaan tapausta, vaikka kaksikymmentä vuotta sitten Kiewarrassa tapahtui jotakin, joka heittää varjon myös Aaronin päälle."

Tää Kuiva kausi ahmitutti ja lukaisin sen muutamassa päivässä. Jotenkin kirjan alkutilanne oli niin kiinnostava, että se vaan imaisi sisäänsä ja vei mennessään. Kirjan tunnelmaki oli jännä. Murhaajaakaan en arvannut kuin ihan lopussa. Aaron Falk ei päähenkilönä ole mikään kovin kiinnostava ja erityinen, mutta aivan käypä paremman puutteessa. Hänen taustansa toi kirjaan oman jännitteensä kuitenkin murhaa selvittäissä.

Luonnonvoimat:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Australian kuumimman dekkaristin romaanissa viisi kollegaa pakkaa reppunsa ja lähtee luontoon hiomaan tiimitaitojaan. Naisporukan keskinäiset suhteet ovat vähintäänkin mutkikkaat, ja ne mutkistuvat entisestään, kun yksi heistä katoaa. Apuun kutsutaan agentti Aaron Falk. Etsinnät vievät hänet erämaan sydämeen, missä sekavien ihmissuhteiden ja epäselvän menneisyyden muodostama vyyhti odottaa ratkaisuaan. Löytyykö hankala, pisteliäs Alice elävänä vai kuolleena? Ja miksi jokainen neljästä naisesta kertoo hänen katoamisestaan erilaisen tarinan?"

Tää ei imaissut mukaansa niinkuin eka osa teki. Tän lukemiseen meni aikaa ainaki triplasti enemmän kuin Kuivaan kauteen. Jotenkin kirjat henkilöt oli niin vastenmielisiä ja niistä kenestäkään ei oikein saanut otetta niinku ekassa osassa sai. Ja murhaajaa en osannut arvata tässä. Murhaajan selvittäminen kuitenkin kiinnosti niin paljon, että sen voimalla luki kirjan. Aaron Falk oli itessään kyllä tylsä hahmo tässä kirjassa, tylsempi ku ekassa osassa. Hänen työparinsa oli sentäs vähän kiinnostavampi.

Hoksasin, että tähän Aaron Falk- sarjaan on tulossa ens vuonna kolmas osa. Haluan kyllä lukea sen, kunhan se saadaan suomeksi, huolimatta Aaron Falkista itsestään! Harper on kirjoittanu muitakin kirjoja ja aion lukea ne nyt seuraavaksi. Australia kirjojen tapahtumaympäristönä on kiinnostava ja erilainen verrattuna niihin dekkareihin, mitä yleensä luen. Toivottavasti muissa kirjoissa on edes vähän paremmat hahmot. Kaikesta huolimatta saan hyvinkin kiinni näiden kirjojen viehätyksestä ja suosiosta.

Juba: Minerva: Jättiläisen kyyneleet

Minä uskollisesti luen tätä Juban Minerva- sarjaa. 

Oon lukenu aiemmat viisi osaa:

Minervat 1 ja 2

Minervat 3, 4 ja 5

ja tää oli nyt kuudes osa siis.

Tää Jättiläisen kyyneleet ei oikein nyt uponnu muhun. Olihan tässä hetkensä, muutama ihan jännäkin kohta, mutta tää oli nyt ihan plääh. Aivojen narikointiin oli kyllä sopivan kevyttä menoa, että siitä plussaa. Jättiläisleijona Jalmarin tyttöystävä tuli pelastettua ilkeän tulivuoripeikon kynsistä ja se hyvä niin. Aion silti lukea seuraavankin osan Minervan seikkailuita, jos niitä tulee.