Tää oli ahmittava ja koskettava kirja!
"Viisitoista kertomusta maahanmuuttajanaisen elämästä
Maahanmuutto on Suomessa melko tuore ilmiö muuhun Eurooppaan verrattuna. Meillä maahanmuutto laajassa mitassa alkoi vasta 2000-luvulla. Vuoden 2010 lopussa vain 4,2 prosenttia Suomen väestöstä puhui äidinkielenään jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Islaminuskoisia on noin yksi prosentti.
Kirjan viisitoista haastatteluun perustuvaa tarinaa nostavat kuuluviin äänen, joka harvemmin onnistuu tunkeutumaan julkisuuteen. Maahanmuuttajien elämäntarinat kuuluvat naisille, jotka ovat kotoisin yhdeksästä eri maasta – mm. kansanmurhan ja joukkoraiskausten Bosniasta, sisällissodan Somaliasta ja talibanien ajan Afganistanista
Myös naisten tilanne Suomessa vaihtelee yhtä paljon kuin kotipaikkakunta: on lääkäriä, sosiaalityöntekijää ja kielenopettajaa. Samoin on kielitaidon laita – toiset osaavat suomea tai ruotsia hyvin, jotkut eivät vielä juuri lainkaan.
Hellman antaa naisten itse kertoa mutta kuuntelee tarkkaavaisesti. Heidän kohtalonsa ovat koskettavia. Ne saavat miettimään, kuinka on mahdollista, että meillä on varaa antaa inhimillisten resurssien lojua vuosikaudet kesannolla. Miksei sen sijaan anneta näiden naisten tulla suomalaisen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.
Kirjan tarinat luettuaan ei tiedä maahanmuuttajanaisista kaikkea mutta paljon, paljon enemmän kuin jättäytymällä valtamedian varaan – kaikenlaisista hommafoorumeista puhumattakaan."
Tää oli kyllä mielestäni onnistunu kirja! Takakansiteksti ei anna ollenkaan oikeutusta tälle kirjalle. Hellman osas tuoda naisten tarinat esiin sellaisina, ku kukin kertoi sen. Ne oli koskettavia, pisti miettimään ja ihmettelemään. Ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Väkisinkin sitä miettii, että millaista kohtelua itse saisi, jos muuttaisi toiseen maahan ja ihan toiseen kulttuuriin, työn takia tai pakolaisena. Auts. Ite haluaisin tehä jotain tälle asialle, jotain helpottaakseen maahanmuuttajien elämää. Pitää miettiä, että mihin pystyisin. Edes pieneen.
