Rebellion - verellä ja sydämellä

Tallensin viime vuonna digiboxille kiinnostavan oloisen 5-osaisen televisiosarjan. Ylen sivuilla sitä kuvattiin näin: 

"Sata vuotta sitten 1916 Irlannissa leimahti lyhyt, mutta verinen kapina. Kansallismieliset nousivat uhmaamaan brittihallintoa ja vaativat itsenäisyyttä omalle maalleen.

Viisiosainen draamasarja Rebellion – verellä ja sydämellä (12) käsittelee Irlannin historiallista käännekohtaa, pääsiäiskapinaa. Sarjan on ohjannut Aku Louhimies."

Kuva täältä

Sarja oli todella mukaansa tempaava sen jälkeen, kun se lähti käyntiin. Ekassa jaksossa sai odotella jakson loppupuolelle asti, että homma lähti kunnolla vetämään. Toki asiaan vaikutti sekin, että kaikki tuntui niin sekavalta, kun oli monta eri päähenkilöä ja heillä jokaisella oma tarina jne. 

Sarja herätti kyllä ajatuksia. Mietin monta kertaa, että miten turhaa ja typerää sotiminen ja väkivalta ylipäätään on. Niillä harvoin saa mitään oikeasti hyvää aikaan. Niillä aina on hintansa ja sen hinnan maksaa yleensä viattomat.

Toinen yllättävä ajatus oli, että eihän mulla oo hajuakaan, että milloin Irlanti on itsenäistyny Iso-Britanniasta. Piti ihan googlettaa. Googletus antoi vähän sekavaa tietoa. Wikipedia kertoi näin: "Vapaussota puhkesi 1919. Vuonna 1921 Irlanti ja Britannia sopivat aselevosta ja maan tulemisesta vapaavaltioksi. Täyden itsenäisyyden Irlanti saavutti Britannian antamalla Westminsterin säädöksellä 1931. Tasavallaksi tunnustettu Irlanti erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä 1949 ja liittyi Euroopan talousyhteisöön vuonna 1973."

No, sarjasta vielä. Henkilöt, ne monet henkilöt, jotka tässä nähtiin. Ne herätti tunteita, ne herätti

samaistumista. Jotkut henkilöt oli mitä ärsyttävimpiä ja turhauttavimpia, toiset taas

herätti riemua rohkeudellaan, esim. Lizin äiti oli mahtava nainen kertakaikkiaan tai Hammond

oli raivostuttava mies monin tavoin.

Tää on sarja, jonka kattomista voin suositella. Toisaalta on sanaton olo kaikesta,

toisaalta taas olis paljonkin sanottavaa, mutta sitä ei osaa oikein pukea sanoiksi.

Puhelintyttömurhat

Lainasinpa huvikseni Nora Robertsin tuotannon alkupäästä kirjan, Puhelintyttömurhat. Ei ois ehkä kannattanut.

Oon lukenut tämän kirjan joskus alle 20-vuotiaana. Tykkäsin Robertsin kirjoista ja niinpä oonkin lukenut ne kaikki, paitsi en ihan uusimpia. Toki tämäkin kirja on aikansa tuotos. Kieli tuntuu niin tönköltä ja juoni yhtä tönköltä. Mietin lukiessani, että miten oon voinu tykätä tästä.

Kathleen on opettaja, kiltti ja kunnollinen sellainen. Iltaisin hän on jotain ihan muuta, puhelintyttö, hunajaääninen Desiree. Kathleenin sisko Grace, menestynyt kirjailija, tulee lomalle siskonsa luo. Heidän tietämättään, Desireetä salakuunnellaan ja pian alkaakin tapahtua, kun puhelintyttöjä murhataan. Grace joutuu keskelle murhatutkimuksia, kun hänen siskonsa tapetaan.

Huokaus vaan. Taidan jättää Robertsin kirjat lukulistani ulkopuolelle. Ei kestä lukea näitä enää uudelleen. Haluan pitää kiinni hyvistä muistoistani kirjojen parissa.

The Little Prince

Luin Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssin englanniksi, enkä osaa sanoa, että oliko se hyvä vai huono asia. Jäi sellainen olo, että kielen takia en ihan kaikkea ymmärtänyt. Jotain jäi ehkä pois kielimuurin takia.

Kirjasta en osaa edes sanoa mitään. Se jäi vaimeasti kaikumaan mielen reunamille. Siellä se kaikuu ja soi. Pikku prinssin hahmo. Haaksirikkoutunut lentäjä. Ne viisaat ajatukset, joita ei ihan tajunnut, mutta jotka silti jättivät jäljen. 

Luulen, että luen tämän vielä suomeksi jonain päivänä. Jotain niin vaikuttavaa tässä kirjassa on.

Mieleen jääneet luetut 2017

Mitkä kirjat oon jääneet mieleen viime vuodelta? 

Marko Annalan Värityskirja jäi mieleen, koska kirjan kieli on niin kaunista.

Hirviön kutsu jäi mieleen, koska kertomus on niin hieno ja koska itsekin olen surun keskellä samasta syystä.

Marco Vichin Komisario Bordelli- kirjat teki vaikutuksen tyylillään ja tunnelmallaan.

J.S.Meresmaan Mifongin perintö jäi mieleen, koska se on vaan niin hyvä.

Erika Vikin esikoiskirja jäi myös mieleen, koska sekin hyvä.


Nämä kirjat jäi mieleen viime vuodelta. Nyt siirryn sohvalle katsomaan U20- mm- jääkiekkoa. Peli just alkoi.

Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.

Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

Merenneito

Camilla Läckberg se ei koskaan petä! Nyt luettuna sarjan seuraava osa Merenneito.

Erica Falck ja Patrik Hedström ovat melkoisessa pyörityksessä. Erica odottaa kaksosia ja Patrikilla on töissä kiirettä. Samaan aikaan Erican suojatti julkaisee ensimmäisen kirjansa ja selviää, että hän on saanut jo yli vuoden ajan uhkaavia kirjeitä. Juonen kuviot tiivistyvät ja selviää, että kirjeet liittyvät kadonneeseen mieheen. Ja että kaksi muutakin miestä on saanut samanlaisia kirjeitä. Miten he kaikki liittyvät toisiinsa?

Läckberg on mulle takuuvarma viihdyttäjä. Ja voi millasia koukuttajia hän jättää aina kirjan viimeisille sivuille. On pakko hommata se seuraava kirja aina käsiinsä, jotta tietää, miten kävi. Yhtäaikaa ärsyttävää ja kivaa! 

Uinuvat jättiläiset

Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset on kirja, johon tartuin yhtä aikaa epäluuloisena ja kiinnostuneena.

Ja kuinkas kävikään kirjan parissa? No, minähän upposin kirjaan. Tykkäsin ihan hirmuisesti siitä, että kirja on haastattelumuodossa. Se on erilaista ja myöskin vie eteenpäin tehokkaasti kirjan juonta.

Sitten se juoni. Tutkija Rose Franklin on lapsena tippunu maan läpi ison valoa hohtavan käden päälle. Aikuisena hän pääsee tutkimaan, että mikä se käsi on ja tutkimusryhmä myös löytää käteen kuuluvan muun vartalon. Juoni etenee sen myötä, kun tutkimukset ihmeellisen jättiläisen suhteen etenee.

Luen tämän kirjan scifi- genreen, koska käsi vartaloineen on ulkoavaruudesta. Kirja on ihan hiton mielenkiintoinen ja suosittelen kyllä lukemaan. Kivaa on se, että tää kirja on Themis-kansiot nimisen trilogian eka osa, joten jatkoakin pääsee lukemaan.

Ei-ahdistavaa joulua itse kullekin!

Ps: Täältä voi lukea ajatukseni joulusta ja sen ahdistavuudesta.