The Spider King's Daughter

Vähän erilainen rakkaustarina luvassa. 

Vähän kuin summamutikassa kirjastosta nappasin tämän kirjan mukaani. Viehätti ajatus kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat Afrikaan, Nigeriaan ja siellä Lagosiin. Kirja kantoi kyllä mukanaan alkuun, mutta puolen välin jälkeen tuli lässähdys. En tiedä johtuiko se kirjasta ja vai johtuiko se minusta. Puolen välin jälkeen lukeminen oli mulle pakkopullaa ja lähinnä ärsytti Hawker ja Abike ja juonen käänteet. Plääh plääh plääh. Ja loppu oli yhtä aikaa huh huh ja plääh. Huh, ku Hawkerin ei käyny kuinkaan ja plääh, miten se muuten loppui. 

En aina tiennyt, että kenen puolella olisin. Abike oli välillä niin ärsyttävä rikas tyttö ja kova ja välillä taas haavoittuvainen. Hawker taas oli kovan koulun käynyt nuori poika, vastuuntuntoinen ja silti ei aina älynnyt asioita. Ja sitten kun Abiken ja Hawkerin isien yhteys selviää ja Hawker haluaa kostaa Abiken isälle oman isänsä kuoleman. Siitä se sotku alkaa. Ja voi, kun kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Jos tästä kirjasta jäikin ristiriitainen olo, niin sen se ainakin aiheutti, että haluan tutustua myös Onuzon muihin kirjoihin.

Paasto

Tartuin tähän vähän pakon eessä, ku joku onneton oli varannu tän kirjastosta ja tietysti piti rueta lukemaan äkkiä, että kerkiän, ennen ku pitää palauttaa. Paasto teki mitä pitikin, imaisi minut mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta ja luin tämän yhden päivän aikana, melkeinpä yhdeltä istumalta. Paasto pisti ahmimaan!

Yksinkertaisuudessaan tämä kirja kertoo Matiaksesta, hänen uskonkriisistään ja mitä siitä seurasi. Minua vähän pelotti ennen kirjan aloittamista tuo uskonkriisi, että kuinkas hengellistä diipadaapaa tämä kirja sen takia on. No ei onneksi ollut! Matiaksen kriisiä oli suorastaan mukavaa seurata, jos niin voi yhdestäkään kriisistä sanoa. Mielen kiemurat ovat ihmeellisiä.

Kirjan myötä sain pienen pintaraapaisun ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus ei ole itselleni sen kummemmin tuttu, niinkuin ei mikään näistä isoista uskonnoista. Uskonnosta ja uskosta on näköjään silti mielenkiintoista lukea. Ainakin jos asiasta osataan kirjoittaa vetävällä tavalla. Uskonkriisi on hyvin universaali asia. Se on tuttu myös itselleni ja sen myötä jätin vuosia sitten uskonnollisuuden elämästäni kokonaan.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan! Oli ahaa-elämys itselleni se, että uskostakin voi kirjoittaa mielenkiintoisesti ja niin, että se saa ahmimaan kirjan yhdeltä istumalta.

PS: Sain jonku virtapiikin ja naputtelin kirjapostauksia menemään yhen illan. Sitten en ookaan enää jaksanu tehä yhtään mitään. 

Tassutellen

Tästä Milla Paloniemen sarjakuva-albumista sain naurua elämääni. Se kun tahtoo välillä olla hukassa.

Piirrokset tässä olivat mustavalkoisia ja eläimet mielestäni söpöjä. 

Välillä niin nauroin näille jutuille! 

Suosittelen lukemaan! Tää pitäis varmaan omaankin hyllyyn hommata, että saa palata näihin strippeihin ja nauraa.

My Lesbian Experience with Loneliness

Enpäs osannut yhtään odottaa sitä, mitä sain tältä sarjakuvalta.

Tää sarjakuva ja tarina osui muhun henkilökohtaisesti. Tunnistin paikoin itseni niin vahvasti. Olen joskus 10v sitten miettinyt ihan tosissani, että kävisin prostituodun luona, jotta saisin vain olla kainalossa, toisen ihmisen lähellä. Jotta saisin sisälläni kalvavan läheisyyden ja rakkauden kaipuun hetkeksi hiljenemään. En ikinä uskaltanut toteuttaa suunnitelmaani, eikä rahaakaan kyllä ollut. Tuon tarpeen kuvaus tässä sarjakuvassa kyllä osui lähelle. 

Muutenkin tämä oli mulle mieleen. Pidän Nagatan piirroksista. Tarina eteni hyvin. Eniten jäi mieleeni tuo edellisessä kappaleessa kuvaamani läheisyyden kaipuu. En ole nimittäin ennen kohdannut näin selkeää ja melkein yks yhteen menevää kuvausta omista ajatuksistani ja kokemuksistani sarjakuvassa. Pidän tuota rohkeana tekona Nagatalta. Läheisyyden tarve on mielestäni asia, joka tekee ihmisen haavoittuvaiseksi ja myös hyvin inhimilliseksi. Itsessäni on suorastaan pohjaton kuilu läheisyyden tarpeen kohdalla. Nyt kun olen useamman vuoden (6) ollut parisuhteessa, on tuo ammottava kuilu edes vähän pienentynyt. 

Suosittelen lukemaan tämän! Huh.

Super late bloomer

Mää oon tänä vuonna oikein innostunut lukemaan sarjakuvia. Ne on auttaneet mua paljon, ku välillä lukujumi meinannut vaivata. 

Tässä sarjakuvassa Julia Kaye käy läpi omaa muutostaan transsukupuolisena. Millaista on uskaltaa käyttää hametta ekaa kertaa? Millaista on uskaltaa käyttää meikkiä ekaa kertaa? Miltä tuntuu väärinsukupuolitus? Mielenkiintoinen oli aiheensa puolesta tää! 

Sanonpa vain, että lukekaa ja kokekaa. En osaa tästä hirveästi mitään selittää. Aihe on jotenkin niin iso. Jos haluatte seurata hyvää blogia samasta aiheesta ihan suomeksi, niin laittakaa seurantaa Matkalla Leimuksi- blogi. Oon seurannu Leimun matkaa tuolla blogissa ja instagrammissa jo pidemmän aikaan. (Joo ja määki tahon mun nimeksi Leimu!)

Lumoavan pelottava nainen

Luin jälleen yhden Elina Reenkolan kirjan. Moneskohan jo oli lie. Jotenkin tykkään Reenkolan tyylistä kirjoittaa.

Tästä kirjasta en nyt ihan saanut sitä, mitä hain. Olisin kaivannut enemmän syiden (eli miksi naisen seksuaalisuus on niin pelottavaa) analysointia ja selittämistä ja ylipäänsä tarkempaa naisen pelottavuuden kuvausta ja avaamista. Ehkä psykoanalyysi ei tässä kohti sovi tähän? Kirjassa olevat elokuvien ja kirjojen analyysit naisen seksuaalisuuteen ja pelottavuuteen liittyen oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, mutta sekään ei nyt ollut sitä mitä hain. Tän takia tää kirja jäi mun kohdalla ontoksi ja en osaa enempää tästä sanoa.

Reenkolalla on vielä pari kirjaa, joita en oo lukenut. Ne taidan lukea jossain vaiheessa kuitenkin.

Känner du Pippi Långstrump?

Tää on eka kirja, jonka luin ruotsiksi! Oon kuulkaa ylpeä itsestäni! Ihan ku oisin saavuttanu mahdottoman! 

Tässä kirjassa käydään aika ylimalkaisesti ja lyhyesti Pepin meininkejä läpi: lättykestit ja synttärit ja vähän sirkusta. Kuvitus on tuota tuttua Ingrid Nymanin käsialaa, mihin ainakin itse olen tottunut Peppi-kirjoissa. Oli just sopivan lyhyt mulle, että sain ruotsinkielisen kirjallisuuden uran itselläni aukenemaan. Eiköhän se tästä myös urkene! Mulla on kaks lasten/nuortenkirjaa oottamassa hyllyssä, että jatkan ruotsinkielen harjoituksiani.

Mua kiinnostais tietää, että luetteko te ruotsiksi kirjoja? Ja ylipäätään minkä verran ja millä kaikilla kielillä suomen lisäksi luette kirjoja? Itellä on englanti nyt sen verran hallussa, että kirjoja pystyy hyvin lukemaan. Ruotsi on työn alla. Sitten kun ruotsikin alka sujumaan, niin aion saksankin ottaa haltuuni. Ja kunhan nää jo koulussa oppimani kielet on hallussa ni sitte voin harkita jotain uutta kieltä.

Hei ja saa vinkata esim. instagrammista ruotsin- ja saksankielisiä kirjatilejä.

Ps: Tää mun kirjablogi täytti toissapäivänä neljä vuotta! Wau! Onnea minulle ja onnea Kirjaimille!