18 helmikuuta, 2025

Anu Vähäaho: Niin kauan kuin voit rakastaa

 Täytyy kyllä heti sanoa, että rakastan Anu Vähäahon kirjoja! Tämäkin oli niin ahmittava ja kuinka ihanaa on lukea omaa äidinkieltä eli Oulun murretta!




Tämän kirjan tapahtumat sijoittuivat 1870-luvulle. Päähenkilöitä oli kolme: Robert, Salome ja Ida. Draaman kaari oli tietysti se, että kumman naisista Robert valitsee. Mutta! Siihen liittykin sitten niin mielenkiintoisia aspekteja, että oksat poies. 

Robert etsii äitiään tai siis paikkaa, jossa äiti oli silloin kun Robert sai alkunsa. Se löytyy Salomen naapurista, kartanosta, jonka Robert ostaa itselleen. Hän tietysti tutustuu naapureihinsa, kahteen kapteenin leskirouvaan, eli Salomeen ja hänen äitiinsä Mirjamiin ja lisäksi Salomen villiin 10-vuotiaaseen tyttäreen Kerliin. Oulussa ollessaan Robert yrittää selvittää, että kuka hänen isänsä on, samlla kun Salome sotkee hänen ajatuksiaan.

Turussa ollessaan Robert tutustuu Idaan liiketoimiensa kautta. Ida onkin melkoinen tapaus. Hän tutkii psyykillisiä ilmiöitä, että esim. kummituksia. Robert pohtii, että saisiko Idan avulla selvitettyä isänsä. Ida on 20-vuotias, huikean itsevarma ja päämäärätietoinen persoona ja Robert tuntee häneenkin kovaa vetoa ja ajatukset pyörivät Idan ympärillä.

Nämä kaikki langat lomittuvat ja luovat semmoisen kudelman, että oksat poies oikeasti! Kirjan loppuun asti sai odottaa ratkaisua rakkaushommiin. Lisäksi oli jännää seurata Robertin tutkimuksia isänsä suhteen. 

En malta odottaa, että tähän sarjaan tulee kolmas osa! Vähäaho on nyt tehnyt siitä sopimuksen onneksi!

17 helmikuuta, 2025

Kaye Umansky & Ben Mantle: Dick the delightful duck

 Tää oli semmonen aika hauska lorukirja. Tai lasten runokirja.




Pidin tästä todella paljon siihen asti, että homma vähän plörähti. Siinä kohti mulla tuli seinä vastaan, ku tää Dick päätti olla koskaan enää suuttumatta, ettei kavereille tuu paha mieli. Oikiasti!? Ei tuossa oo järjen hiventäkään. Jos vaikka opettais Dickille miten käsitellä tunteita ni se ois se oikea hyvä paras vaihtoehto. Nih! Eikä mikään tunteiden tukahduttaminen, joka vie terveyden... Dickin kaverit taas toimi tosi ihanasti, ku Dick oli pahalla tuulella. Se oli parasta tässä kirjassa.

Kuvitus oli tässä kirjassa ihanaa ja siitä pidin kyllä tosi paljon!

12 helmikuuta, 2025

Maria Turtschaninoff & Peter Bergting: Mantikora & Esko Holm: Valpuri Kyni: Uhka

 Kaks lasten kirjaa tähän väliin. Mantikora on kauhukirja ja Uhka on jännittävää fantasiaa.




Maria Turtschaninoff & Peter Bergting: Mantikora
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Tää olikin melkoinen kirja! Wow! Ihanan hivuttava, että mitä tässä nyt tapahtuu ja mitä tapahtuu kohta. Bergtingin kuvitukset sopi hienosti tähän tyyliltään. Loppu oli kans semmonen, että hui!

"”Et saa häntä koskaan”, minä kuiskaan. ”Siitä minä pidän huolen.”

Upeasti kuvitettu varhaisnuorten kauhuromaani Finlandia-palkitulta kirjailijalta.

M niin kuin mantikora. Ihmisen kasvot, leijonan ruumis, kynnet ja häntä. Kolme riviä hampaita. Syö ihmisiä. Kuvaus vastaa selvästi isän uutta naisystävää, Ninaa. Hän hymyilee liikaa liian monilla hampaillaan ja tekee jatkuvasti herkullista ruokaa lihottaakseen perheen meheväksi. Rakastunut isä ei tietenkään näe vaaran merkkejä, mutta pikkuveli Jonaksen takia on toimittava. Mantikoran kukistamiseksi tarvitaan kuitenkin yksisarvisen sarvi...

Maria Turtschaninoffin kirjoittama ja Peter Bergtingin kuvittama varhaisnuorten romaani on mielikuvitusta kutkuttavaa kauhua, jossa lukija yllättyy kerta toisensa jälkeen."




Esko Holm: Valpuri Kyni: Uhka

"Suomalainen noitatyttö seikkailee kaameat viholliset kannoillaan

Valpuri Kynin ja ystävien hurja pakomatka halki Suomen noitalinnaläänien jatkuu!

Aika alkaa loppua, sillä rajan takana upyrit valmistautuvat sotaan. Valpuri etsii edelleen epätoivoisesti äitiään, mutta yhä uudelleen hän saa kokea pettymyksen. Mutta nyt hänen on keskitettävä kaikki voimansa noitakonstien oppimiseen, sillä vihollinen on hurja ja pelottava ja Turun linnan noitaklaani etsii edelleen Valpuria vimmaisesti.

Valpuri Kynistä kertovan sarjan toinen osa on täynnä tapahtumia ja jännitystä!"

Tämä toinen osa Valpuri Kynin tarinaa oli myös jännittävä! Tällä kertaa oltiin melkein koko kirja Lapin tienoilla. Paljon asioita tapahtui ja edessä on sota. 

Odotan kolmatta osaa tähän sarjaan! Oon kyllä niin tykästyny Valpuriin ja hänen eläinystäviinsä.

11 helmikuuta, 2025

Kaouther Adimi: A bookshop in Algiers

Tää taitaa olla eka algerialaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka oon lukenu.


 


Algiersiin perustetaan kirjakauppa 1936. Edmond Charlot on parikymppinen nuori mies sen tehdessään. Tää kirja kertoo tän kirjakaupan tarinan perustamisesta noin nykyhetkeen saakka. Olihan tää kiinnostava! Kirja vilisee kirjailijoita, joista ainakin osasta tunnistin nimen. Kirjassa kerrotaan toisesta maailmansodasta ja miten se on vaikuttanut Algeriaan. Kirja kertoo myös ranskalaisten Algeriassa tekemistä massamurhista. Kirja kertoo myös jonkin verran Algerian nykytilanteesta. 

10 helmikuuta, 2025

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

 Innostuinpa palaamaan näitten Pancolin kirjojen pariin! Luin nämä silloin kun nää ilmesty suomeksi, eli jotain 10-15v sitten.




Pikkasen näitä lukee nyt eri silmin kuin silloin! Huhheijaa! Voin sanoa suoraan, että isot varoitukset läskifobiasta ja misogyniasta. Nämä todellakin on aikansa tuotoksia (julkaistu alunperin 2000-luvun alkupuolella). Mutta. Onneksi tarina on todella vetävä! Mää luin ahmien tätä kirjaa, vaikka välillä pysähtyi kun alkoi niin ärsyttään läskifobia ja misogynia. Hngh. Ei jaksais niitä.

Kirja seuraa kahden siskoksen, Josephinen ja Iriksen ja heidän läheistensä elämää. Ihan kirjan alussa Josephinen mies Antoine jättää hänet toisen naisen takia ja muuttaa Keniaan pitämään krokotiilifarmia (mistä kirjan nimi tulee). Josephine jää yksin kaiken kanssa. Samaan aikaan hänen siskonsa Iris on keksinyt suunnitelman päästä takaisin parrasvaloihin ja saa puhuttua Jon kirjoittamaan kirjan hänen puolestaan. Iris saisi maineen, Jo kaikki rahat. Iris ei tarvi rahaa, koska puolisonsa Philippe on niin menestynyt lakimies. Samaan aikaan heidän äitinsä Henrietten (joka on ihan karsea tyyppi) mies (joka on taas kiltti ja ihana ja kutsutaan Pomoksi) on vaimonsa kylmyyden ja ilkeyden takia päätynyt rakkaussuhteeseen ja haaveilee tulevaisuudesta Josianen kanssa. Näiden ihmisten lisäksi seurataan Iriksen ja Philippen pojan Alexanderin elämää ja Josephinen ja Antoinen tyttärien Hortensen ja Zoen elämää. Jon ystävä Shirley ja poikansa Gary myös ottavat osansa tarinasta. Plus Antoinen uus nainen Mylene ja Pomon Josiane! Henkilöitä on kyllä paljon, mutta mulla se ei haitannut tarinaan uppoamista ollenkaan. Jotenkin niin taiten Pancol siirtyy hahmosta toiseen.

Tarinasta kumpuaa monenlaista. Josephinen surkea itsetunto, Iriksen ylimitoitettu itsetunto, Henrietten uskomaton ilkeys ja suuret luulet omasta arvostaan, Antoinen kuvitelmat itsestään ja kyvykkyydestään, Pomon kiltteys, lasten omat kuviot, Mylenen ja Josianen roolit toisina naisina ja heidän elämänsäkin.

Todella ahmittava soppa, joka ei ole liian sakea, vaan just soppeli ja ajatuksia paljon herättävä.

07 helmikuuta, 2025

Hisashi Kashiwai: The Kamogawa food detectives

 Oikeasti. En kestä miten ihana tää kirja oli! Vieläkin palailen mielessäni tän äänikirjan tunnelmiin ja tarinoihin. 




kääntänyt Jesse Kirkwood
äänilukija Hanako Footman

Tämä kirja kertoo isästä ja tyttärestä, jotka omistavat Kiotossa ravintolan ja ravintolan sivubisneksenä tekevät ruokaetsivän hommia. Kirja koostuu näistä eri etsiväkeikoista. Ravintolaan tulee asiakas, joka kaipaa jotain tiettyä ruokaa, josta muistaa vain jotain. Tytär, Koishi, haastattelee asiakkaan ja sitten isä, Nagare, lähtee entisenä poliisietsivänä ottamaan selvää asioista. Lopuksi he tekevät ruoan tilaajalle. Tää oli se rakenne kaikissa tarinoissa. Tarinat taas erosivat kaikki toisistaan ja osa oli aika liikuttavia ja osa hauskoja. Tän kirjan kuuntelu sai aikaan niin paljon hyvää mieltä, että joudun kyllä kuunteleen tän jossain vaiheessa uudelleen! Tästä tuli myös mieleen Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet. Jotain samaa näissä kirjoissa on.

06 helmikuuta, 2025

Yhteiskunnallista kritiikkiä sarjakuvien muodossa

 Hauskaa huomata näitä teemoja omissa lukemisissaan. Tällä kertaa se on yhteiskunnallinen kritiikki.




Moleste: Loud: stories to make your voice heard
kääntänyt Anna Barton

Tää on italialainen sarjakuva-antologia, jossa tuodaan esiin naisten kokemaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Miten uhreja syyllistetään, vaikka uhri ei koskaan ole syyllinen. Ei edes silloin, kun on provosoinut. Riko hiljaisuus onkin tän antologian ja sen sisältämän 9 tarinan sanoma. 

Tekijät eli Moleste-kollektiivi:

Anna Cercignano
Eleonora Anonioni
Maurizia Rubino
Francesca Torre
La Tram
Lucia Biagi
Vega Guerrieri
Caterina Ferrante
Laura Guglielmo
Davide Costa
Elisa2B
Carmen Guasco
Marta Macolino
Alessia De Sio




Deya Muniz: The princess and the grilled cheese sandwich

Tää oli aivan ihana tarina! 

Camin (lady Camembert) isä on kuolemaisillaan, kun pyytää ainoaa lastaan, tytärtään, esiintymään poikana, että rahat pysyis suvussa. Tuumastapa toimeen siis. Entäpä sitten, kun Cam kohtaa ihanan prinsessa Brien ja hän esiintyy Count Camembertina? Entäpä sitten, kun asia paljastuukin?

Tämä juustolandian tarina oli kyllä niin mainio. Oikeasti, kaikkien nimi on jokin juusto (Camin palvelija esim. Feta) ja kauempaa tulleilla jonkin muun ruoan nimi. 

Ja se yhteiskuntakritiikki. Vain poika tai mies voi periä suvun rahat. Vain mies ja nainen voi mennä naimisiin. Siinä onkin sitten hommaa, että asiat saa muuttumaan paremmaksi.




Sarah Myer: Monstrous: a transracial adoption story

Tämä Myerin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani oli koskettava. Myer on vauvana adoptoitu Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihiin ja keskelle maaseutua, jossa ei juuri muita olekaan kuin valkoisia ihmisiä. Sen mukaista sitten menokin, kun Myeriä kiusataan koulussa ja rasismi tulvii ovista ja ikkunoista. Onneksi adoptiovanhemmat ovat ihania ja tukevat täysiä Myeria ja hänen adoptiosiskoaan, joka on myöskin Etelä-Koreasta adoptoitu. Myerin tarinaan linkittyy myös hänen autisminsa, joka on erilaisen ulkonäön lisäksi toinen syy miksi häntä kiusataan.

Yhteiskunnallinen kritiikki tulee esiin tosi monessa paikassa. Koulukiusaamisessa klassinen, että opettajat eivät puutu asiaan ennen kuin kiusatulla menee kuppi nurin ja hän lyö. Sitten ongelmissa on kiusattu, eikä kiusaaja. Sama homma rasismin kohdalla. Asiaa vähätellään ja ei oteta tosissaan. Tai otetaan tosissaan vasta, ku valkoinen adoptioisä menee ärähtämään, ettei hänen tytärtä kohdella näin. Huokaus. 

Tämä oli tosiaan koskettava tarina ja täynnä toivoa vaikeista asioista huolimatta.