Read African month 1.-31.5.2025

 Törmäsin instassa tällaiseen lukuhaasteeseen ja aattelin saada edes yhden kirjan luettua tähän.

Tässä alapuolella eri kategoriat ja niihin sopivia ehdotuksia.

Näistä ylläolevista en oo lukenu mitään, mutta tuo alarivin Africa is not a country on mun lukulistalla.

Näistäkään yllä olevista en oo lukenu mitään, paitsi Fornalta eri kirjan. Tuossa oleva Fornan kirja kiinnostaa kyllä lukea.

Näistä ylläolevista oon lukenut ton We should all be feminists. Chimamanda Ngozi Adichielta en periaatteen takia lue enää mitään, koska hän on transfobi eli ei oikeastaan sen takia enää edes feministi.

Minna Salamin kirja on mulla varauksessa. Jospa saisin sen pian! Pidin paljon Salamin ekasta kirjasta Aistien viivaus.

Näistäkään ylläolevista en oo lukenut mitään. Jokainen kirjailija on kyllä mun lukulistalla.

Puolikas keltaista aurinkoa on luettu. Samaten tuo Aminatta Fornan Muisto rakkaudesta, joka oli hyvä. Melkein kaikki muut on mulla lukulistalla! Ne, jotka ei oo, menee sinne.

Näistäkään ei oo mikään luettu. Pitää googlata nämä ja laitella sitte lukulistalle, jos kiinnostaa.

Näistäkään ylläolevista kirjoista en oo mitään lukenu. Alarivin Mia Coutolta oon kuitenkin lukenut eri kirjan, Plumeriaverannan, joka oli outo, mutta tykkäsin.

Kiinnostaako nää kirjat ja tää lukuhaaste?

Anna Ahmatova: Valitut runot & Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Hyvää pääsiäistä kaikille sitä viettäville!

 Tänä vuonna on tullut luettua ihan liian vähän runoja! Alkuvuoden kaksi ainokaista tässä.

Anna Ahmatova: Valitut runot

suomentanut Marja-Leena Mikkola

Anna Ahmatovan runoihin olen halunnut jo kauan tutustua. Nyt viimein sain tartuttua tähän kokoelmaan. Tykästyin kyllä Ahmatovan runoihin. Kaikkea en ehkä tajunnut, mutta niinhän se aina runojen kanssa menee. Jotkut runot oli tosi koskettavia. Tän perusteella haluan kyllä lukea enämpikin Ahmatovaa. Eli jatkoon menee.

Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Ikosen runokirjaan sai tämä kokoelman nimi tarttumaan! Ja ai että mikä helmi tämä olikaan! Sain näistä runoista kyllä ihanasti vertaistukea ja ymmärrystä. Kun tämä postaus tulee julki niin omista itsemurhayrityksistäni tulee 24 vuotta. Se oli pääsiäinen silloinkin.

Vasta tähän tarttuessa huomasin, että tämä on trilogian osa. Tapojeni vastaisesti luin tämän silti, vaikka tää ei ookaan se eka osa. Aion ne toisetkin osat lukea vielä tänä vuonna.

Liisa Nevalainen: Prinsessa Ruusunen & Milla Ollikainen: Veripailakat

Nämä molemmat dekkarit aiheutti ahmintaa mulla!

Liisa Nevalainen: Prinsessa Ruusunen

Minun uusi dekkarilöytöihanuus Liisa Nevalainen on kyllä hurmannut mut! Teatterin maailmaan sijoittuva Prinsessa Ruusunen oli koukuttava ja upposin seuraamaan, että kuka se murhasikaan Ruususen eli iskelmätähti Lalan, joka esitti Ruususta. Joku toinen tämän pienen teatterin näyttelijä, joku muu teatterin henkilökunnasta, joku teatterin ulkopuolinen ihminen, kuka? Henkilökaarti sinänsä oli iso, mutta tuotiin esiin niin soppelisti, ettei sekaisin mennyt kuitenkaan. Ja en kyllä arvannut murhaajaa, oli sen verran kimurantisti kaikki. Tykästyin päähenkilöpoliisiin Antti Karpaloon kovasti. Rauhallinen ja pohdiskeleva mies, joka toimittajavaimonsa Krissen pienellä avustuksella ratkoo murhia. Tykkäsin myös siitä, miten ajankohta eli 1970-luku tuli esiin.

Tän luettuani menin heti varaamaan seuraavan osan tästä Karpalo-sarjasta.

Milla Ollikainen: Veripailakat

Tässäpä toinen uusi dekkari-ihastus! Lappiin Ylläkselle sijoittuva dekkaritrilogian eka osa tämä. 

Gondolihississä tapahtuu murha. Laskettelurinteen alatasanteelle saapuu hissinvaunu, jossa on vain ruumis, rikkaan miehen teinipoika. Sitä saapuu tutkimaan paikallispoliisit Vuontisjärvi ja Kukkola ja hommiin sekaantuu lomalla oleva Krisse ja toimittaja Eerika. Pian tapahtuu sitten toinenkin murha.

Tässä oli kyllä juonta kerrakseen näinkin lyhyeksi dekkariksi! Noin 220 sivuun mahtuu kaikki ja minä vain luin ja nautin. Henkilöhahmot oli jotenkin mainioita. Vuontisjärvi, joka alkaa olla eläkeiässä, Kukkola nuorena poliisina, Krisse joka sekoilee menemään asioittensa kanssa ja Eerika, joka niin innokkaasti haluaa päästä tekemään ekan ison jutun lehteen. 

Kaiken taustalla vaani historiaan liittyvä asia ja se olikin sitten omanlaisensa juttu, juontuen toiseen maailmansotaan ja käpykaartilaisiin. Oon ennenkin kuullut tuon termin käpykaartilainen, mutta vasta nyt mulle selvis, että mitä se todella tarkoittaa.

Varasin tän trilogian toisen osan heti, tykästyin niin kovasti tähän.

Rankkojen aiheiden sarjakuvia

 Kolme sarjakuvaa rankoista aiheista. Jokainen osui johonkin sydämen kohtaan ja vavisutti.

Brianna Jonnie, Nahanni Shingoose & Nshannacappo: If I go missing

Tämä sarjakuva kertoo alkuperäiskansoihin kuuluvista tytöistä ja naisista, jotka katoavat ja jolle poliisi ei tee mitään, ei edes tutki. Brianna kirjoittaa poliisipäällikölle kirjeen ja se menee viraaliksi. Sitä myöten asia saa julkisuutta ja Brianna ja muut alkavat ajaa aktiivisesti muutosta asiaan. Koskettava ja rankka sarjakuva ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen toisten etnisyydestä.

Zeina Abirached: Pääskysen leikki

suomentanut Aura Sevón

Abirachedin omiin kokemuksiin pohjautuva sarjakuva lapsen elämästä sodan ja pommitusten keskellä Libanonissa. Mitä se elämä on sisällä taloissa ja mitä ulkona kaduilla ja miten lapsi näkee sen kaiken. Tämäkin oli koskettava ja rankka sarjakuva.

Michael Cherkas: Red harvest

Sarjakuva Holodomorista eli Neuvostoliiton aiheuttamasta nälänhädästä Ukrainassa vajaa 100 vuotta sitten. Tämä oli kyllä karu tarina, huh! Nälkä ja sen raadollisuus, se miten perhesiteet katkeilee politiikan takia, miten ihmiset ympäriltä kuolee nälän takia, miten sitä syö melkein mitä vain nälän takia. Huh ja auts. Ei osaa edes kuvitella tollasta, vaikka itekin oon oman osuuteni nälästä saanu lapsena. Ukraina on saanu kyllä kokea melkoista perkelettä Neuvostoliiton/Venäjän takia.

Lupita Nyong'o & Vashti Harrison: Sulwe & Justina Ireland: Ophie's ghosts

 Kaksi ihanaa lasten ja nuorten kirjaa.

Lupita Nyong'o & Vashti Harrison: Sulwe

Tää oli suloinen kirja siitä, kun on erilainen ku muut jollain tavalla ja haluaa olla samanlainen. Miten itsensä voisi hyväksyä sellaisena kuin on?

Sulwella on tummempi iho kuin muilla perheenjäsenillään. Tai kellään koulussa. Sulwe kipuilee asian kanssa ja puhuu yöllä tähdille siitä. Tähdet auttavat häntä.

Pidin kovasti tästä. Tarina on hyvä ja toki lapsentasoinen. Harrisonin kuvitus oli kaunista.

Justina Ireland: Ophie's ghosts

äänilukija Bahni Turpin

Tämä taas oli todella ihana kirja! Välillä melkein kyyneleet silmissä kuuntelin tätä! 

"In 1920s Georgia, 12-year-old Ophelia Harrison, who is Black, learns that she can see ghosts when her father, killed hours earlier by a white lynch mob, wakes Ophie in the middle of the night to save her and her mother from the same fate. After relocating to Pittsburgh to live with her father’s family, Ophie must leave school and work alongside her mother at the opulent Daffodil Manor, owned by the Caruthers family, white, pro-slavery Southerners from Virginia. There, Ophie sees more ghosts than ever, soon learning of her family’s legacy of helping sometimes-dangerous haints with unfinished business move on. Her fascination with Clara, the old home’s most beautiful ghost, draws Ophie into a mystery that reveals the human cost of systemic racism across America and the price routinely paid by those attempting to defy it. In her middle grade debut, Ireland (Dread Nation) deftly balances historical detail and atmosphere, capturing the essence of the centuries-enduring racism that oppresses through actions large and small. Ophie makes a brave, dynamic main character: scared, grieving, and compassionate, while also deeply aware that she deserves more than a racist society permits her. Ages 8–12."

Joku tässä kosketti mua todella paljon, ehkä se miten samaistuttava Ophien pään sisältö oli ja millainen ihminen hän oli. Kaikki nuo rajut tapahtumat ja mitä sen jälkeen tapahtui. Miten sitkeä Ophie on ja etsii vastauksia kysymyksiinsä. Välillä tuntu, etten millään malta lopettaa tämän kuuntelemista. Upposin niin tähän tarinaan. Lisäksi tuo äänikirjalukija oli just soppeli tähän kirjaan eläytymisillään.

Tarina ja mikä kaiken takana oli tuolla Daffodil Manorissa oli myös sopivan jännittävä. Loppu oli kyllä vähän odottamaton kaiken lisäksi. Ois kivaa, jos Ophien tarinaa sais lukea/kuunnella vielä lisää.

Avaruuteen! Sarjakuva ja novelli

 Välillä pitää päästä vähän kauemmas.

Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts - women on the Final Frontier

Sataa valoa -blogissa törmäsin tähän sarjakuvaan viime vuonna. Kun sitten bongasin tämän OverDrivestä niin pitihän se lukea! 

Tää on tarina siitä, miten naisistakin tuli astronautteja. Huomasin muuten, ku googlasin asiaa, että google koittaa väittää, että yhdysvaltalaiset naiset oli ekoja naisia avaruudessa. Sehän ei oo totta! Venäläiset (Neuvostoliitto silloin) naiset oli avaruudessa kymmeniä vuosia aiemmin! Kun tietää astronautin nimen, niin sitten saa oikeaa tietoa. Huoh saakeli tätä yhdysvaltalaisten tiedon vääristelyä.

No, tää sarjakuva itsessään oli tosi mielenkiintoinen luettava! Oli kiinnostavaa nähdä, että mitä kaikkea se vaatii, että pääsee avaruuteen. Miehillä ja naisilla on muuten samat vaatimukset, mutta naiset on lisäksi joutunut taistelemaan misogyniaa vastaan.

Martha Wells: Home: Habitat, Range, Niche, Territory

Vähän Murhabottiakin tähän väliin! Tämä oli lyhyt novelli, joka sijoittuu neljännen ja viidennen kirjan väliin. Porukat ovat palanneet kotiin Mensahin sieppauksen jälkeen. Mensahilla on traumaperäinen stressihäiriö ja hän kieltää sen olemassaolon. Murhabotti taas yrittää haukkana varjella Mensahia ja saada hänet hakemaan apua ja tietenkin samalla taustalla pörrää kaikenlaisia asioita. Kiva välipala tämä!

Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri & Pekka Rahkonen: A sanoi Agricola

 Tänään on Agricolan päivä! Siksipä siis kirja itse Agricolasta tähän!

Tää on lastenkirjamuodossa oleva yhdenlainen Mikael Agricolan elämäntarina, hänen poikansa Kristianin silmin. Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa! En mää mittää oo tienny Agricolan elämästä. Ei oo kyllä paljoa kiinnostanutkaan. Tämä tarina oli kyllä hyvin avartava. Ehkä nyt vähän viisastuin Agricolasta. Tämän lastenkirjan parasta antia oli suomen kirjakielen synnyn seuraaminen.

tarina: Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen & Maisa Tonteri

kuvitus: Pekka Rahkonen