Voi elläisä tän sarjan kans. Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää.
Claryn tohinat jatkuu. On melkoista kamppailua, että Jace onkin hänen veljensä, eikä heistä voi koskaan tulla mitään, vaikka hän haluaisi ja Jacekin haluaisi. Kaiken sen lisäksi vielä pitää yrittää ottaa selvää, kuka tappaa eri alamaailman tyyppejä, äiti on edelleen koomassa, parhaasta ystävästä Simonista on tullut vampyyri ja demonit tekee invaasiota maailmaan ja huh huh. Että olipa tämä kirja taas melkoista tykitystä. Onneksi ei ollu ihan niin ärsyttävä tuo Jace tässä kirjassa, kuten edellisessä. Vaikka aika ärsyttävä silti oli. Ja Claryn töhötys on kans vähä ärsyttävää. Kaikki muut hahmot kuin Clary ja Jace on mielenkiintoisia. Että onpa ristiriitaista tää ja silti tiiän lukevani vielä ainakin sen seuraavan osan tähän sarjaan. Sitte käyn takuulla taas tämän saman kamppailun, että tykkäänkö vaiko en ja luenko vielä lisää vaiko en. :D Pitää vielä lisätä, että kirjan lopputaistelu oli kans semmonen, että voi voi ja hohhoi. Ainaki tää kirja ja sarja herättää kovasti tunteita ja sehän on hyvä asia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti