Tyttökirjaklassikoiden lukupiirissa luin ystäväni kanssa tämän Montgomeryn duologian. Tai alunperin kaiketi ollut yksi kirja? No, kivaa luettavaa kuitenkin!
Tarina alkaa Tarinatytöstä ja päättyy Kultaiseen tiehen. Kirjojen välillä aikaa ei ole mennyt juurikaan. Päähenkilö on Sara, joka osaa kertomuksillaan lumota kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Saran äänessä on jotain lumovoimaa.
"14-vuotias tummahiuksinen ja mantelisilmäinen Sara Stanley asuu Carlislessa Prinssi Edwardin saarella sukulaistensa luona. Hänen taiteilijaisänsä on jatkuvasti matkoilla. Sara ei ole kaunotar ja hyvä taloustöissä niin kuin Felicity-serkku. Hän ei ole myöskään enkelimäisen kiltti niin kuin Cecily-serkku. Mutta erään asian hän osaa. Hän osaa kertoa tarinoita. Saran oman tarinan kertoo Beverley-serkku, joka aikuisena muistelee lapsuutensa ihastuttavaa aikaa Kingin sukukartanossa. Hän valottaa myös Saran tulevaisuutta: serkkutytöstä tulee karismaattinen näyttelijä, joka valloittaa estradeja ympäri maailman. Kirja valottaa hyvin sadan vuoden takaista aikaa, jolloin suullisesti kerrotuilla tarinoilla oli lasten viihdykkeenä merkittävä rooli. Ne siirsivät myös suvun perinteitä sukupolvelta toiselle. Ennen kaikkea kirjailija ymmärtää kuitenkin syvästi lasten kokemusmaailmaa, joka joutuu välillä törmäyskurssille aikuisten usein käsittämättömän maailman kanssa."
"Saralle ja hänen serkuilleen nuoruuden kultaiset päivät Prinssi Edwardin saarella ovat täynnä elämyksiä. He perustavat oman lehden, saavat isotäti Elizan yllätysvierailulle ja pelastuvat lumimyrskystä uuden ystävän ansiosta. Romantiikkakin kukkii Olivia-tädin, Ujon miehen ja kauniin Alicen ansiosta. Saran serkku Beverley muistelee vuosikymmeniä myöhemmin näitä päiviä, joita väritti myös kaihoisa tietoisuus orastavasta aikuisuudesta ja odottavasta erosta. L. M. Montgomeryn varhaistuotantoon kuuluva teos The Golden Road on ennen suomentamaton. Teos on jatkoa kirjalle Sara, tarinatyttö."
Minuun nämä kirjat ei oikein uponneet. Pidän kyllä valtavasti Montgomeryn luontokuvauksista ja niistä näissä kirjoissa sai onneksi nauttia. Ite päähenkilöt olivat vähän tylsiä jotenkin. Ehkä en ollut niin kohderyhmää näille kirjoille, tai sitten nyt vaan ei uponnut. Muistan lukeneeni nämä kerran aikaisemmin, sillon ku nämä uudet suomennokset ilmesty. Kivoja kirjoja nämä kuitenkin ja aivan lukemisen arvoisia. 20v taaksepäin oisin tykännyt näistä paljon enämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti