Näpit irti!

Huh huh! Näpit irti! oli kirja, josta ei saanu näppejä irti. 

Jennifer Mathieu kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta aiheesta. Näin kirjan takakannessa sanotaan: 
"Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.

Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.

Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.
Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!" 

Kirjassa juoni etenee sujuvasti ja on helppoa lukea. Ja tosiaankin on ahmittava teos! Ja yksi hyvin kirjaa kuvaava sana, joka on minusta kökkö, mutten parempaakaan keksi, on voimaannuttava. Kirja todellakin on voimaannuttava! Tuli itsellekin kirjaa lukiessa sellainen olo, että kyllä, minäkin voin muuttaa maailmaa edes jollain lailla. Ja ettei patriarkaatin valtaan todellakaan tarvitse alistua. Siksi tämä kirja ja muu me too- aiheeseen liittyvä on todella tärkeää. Ilman niitä ei maailma muutu kaikille paremmaksi paikaksi olla ja elää.

Tunteiden kulttuuripolitiikka

Enää en muista missä törmäsin tähän kirjaan ja kiinnostuin siitä. Luku-urakka oli suht haastava, vaikka mielenkiintoinen olikin. Tekstiä oli varsinkin alkuun hidasta lukea, koska tyyli oli, öö, tieteellinen. En muuta sanaa keksi sitä kuvaamaan.

Kirja oli mielenkiintoinen. Ahmed tutkii kirjassa erilaisia rasismiin liittyviä aiheita/tunteita ja käy läpi niitä. Sain itsekin kirjaa lukiessa ahaa- elämyksiä ja ymmärsin lisää rasismiin liittyviä asioita. Tällain valkoisena ihmisenä on niin helppo sulkea silmänsä siltä paskalta, mitä rodullistetut ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäin meidän valkoisten ihmisten toimesta. 

Tästä kirjasta sain lisää potkua ottaa selvää ja lukea lisää rasismiin ja feminismiin liittyen. Maailmaa en pysty muuttamaan, mutta itseäni pystyn muuttamaan.

Ps: Tällä kirjalla kuittaan oman lukuhaasteeni kohdan 1. Kirja, jonka kirjoittaja on australialainen/oseanialainen

Tämän kaiken minä annan sinulle

Minusta on todella tullut Dolores Redondon fani. Kaikki lukemani kirjat häneltä ovat olleet hyviä! Niin myös tämä viimeisin Tämän kaiken minä annan sinulle.

Juoni tiivistelmä Gummeruksen sivuilta: 

"Auto suistuu tieltä Ribeira Sacran viinialueen jyrkillä rinteillä Pohjois-Espanjassa. Onnettomuudessa menehtyneen Álvaron kuolema tulee hänen puolisolleen, kirjailija Manuel Ortigosalle sokkina, eikä tämä järkytys jää viimeiseksi.

Hautajaiset pidetään Álvaron perheen sukukartanon hautausmaalla Galiciassa. Manuelille selviää, että hänen miehensä oli upporikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Miksi hän salasi puolisoltaan siniverisen taustansa? Miksi kylän poliisi epäilee, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus? 

Manuel ajautuu mukaan maalaispoliisin tutkimuksiin, joiden aikana selviää, ettei mikään markiisi Álvaro Muñiz de Dávilan elämässä ollut niin kuin hyväuskoinen kirjailija oli aina kuvitellut – ja että tämän kummallinen, töykeä aatelisperhe on valmis menemään hyvin pitkälle suojellakseen salaisuuksiaan."

Tää kirja oli hyvä! Pidin paljon päähenkilö Manuelista ja hänen kanssaan Alvaron kuolemaa tutkivasta poliisista, Nogueirasta. Niin paljon, että haluaisin lukea heistä lisää, paljon lisää. Juoni oli hyvä ja yllättävä ja meni eteenpäin, henkilöhahmot olivat hyviä ja no, kaikki oli lukijan kannalta kivaa. No, okei, Alvaron perhe oli aika perseestä. En pitänyt hänen vanhemistaan ja sisaruksistaan yhtään. Muuten lukukokemus oli just sitä, että tarinaan vaan uppos. Mun mielestä hyvään kirjaan kuuluu se, ettei kaikesta voi tykätä. Oli ne sitten henkilöitä tai tapahtumia. Ne kököt on tarinan suola omalla tavallaan.

No, ylistykset on nyt ylistetty ja jään vain odottamaan, että Dolores Redondolta ilmestyy lisää kirjoja. Kaikki neljä olen nyt lukenut ja ollut niihin hyvin tyytyväinen.

Miten #aamilukumaraton meni?

Tällä lukumaratonilla luin sitä tahtia, kuin yleensäkin luen. Meni siis oikein leppoisasti ja tavanomaisesti! Välillä on vain lyhyitä taukoja, välillä pitkiä taukoja. Välillä uppoan useammaksikin tunniksi lukemaan tai sitten luen vain lyhyen pätkän. Taukojen välissä istun koneella, sometan, tuijotan telkkaria, teen kesäopintoja. Arkipäiviin tekee taukoja myös terapiakäynnit, kaupassakäynnit, kuntosalikäynnit ja muu normaali, joita ei nyt tähän maratoniin tullut sattumalta.

torstai 30.5.

Aloitin lukumataronin puolen päivän jälkeen. Klo:12.40-13.00 luin Sarahia s.173-186. Sitten tuli parin tunnin tauko lukemiseen. Klo:17.30-18.15 uppouduin Sydäntornin maailmaan ja luin sivut 136-154. Yön päälle luin vielä Koottuja runoja klo:22.10-22.40 sivut 7-55.

Päivän saldo: 95min (1h35min) luettuna ja sivuja 79.

perjantai 31.5.

Perjantain lukemiset alko just samaan aikaan kun torstainakin. Klo:12.40-14.25 intouduin lukemaan Saima Harmajan elämänkertaa sivut 204-255 ja sain kirjan loppuun. Vartin tauon jälkeen tartuin Koottuihin runoihin ja klo:14.40-15.40 välisenä aikana luin sivut 56-124. Sitten oli peräti puolen tunnin tauko lukemisessa! Sen jälkeen aloin lukea Vau, mikä vaginaa. Klo:16.10-17.30 ja sivut 53-85. Klo:19.15-20.00 jatkoin taas lukemista ja luin Koottuja runoja eteenpäin. Meni sivut 125-180. Lyhyt tauko taas ja tartuin sitten Sydäntorniin. Klo:20.20-21.15 meni Sydäntorni eteenpäin sivut 154-205 ja siihen sitte loppu perjantain lukemiset.

Päivän saldo: 345min (5h45min) luettuna ja sivuja 257.

lauantai 1.6.

Kun kupastin kerta yöllä niin jatkoin tasan puolilta öin lukemistani. Sydäntornia oli pakko jatkaa ja se piti tiukasti otteessaan ja luin sitä 00.00-01.50 ja tuona aikana luin sivut 206-283. Huh hei tätä kirjaa! Sitten meninkin nukkumaan. Lukeminen jatkui sattuneesta syystä vasta iltapäivällä. Sydäntorni piti edelleen otteessaan. Klo:14.05-15.30 välillä luin sivut 283-335 ja tunteroisen tauon jälkeen klo:16.25-16.40 luin muutamat jäljellä olevat sivut eli s.335-346. Kirja loppui vähän ristiriitaisin tunnelmin. Illan päälle luin vielä Sarahia hyvin intensiivisesti klo:20.30-23.55 ja sivut 187-354 ja sekin kirja loppui. Luin kirjaa leipää tehdessä ja syödessä kun vei niin mennessään, ettei voinut laskea kädestä hetkeksikään.

Päivän saldo: 415min (6h55min) luettuna ja sivuja 306.

sunnuntai 2.6.

Aloitin lukemisen vasta pitkällä iltapäivästä. Luin tänään ainoastaan Vau, mikä vagina!- kirjaa. Luin sitä klo:15.00-16.00 välisenä aikana sivut 86-117, klo:16.25-18.10 välisenä aikana taas sivut 117-174 ja lopuksi klo:18.50-20.10 sivut 174-209.

Päivänsaldo: 245min (4h5min) ja sivuja 123.

Yhteensä kaiken kaikkiaan 1100 minuuttia eli 18h40min ja 765 sivua.
Ei hassummin neljälle päivälle!
Hyvä juttu oli, että sain kolme kirjaa luettua loppuun. Enemmän ku ootin.
Sarjakuviin en kerenny ees tarttua ja kahteen kirjaan en koskenutkaan, kun ei huvittanut juuri nyt niitä lukea.

Saga 5 & 6 & 7

Oon lukenu kiinostuneena tätä Saga- sarjaa. Tää Hazelin ja hänen vanhempiensa tarina on vienyt mut ihan menessään!

Viidennessä osassa koko perhe on hajalla. Marko tuolla, Alana ja Hazel muualla. He eivät tiedä toistensa tarkkaa sijaintia. Marko solmii Prinssi Robotti IV:n kanssa sopimuksen ja he etsivät yhdessä lapsiaan. Tietenkin kaikenlaisia mutkia tulee matkaan. Ja edelleen heidän kaikkien perässä ollaan.

Kuudennessa kirjassa Hazel on jo kouluikäinen ja isoäitinsä kanssa Maantuntumassa. Marko ja Alana eivät tiedä, että missä he ovat. Hazel paljastaa oman "sekarotuisuutensa" opettajalleen ja siitäki seuraa kaikenlaista. Jännitystä riittää!

Tässä seitsemännessä kirjassa perhe on taas kasassa, mutta sehän ei tietysti riitä. Pakomatka senkus jatkuu! Vaaroja piisaa ja kehen voi luottaa? Ja Alanakin on raskaana ja perheenlisäystä luvassa. 

Tää kirjasarja on kyllä mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Harmi, ettei kahdeksatta ja yhdeksättä osaa oo suomennettu. En ainakaan googletuksella löytäny tietoa. Eikä meijän kirjastossa oo englanniksikaan noita osia. Haluaisin kyllä ehdottomasti lukea loppuun tämän sarjan!

Ps: Laitoin kirjastoon hankintaehdotuksen noista kahdesta jatko-osasta.

Tuhatkuolevan kirous

Surunhauras, lasinterävä herätti kiinnostukseni Siiri Enorannan kirjoja kohtaan. Tätä kirjaa lukiessa alkoi tuntua siltä, että Enoranta on yksi lempikirjailijoistani.

Pau leikkaa hiuksensa, hänen äitinsä suuttuu siitä ja sitten alkaakin tapahtua. Pau on elänyt elämänsä mitään mistään taikuudesta tietämättä ja hiusten leikkaamisen myötä hänelle aukeaa uusi ja aivan ihmeellinen maailma. Hänet kutsutaan Magia-akatemiaan pääsykokeisiin ja hän onkin yllättäen pentujen paras taikoja. Mutta miksi hänen veljensä jätti Magia-akatemian kesken? Miksi äiti on salannut häneltä ihan hirveästi asioita? Pau tuntee mielipahaa kaikesta salailusta ja siitä, ettei hänelle kerrota mitään. Paun elämässä tapahtumien vyöry on melkoinen ja niin kutkuttava. Eikä vähiten kutkuttava ole seksuaalinen herääminen ja ensimmäinen seksikokemus, joka kuvattiin todella ihanasti tässä kirjassa.

Alkuun kirja ei oikein vetänyt mukanaan, mutta sitten yhtäkkiä huomasin uponneeni sinne täysin ja lukeneeni kirjaa unohtaen täysin ajan kulun. Kirjassa tapahtuu yllättäviä käänteitä, joita ei osannut odottaa ollenkaan. Juoni on hyvä ja asioita paljastuu pikkuhiljaa ja toiset asiat silti jää vähän pimentoon. Välillä tuli myös jonkinlaiset Harry Potter- vibat. Ja kun kirja loppui, se harmitti minua paljon! Olisin halunnut lukea vielä paljon lisää siitä, mitä Indarasiassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Toivoisin jatkoa Paun tarinalle ja elämille. Kirjoitathan lisää Pausta, Siiri Enoranta?

#aamilukumaraton 30.5.-2.6.2019 ja kirjapinoni maratonille

Luvassa on neljän päivän lukumaraton! Ajatuskin sellaisesta tuntuu jotenkin häikäisevältä. Että huh huh! Ajattelin ottaa tän lukumaratonin rennosti. Luen mitä ehdin ja en ota paineita. Elämä on ollut tänä keväänä niin stressaavaa, että toivon vain saavani mun aivot kunnolla narikkaan. Sille olis huutava tarve!

Mun kirjapino näyttää tältä:

Jennifer Egan: Sydäntorni

Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah

Peter James: Kuolema kulkee kulisseissa

Chibundu Onuzo: The Spider King's Daughter

Saima Harmaja: Kootut runot

Ritva Ylönen: Saima Harmaja

Juba: Elävien luiden laakso

Juba: Sipulirengassuon vanki

Juba: Alajuoksun kelluva pullukka

Ainut tavoite tälle maratonille on saada jokin noista kirjoista loppuun. Ainakin tuo elämänkerta Saima Harmajasta on loppusuoralla. Katsotaan kuinka käy! Nuo Minerva- sarjakuvatkin tulee varmasti luettua läpi, koska eivät ole kauhean pitkiä.

Kuka muu osallistuu tähän lukumaratoniin?