Huh huh! Näpit irti! oli kirja, josta ei saanu näppejä irti.
Jennifer Mathieu kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta aiheesta. Näin kirjan takakannessa sanotaan:
"Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.
Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.
Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.
Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!"
"Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.
Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.
Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.
Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!"
Kirjassa juoni etenee sujuvasti ja on helppoa lukea. Ja tosiaankin on ahmittava teos! Ja yksi hyvin kirjaa kuvaava sana, joka on minusta kökkö, mutten parempaakaan keksi, on voimaannuttava. Kirja todellakin on voimaannuttava! Tuli itsellekin kirjaa lukiessa sellainen olo, että kyllä, minäkin voin muuttaa maailmaa edes jollain lailla. Ja ettei patriarkaatin valtaan todellakaan tarvitse alistua. Siksi tämä kirja ja muu me too- aiheeseen liittyvä on todella tärkeää. Ilman niitä ei maailma muutu kaikille paremmaksi paikaksi olla ja elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti