Varjoissa vaeltaja

Seuraava osa Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjaan on Varjoissa vaeltaja. Innoissani tartuin tähän.

Kirjan tapahtumat alkavat vuotta myöhemmin kuin mihin edellisessä osassa jäätiin. Nonna on nyt 13-vuotias ja kehittynyt noituudessa. Hän on huhuttu noitalapsi, joka kulkee jääkarhun kanssa. Nonna lähtee Routahalliin, kun Noridiumin kuningas kuolee. Maassa alkaa valtataisto, kun kuninkaaksi haluavia on paljon ja vallankaappaus tapahtuukin. Freya, kuninkaan tytär ja kuningattareksi ryhtynyt, sysätään syrjään valtaistuimelta ja katoaa. Nonna lähtee etsimään häntä ja se onkin melkoinen seikkailu.

Tämä toinen osa oli paljon parempi kuin edeltäjänsä. Tykkäsin Nonnan seikkailuista kovasti. Nonna on myös hahmona kehittynyt jonkin verran. Kunhan lähen tästä kirjastoon, niin lainaan kyllä seuraavan osan, että pääsee jatkamaan tarinan seuraamista.

Näkymätön sukupuoli

Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen ovat yhdessä koonneet kirjan Näkymätön sukupuoli, joka "on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta ja ihmisistä, jotka eivät identifioidu naisiksi eivätkä miehiksi."

Minä ahmin tämän kirjan. Oli mahtavaa saada lukea sekä sarjakuvien muodossa että tavallisen tekstin muodossa asiasta, joka itseäkin mietityttää omalla kohdalla. Sarjakuvista ja tarinoista sekä kirjassa olevasta sanastosta oli hyötyä minulle. Tajusin esimerkiksi olevani pan-seksuaali, enkä bi-seksuaali, kuten oon 13-vuotiaasta asti ajatellut olevani. 

Monet kerrat oon ihmetelly sitä, että miksi ihmeessä ihmiset pitää tunkea muottiin vaikka väkisten? Miksi on pakko olla joko mies tai nainen? Eikö voi olla vain ihminen?

Toivosin kaikkien lukevan tän kirjan ja ymmärtävän syvällisesti sen, että sukupuoli ei oo kaksjakoinen (mies tai nainen) asia vaan se on kaunis ja kirjava ja ihana ja niin moninainen asia, ettei vielä edes tiedetä, mitä kaikkia sukupuolia on olemassa miehen ja naisen lisäksi.

Tappotanssi

Matti Remeksen kirjat ovat myös sellaisia, jotka luin joskus 10 vuotta sitten. Halusin tarttua näihinkin uudelleen ja tietysti aloitin ensimmäisestä dekkarista eli Tappotanssista.

On kesä. Ruben Waara on matkalla Hankoon tyttärensä luo vierailulle. Hankoon päästyään Waara joutuu keskelle tapahtumia, kun rannalta löytyy hiekkaan haudattu mies, josta vain ruhjottu pää näkyy. Pian selviää, että Waaran vävykin on jotenkin sekaantunut tapaukseen. Waara uteliaisuuttaan alkaa ottaa selvää tapahtumista ja leppoisaksi aiottu loma muuttuu kaikkea muuta kuin leppoisaksi.

Matti Remes oli just niin hyvä kuin muistinkin. Ruben Waara taas kirjan päähahmona sellainen symppis. Selvästi jatkan tän sarjan lukemista. Uusinta kirjaa tästä sarjasta en oo lukenut ja siksikin aloitin lukemaan nämä kirjat uudelleen. Halusin verestää muistia näiden kirjojen parissa.

Onko muita Matti Remeksen dekkareita lukeneita? Mitä tykkäsitte niistä?

Heräilevät jumalat

Jee! Sain käsiini Sylvain Neuvelin Themis-kansioiden seuraavan osan Heräilevät jumalat. Eikun ahmimaan!

Maahan on ilmestynyt uusi avaruusrobotti. Keskelle Lontoota. Rose Franklin tiimeineen yrittää löytää ratkaisua robottien arvoitukseen. Aika alkaa käydä vähiin. Pian robotteja ilmestyy joka puolelle maapalloa ja ne alkavat tuhota kaupunkeja. 

En kerro kirjasta enempää, etten spoilaa ketään sen enempää. Edelleen kirjassa pidin siitä, että tarina eteni haastattelujen eli kansioiden muodossa. Se on erilaista ja virkistävää! Tarina on hyvä, koska se tuntuu niin hullulta. Kirjassa oli myös eräs juonen käänne, joka harmittaa mua edelleen. Pöh! Ihan tyhmää!

Toivottavasti trilogian kolmas osa pian ilmestyy. Odotan sitä kopolla kourin.

Kuolema ei riitä

Peter Jamesin Kuolema ei riitä- kirjan kanssa oli alkuvaikeuksia. Alotin tän joskus kuukausia sitten ja se jäi kesken kun ei oikein lähtenyt tarina vetämään. Nyt sitten viimein tartuin taas tähän ja aloitin uudelleen lukemaan. Nyt sain kahlattua alun yli ja sitten kirja vei mennessään.

Tapahtuu murha. Roy Grace alkaa tutkia sitä tiiminsä kanssa. Yllättävästi uhrin puoliso on murhan aikaan ollut tutkimusten mukaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Että mitähän ihmettä? Roylla tiimeineen on työsarkaa. Ja entäs kun Roy saa puhelun Saksasta, että hänen kadonnut vaimonsa Sandy on nähty Münchenissa? Se sekoittaa Royn pakkaa entisestään.

Kirja oli kyllä jännä, kun alkuvaikeuksista pääsi yli ja ahmin sen äkkiä loppuun. Oon jääny Peter James- koukkuun ihan selvästi!

Majakanvartija

Ja taas lisää Camilla Läckbergiä! Nyt vuorossa sarjan seuraava osa Majakanvartija.

Kirjan alussa nainen pakenee pienen poikansa kanssa ja saapuu Fjällbackaan omistamalleen saarelle Gråskärille. Patrick taas palaa töihin pitkältä sairaslomalta ja tietysti joutuu heti murhatutkimuksiin, koska kunnan uusi talousjohtaja löytyy murhattuna kotoaan. Erica on todella huolissaan siskostaan Annasta, koska hänen vauvansa kuoli samassa kolarissa, jossa hänen ja Patrickin kaksoset selvisivät, vaikka keskosina syntyivätkin. Erica tietysti myös sekaantuu talousjohtajan murhatutkimuksiin. Kaiken tämän taustalla etenee myös tarina Gråskärin aaveista.

Läckbergit pitää mua aina otteessaan, siitä ei pääse mihinkään. Teksti vaan on niin selkeää ja sujuvaa ja tarina mukaansavievää juonenkäänteineen. Tässä kirjassa loppuratkaisu tuli hieman yllätyksenä. En ihan osannu odottaa murhaajan olevan se, kuka hän lopulta oli.

Suosittelen edelleen lukemaan Läckbergin kirjat!

Bad Feminist

Olin pitkään miettinyt, että haluan lukea ja tietää enemmän feminismistä ja muuhun aiheeseen liittyvästä. Niinpä päädyin lukemaan ensimmäiseksi Roxane Gayn kirjan Bad Feminist. Bad Feminist on esseekokoelma, jonka ovat suomentaneet Koko Hubara ja Anu Partanen.

Mulla ei ollut kirjaa kohtaan mitään odotuksia, koska en tiennyt yhtään, mitä pitäisi edes odottaa. Se oli ehkä hyvä asia. Kirja oli niin täyttä tavaraa! Gay kirjoittaa sekä hyvin tutuista asioista, esim. kehosta ja sen painosta ja seksuaalisesta väkivallasta, että tuntemattomammista, esim. ihon väriin/rotuun liittyvistä asioista, joista minulla ei tietenkään valkoihoisena ole kokemusta. Kirjoituksissa oli joka tapauksessa hyvin paljon samaistuttavaa, koski aihe mitä tahansa. Kirja on täynnä tuttuja asioita jokaiselle naiselle/naiseksi itsensä kokevalle ihmiselle. Ei voinut kuin nyökytellä kirjaa lukiessa ja miettiä, että minkälaisessa maailmassa me oikein elämme.

Voin sanoa, että Roxane Gay teki minuun jonkinlaisen vaikutuksen. Sen seurauksena luen parhaillaan toista kirjailijan kirjaa, nimeltään Hunger. Hunger on myös erittäin vaikuttava teos, huh huh.

Ps: Myös Koko Hubaran kirja Ruskeat tytöt päätyi mun kirjahyllyyn odottamaan lukuvuoroaan.

Pps: Aihetta liipaten, kirjoitin Ämyriin seksuaalisen väkivallan uhrien kohtelusta.

Jäinen pelko

Luin joskus 10 vuotta sitten Kathy Reichsin kirjat. Päätin sitten lukea ne uudelleen ja katsoa, että tykkäänkö niistä vielä. Hauska sattuma oli, että kun olin lukenut Jäisen pelon niin löysin kirjalaatikoita läpi käydessäni sen omasta takaakin. Eipä tuota muistanut ollenkaan.

Kirja alkaa siitä, kun Temperance Brennan, jota Tempeksi kutsutaan, kutsutaan paikalle, josta on löytynyt luita. Siitä alkaa keriä auki tapahtumat ja pian huomataan, että Montrealia vaivaa melkoinen sarjamurhaaja. Tämä sarjamurhaaja vainoaa myös Tempen ystävää ja pian myös häntä itseään. Alkaa juoksu aikaa vastaan.

Voin sanoa heti, että tykkäsin kirjasta ja sen tyylistä niin paljon, että varasin jo seuraavan osan luettavakseni. Mahtavaa, että on tällaisia kirjoja/kirjailijoita, joita voi lukea pitkänkin ajan päästä uudelleen ja edelleen tykkää.

Tykkään myös paljon Reichsin kirjoihin perustuvasta Bones- televisiosarjasta. Sarjassa tosin ei taida muuta samaa kirjoista olla kuin Tempe ja luut. En oo vielä saanut katottua Bonesin 12:tta kautta, joka on vasta tullut Netflixiin. Katon sen, kuhan tää mun kova lukuinto/ahminta laantuu.

Ps: Mun pitää vissiin rueta kuvaamaan kirjat mun puhelimella, kun tuo kamera ei enää oikein pelitä, kuten kuvasta huomaa.

Mifongin aika

Viimein sain tartuttua J.S.Meresmaan Mifonki-sarjan kakkososaan, Mifongin aikaan. 

(Tätä postausta kirjoittaissa ihmettelen omaa muistiani. Nykyään en välillä meinaa muistaa ottaa kuvia lukemistani kirjoista. Onneksi tästä löytyi kuva puhelimesta, kun olin laittanut instaani kuvan kirjasta silloin kun luin sitä.)

Otetaan tähän heti lainaus Risingshadow- sivustolta, koska siellä on hyvä kuvaus kirjan juonesta: 

"Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla – sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä."

Tämä kirja oli kuten ensimmäinenki osansa, vei mennessään minut ja olin nokka kiinni kirjassa oikeinkin sujuvasti. Meresmaa on osannut luoda niin hyvin kirjan hahmot, että jokaisen tarinaa seuraa mielenkiinnolla ja pohtii, että mitähän heille seuraavaksi tapahtuu. Toiset ärsyttää, kuten Linn tässä kirjassa, ja toiset tuntuu niin lämpöisiltä, kuten Elingmar. Ristiriitaisin on ehkä Ardis tai sitten Dante muodonmuutoksineen. Yhtäkaikki, odotan hahmojen kasvua ja seikkailuja seuraavissa kirjoissa. 

Lisättäköön vielä, että kun tämä kirja loppui, niin se otti minua päähän. Että elä nyt vielä lopu, hyvänen aika, kesken kaiken!

Katoava aika

Viimein sain tartuttua Justin Gon Katoavaan aikaan. 

Tämä kirja oli kyllä traaginen. Kaunis rakkaustarina, jolla oli epäonninen loppu ja onnellinen loppu. Kirja oli hyvä! Hyvä huolimatta tarinan surullisuudesta.

Nuori amerikkalaismies Tristan Campbell saa kirjeen, jonka mukaan hänen pitää selvittää seitsemässä viikossa kuka hänen isoäitinsä oikeasti oli, jotta voisi saada suuren perinnön. Tristan matkustaa Iso-Britanniaan ja sieltä alkaa hänen tutkimusmatkansa halki Euroopan isoäitinsä perässä.

Tristanin tarinan ja tutkimusten kanssa yhtä matkaa kulkee tarina hänen isoäitinsä Imogen Soames-Andersonin ja isoisänsä Ashley Walsinghamin välisestä rakkaudesta. Salamarakkaus, jonka tielle tulee ensimmäinen maailmansota. Sitten Imogen katoaa. Ashley yrittää löytää hänet (ja niin myös Tristan), turhaan. Ashley, joka on kiipeilijä, tekee ennen Mount Everestille lähtöään testamenttiinsa muutoksen, jonka takia Tristan nyt vuosikymmeniä myöhemmin yrittää selvittää juuriensa salaisuutta.

Tarina on surullinen, koska Ashley kuolee yrittäessään päästä Mount Everestin huipulle ja koska Imogen on tosiaan kadonnut ja he eivät toisiaan saa. Onneksi on myös se onnellinen loppu, kun Tristan isoäitiään etsiessään löytää Mireillen ja rakkauden ja hänet myös saa, vaikka perintöä ei saakaan.

Tämä kirja oli aika vaikuttava. Välillä puuduttavakin, mutta siitä huolimatta tarina kantoi loppuun asti. Muuta en enää sano kuin, että lue niin tiedät.