Katoava aika

Viimein sain tartuttua Justin Gon Katoavaan aikaan. 

Tämä kirja oli kyllä traaginen. Kaunis rakkaustarina, jolla oli epäonninen loppu ja onnellinen loppu. Kirja oli hyvä! Hyvä huolimatta tarinan surullisuudesta.

Nuori amerikkalaismies Tristan Campbell saa kirjeen, jonka mukaan hänen pitää selvittää seitsemässä viikossa kuka hänen isoäitinsä oikeasti oli, jotta voisi saada suuren perinnön. Tristan matkustaa Iso-Britanniaan ja sieltä alkaa hänen tutkimusmatkansa halki Euroopan isoäitinsä perässä.

Tristanin tarinan ja tutkimusten kanssa yhtä matkaa kulkee tarina hänen isoäitinsä Imogen Soames-Andersonin ja isoisänsä Ashley Walsinghamin välisestä rakkaudesta. Salamarakkaus, jonka tielle tulee ensimmäinen maailmansota. Sitten Imogen katoaa. Ashley yrittää löytää hänet (ja niin myös Tristan), turhaan. Ashley, joka on kiipeilijä, tekee ennen Mount Everestille lähtöään testamenttiinsa muutoksen, jonka takia Tristan nyt vuosikymmeniä myöhemmin yrittää selvittää juuriensa salaisuutta.

Tarina on surullinen, koska Ashley kuolee yrittäessään päästä Mount Everestin huipulle ja koska Imogen on tosiaan kadonnut ja he eivät toisiaan saa. Onneksi on myös se onnellinen loppu, kun Tristan isoäitiään etsiessään löytää Mireillen ja rakkauden ja hänet myös saa, vaikka perintöä ei saakaan.

Tämä kirja oli aika vaikuttava. Välillä puuduttavakin, mutta siitä huolimatta tarina kantoi loppuun asti. Muuta en enää sano kuin, että lue niin tiedät.