Tämä kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että varasin sen kirjastosta. Agnes Martin-Lugandin kirjalla on niin ihana nimikin! Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Jo pelkkä nimi lupailee hyvää ja saa hymyn huulille. Millainen kirja sitten oli?
Diane on surun murtama hänen miehensä ja tyttärensä kuoleman jälkeen. Hän on täysin hautautunut kotiinsa, eikä huolehdi edes kirjakahvilastaan (jolla on sama nimi kuin kirjalla). Vain hänen ystävänsä Felix käy säännöllisesti yrittämässä tuuppia häntä elämään. Viimein Diane päättää tehdä jotain elämälleen ja lähtee Irlantiin. Pienestä Mulrannyn kylästä hän vuokraa asunnon ja koittaa saada elämästään otteen. Sen tekee vaikeaksi naapurin yrmy mies, Edward, joka tuppaa vituttamaan Dianea joka välissä. Kunnes jotain tapahtuu heidän välillään...
Kirja on kyllä oikein kliseinen. Ja siinä poltetaan tupakkaa jatkuvasti! Keuhkoja ihan kirveli lukiessa. Teksti on ihanan jouhevaa ja helppo lukea. Juoni tosiaan tylsän kliseinen, mutta ei liian paha. Parasta kirjassa oli sen loppu. Se loppu pelasti koko kirjan! Jos loppu olisi ollut erilainen, kirja olisi ollut paljon surkeampi kuin olikaan. Henkilöhahmoista pidin. Heissä oli kaikissa edes pientä särmää.
Kirjaan on tulossa jatko-osa ensi vuonna. Täytyy vissiin lukea sekin kuitenkin, vaikka tämä ensimmäinen osa ei niin täysillä minuun iskenytkään. Jotain tässä kirjassa kuitenkin oli.
Hmm, tämähän voisi periaatteessa olla kiintoisa mutta kliseisyys ei innosta. Tämän voisi kyllä lukaista vaikka Helmet-lukuhaasteeseen siihen kohtaan, jossa kirja ei ole mukavuusalueella :D Olisi oiva tilaisuus hieman laajentaa omaa lukemistoaan. Otan siis harkintaan. :)
VastaaPoistaKliseet ei tosiaan oo munkaan mukavuusaluetta. Tässä niitä kyllä riitti. Juonessa ois ollu aineksia parempaan ilman kliseita. :D Haastapa vaan ittes! Tää kirja on nopea lukea.
Poista