Spefi-lukupiirissä luettiin yhdessä tämä Kauppisen kirja. Tää oli positiivinen yllätys!
Tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä kirjassa oli lyhyet luvut. Se nopeutti lukemista tosi paljon ja myös juoni eteni tosi jouhevasti sen takia. Nuorten päähahmojen mukana tarina eteni. Juoni on yksinkertaistettuna kahden paikan, Laakson ja Aavan, välinen pitkä-aikainen konflikti muinaisaikaan sijoittuvassa Suomessa. Kylien välillä on tapahtunut petos ja se juontaa kirjan tapahtumiin. Henkilöhahmoillakin oli isoja mietintöjä, kuten rakkaus samaa sukupuolta olevaan henkilöön, kapina siitä, ettei se saa tyttönä olla mukana sotimassa, ison vastuun ottaminen kylän johtohahmona jne.
En osaa kertoa tästä kirjasta ilman spoilaamista, joten jätän turinat tähän. Kerron vain sen, että nautin kirjan lukemisesta ihan jo sen kielen takia, se oli ihanaa ja soljuvaa. Mietin myös, että ois kamalaa, jos kaikissa kirjoissa ois kaunista kieltä. Sitten sitä ei enää osais erottaa ja ei enää nauttis siitä. Kaikenlaiset kerronnalliset tyylit ovat tarpeellisia kerronnassa ja erilaisina rikkautta.
Hyvin kuvattu! Minäkin tykkäsin tästä tosi paljon ja kieli oli kaunista. Totta tuo, että onneksi kaikissa kirjoissa ei ole kaunis kieli.
VastaaPoistaKiitos! Joo, eikö oiski kamalaa, ku kaikki kirjoittais samalla tavalla?
Poista