Päähenkilöt, joista en tykänny yhdestäkään. Tukholma. Odottamaton loppu. Semmonen oli tää kirja ja tää oli kyllä aika mahtava.
Kolme päähenkilöä Tukholmasta:
Amanda, bilehile ja menneiden vangitsema.
Caroline, kultalusikka suussa syntynyt influensseri.
Sofia, toisen polven somalimaahanmuuttaja ja uusi lakifirman kiinnitys.
Heidän elämiään seurataan ja pikkuhiljaa asiat eskaloituvat tasolla jos toisella. Oli kyllä ahmittava kirja! Mikä jännää, ku miettii, että en todellakaan tykännyt yhdestäkään päähenkilöstä, vaikka pystyin kyllä ymmärtämään heidän vaikuttimiaan tekojen takana. Sitten tulee juhannus ja kaikki menee miten menee. Loppu tuli kyllä yllätyksenä mulle ja jäi kaihertamaan mieltäkin. Miksi tapahtui se mitä tapahtui? Yääähhh. En tykkää.
Vaikuttava kirja monellakin tapaa. Hyvin käsitelty etuoikeuksia, rasismia, traumoja, elämän outoja polkuja. Toivottavasti Osman kirjoittaa vielä paljon lisää!
Luin tämän ruotsiksi ja todella vaikutuin. Pääheniköistä minäkään en pitänyt, mutta kirja on hyvä.
VastaaPoistaJännää oli kyllä lukea tätä sen takia, ettei tykänny noista kolmesta päähenkilöstä.
PoistaAika usein kirjojen henkilöissä ei ole mitään tarttumapintaa itselle, mutta sitten jokin draamankaari ja tai hyvä teksti, kuvauksellisuus tai juonenkoukut houkuttelevat lukemaan.
VastaaPoistaSemmoset kädenlämpöset henkilöt on aika karseita, ku sitte kirjaki helposti tuntuu kädenlämpöiseltä.
PoistaMinua alkoi nyt kiinnostaa ja juuri siksi, että päähenkilöt eivät ilmeisesti ole pidettäviä. En kaipaa samastumispintaa lukiessani enkä edes sitä, että pitäisin kirjan henkilöistä. Esim. Anni Saastamoisen romaanista Sirkka pidin, vaikka en varsinaisesti pitänyt yhdestäkään siinä esiintyvästä henkilöstä – vähiten itse Sirkasta :D
VastaaPoistaSitte sun kannattais kokeilla tätä! Mulle harvinaista, etten pidä yhdestäkään päähenkilöstä, mutta virkistävää välillä näinkin.
Poista