Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Tää kirja jäi mulla kesken. Haluan silti kirjoittaa tästä! 

Kirjoitin ylös joitain lauseita kirjan ekasta osasta:

"On aika ennen ja aika jälkeen, vaikka usein epäilen, että raja ei ole niin selkeä."

"Olen keskellä tapahtumia, jotka eivät näy ulospäin. Alan irtaantua ja erkaantua, muuttua lapsesta olioksi."

"Menee vain hetki ennen kuin minusta tulee pelkkää ruumista."

"Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni."

"Olen kieltänyt, halunnut muistaa, halunnut unohtaa, halunnut todistajan, halunnut kertoa, halunnut olla kertomatta, mutta tässä nyt olemme."

"Hän kiinnittää huomiota siihen miten ihminen menettää luottamuksensa maailmaan silloin, kun välinpitämättömyys sattuu enemmän kuin fyysinen kipu."

Aloitin tän lukemisen Elegian kanssa ja luin vain ekan osan ja siinä kohti mun oli pakko lopettaa. Kirjan teksti meni pahasti ihon alle tavoittaessaan niin vahvasti mun kokemuksia, mun ajatuksia, mun tunteita ja siksi triggeröi mun traumoja ja sai jopa mun kropan kouristelemaan niin että oli vaan pakko olla järkevä ja lopettaa lukeminen siihen. Olisin silti halunnut jatkaa. Mutta olin viisas ja huolehdin itsestäni jättämällä kirjan kesken. Kiitos Elegia ymmärryksestä! <3

Uskon, että tuun lukemaan tämän kirjan loppuun vielä jonain päivänä. Taidan hommata tämän omaan hyllyynkin ihan.

Hastille kiitos kirjan kirjoittamisesta! Ihanaa, että on ihmisiä, jotka pystyvät kirjoittamaan seksuaalisesta väkivallasta ja tuovat niiden kokemusten eri puolia esiin.

J.S.Meresmaa: Kerberos

 Heti mentiin syvään päätyyn jo ensimmäisellä aukeamalla. Auts ja Wau! Meresmaasta on todella tullut yks mun lempikirjailijoista.

"Jokainen on itselleen normaali" 

Tää on niin totta! Se mitä on omassa elämässä, sitä pitää normaalina, vaikka se ei välttämättä oo sitä.

 

"Eikä se mitä mulle on tapahtunut

Ole sama kuin mitä mä olen"

Tääki ois niin hyvä muistaa! Erottaa minuus ja erottaa kokemukset toisistaan, vaikka ne kokemukset väkisinkin vaikuttaa minuuteen.

Kerberos kuvaa hyvin masennusta, itsensä etsimistä ja löytämistä, puhumisen tärkeyttä ja myös toivoa. Meresmaa osaa jotenkin niin älyttömän hyvin kuvata tätä kaikkea! Siksi oon tykänny tästä trilogiasta niin paljon! Tätä lukiessa sai kyllä vertaistukea ja ymmärrystä. Ihan parasta! 💗

Lukusuunnitelmani 100-vuoden lukuhaasteeseen

Kokosinpa tällaisen postauksen, jossa on suunnitelmiani tän lukuhaasteen tiimoilta. Katsotaan, mitä näistä toteutuu! Otin kaks vaihtoehtoa joka kohtaan. Aina voi onneksi muuttaa suunnitelmiaan näistäkin. Nämä kirjat kaivelin omasta hyllystä ja kirjaston sivuilta, eli ovat ainakin mulle saatavissa.

Kotimaiset

2020-luku:

Siiri Enoranta: Maailman tyttäret (2022) 

Sini Yrjänä: Tuuli kuiskii (2022)

2010-luku:

Aija Hannila: Valon lapsi (2012)

Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent: runotytön tarina jatkuu

Nura Farah: Aurinkotyttö (2019) 

2000-luku:

Johanna Sinisalo: Ennen päivän laskua ei voi (2000) 

Meiju Bonsdorff toim.: Oma tie (2002)

1990-luku:

Anni Blomqvist: Eikä merta enää ole (1990) 

Tuija Lehtinen: Laura , kultatukka (1997)

1980-luku:

Leena Krohn: Sydänpuu (1984) 

Eija Partanen: Tule ja kosketa minua (1986)

1970-luku:

Aili Palmén: Kuninkaallista elämää (1970)

Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka (1973) 

1960-luku:

Marianne Alopaeus: Pimeyden ydin (1965) 

Eila Pennanen: Tunnustelua (1965) 

1950-luku:

Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt (1955)

Eeva Kilpi: Noidanlukko (1959) 

1940-luku:

Aila Meriluoto: Lasimaalaus (1946) 

Laura Soinne: Satuja (1946) 

1930-luku:

Katri Vala: Paluu (1934)
Hilja Valtonen: Nykyhetken tyttölapsi (1937) 

1920-luku:

Anni Swan: Pikkupappilassa (1922)

Edith Södergran: Levottomia unia (1929) 

Bonuksena voi lukea niin halutessaan:

1910-luku:

Maria Jotuni: Kun on tunteet (1913) 

Aino Kallas: Lähtevien laivojen kaupunki (1913) 

Selma Anttila: Ristiriitoja (1912)

1900-luku:

Helmi Krohn: Vanhan kartanon tarina (1907)

L. Onerva: Mirdja (1908) 

Ulkomaiset

2020-luku:

Tarana Burke: Unbound (2021) 

Sanna Juhlin: Emma amatördetektiv (2021)

2010-luku:

A.S.Byatt: Ragnarök (2011)

Patti Smith: Omistautuminen (2017) 

2000-luku:

Zadie Smith: Nimikirjoitusmies (2002) 

Jane Seabrook: Pörrölogiaa (2003)

1990-luku:

Margaret Mahy: Ovi hiljaisuuteen (1995)

Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa (1996) 

1980-luku:

Audre Lorde: Sister Outsider (1984) 

Margaret Mahy: Noitavaellus (1984) 

1970-luku:

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli (1973)

Anne Rice: Veren vangit (1976) 

1960-luku:

Marlen Haushofer: Seinä (1963) 

Sylvia Plath: Lasikellon alla (1963)

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi (1969)

1950-luku:

Josephine Tey: Ajan tytär (1951) 

Dodie Smith: De hundra och en hundarna (1956)

1940-luku:

Mary Westmacott: Yksinäinen kevät (1944)

Astrid Lindgren: Kerstin ja minä (1945)

Pearl S. Buck: Naisten piha (1946) 

1930-luku:

Sigrid Boo: Tällaisinakin aikoina (1932) 

L.M.Montgomery: Jane Victoria (1937)

1920-luku:

L.M.Montgomery: Uuden kuun Emilian tarina (1923, 1925, 1927)

Radclyffe Hall: Neiti Ogilvy löytää itsensä (1926)

Virginia Woolf: Oma huone (1929) 

Bonuksena voi lukea niin halutessaan:

1910-luku:

Grazia Deledda: Marianna (1915) 

Charlotte Perkins Gilman: Herland (1915) 

1900-luku:

Kate Douglas Wiggin: Villiruusu (1903)

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (1905) 

Jos mietit, että miksi kaikki kirjailijat on naisia, niin sille on syynsä. Haluan keskittyä tässä haasteessa naisten kirjoittamiin kirjoihin, koska miesten kirjoittamia kirjoja on maailma täys.

Helmikuun loppuneet

Helmikuu meni aikamoisen ahdistuksen vallassa, ku mulle jouduttiin vaihtamaan aloittamani mielialalääkitys ja uuden lääkkeen vaikutus ei tullutkaan kovin äkkiä. Siksi leffoja ja sarjoja tuli tuijotettua paljo enemmän ku yleensä. Miss Marpleja tuli katottua tosi paljon (16 kappaletta!), koska ostin ittelleni synttärilahjaksi collector's boxin (Mikä tää on suomeksi?) ja ruettiin puolison kans kattoon sitä läpi. Marplet on kyllä mahtavia! 

Alkukuusta

Luetut: 9

Marco Vichi: Komisario Bordelli: Vääjäämätön kohtalo

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta

J.S.Meresmaa: Kerberos

Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Vapaudu tukahdutetuista tunteista

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat

Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto

Rhea Ewing: Fine - a comic about gender

Amia Srinivasan: Halun politiikka - 2020-luvun feminismi

Puolikuusta, ku kävin ammattikorkealla työkeikalla

Katsotut: 25

Elokuvat: 19

Miss Marple: The body in the library

2005, 1h34min

Miss Marple: A murder is announced

2005, 1h34min

Miss Marple: The murder at the vicarage

2004, 1h34min

Miss Marple: 4.50 from Paddington

2004, 1h34min

Miss Marple: Sleeping murder

2006, 1h33min

Miss Marple: By the pricking of my thumbs

2006, 1h42min

Miss Marple: The moving finger

2006, 1h33min

Miss Marple: The Sittaford mystery

2006, 1h40min

Miss Marple: Nemesis

2008, 1h23min

Miss Marple: Towards zero

2008, 1h25min

Miss Marple: At Bertram's hotel

2007, 1h24min

Miss Marple: A pocket full of rye

2009, 1h33min

Miss Marple: Murder is easy

2009, 1h33min

Hercule Poirot: The clocks

2011, 1h29min

Hercule Poirot: Elephants can remember

2014, 1h29min

Blondin kosto

2001, 1h36min

Miss Marple: Why didn't they ask Evans?

2009, 1h22min

Miss Marple: They do it with mirrors

2009, 1h33min

Miss Marple: The secrets of Chimneys

2010, 1h29min

Sushia: sipulilohi ja avokado oli herkuimmat tältä lautaselta

Sarjat: 6

All you need

Saksa, 2021

1. kausi (5 jaksoa)

Fosca Innocenti

Italia, 2022

1. kausi (8 jaksoa)

McDonald & Dodds

Iso-Britannia, 2022

3. kausi (6 jaksoa)

Hudson & Rex

Kanada, 2021

3. kausi (16 jaksoa)

Professori T

Iso-Britannia, 2022

2. kausi (6 jaksoa)

The Hardy boys

Kanada, 2020

1. kausi (13 jaksoa)

Loppukuusta

Haasteet: 1

Ystävänpäivän lukumaraton

Sellainen oli helmikuu! Ihanaa, ku auringonpaiste on lisääntyny niin paljon!

 Miten teillä sujui tää kuukausi?

Sadan vuoden lukuhaaste

"Pahinta uusissa kirjoissa on se, että niiden vuoksi emme ehdi lukemaan vanhoja kirjoja."

(Joseph Joubert)

Koska uusia kirjoja tulee koko ajan ihan valtavat määrät ja koska niiden takia vanhemmat kirjat katoavat näköpiiristä niin helposti, päädyin suunnittelemaan lukuhaastetta "vanhoihin" kirjoihin liittyen. Minua on ruennut kiinnostamaan vanhemmat kirjat, kiitos klassikkohaasteisiin osallistumiseni. 

Tällaisen haasteen sain aikaan:

Kuva by Elegia - Kartanon kruunaamaton lukija

Haasteen säännöt:

Lue ainakin yksi jokaisella vuosikymmenellä julkaistu kirja sadan vuoden ajalta, kaksikymmentäluvulta kaksikymmenluvulle:

2020-luku

2010-luku

2000-luku

1990-luku

1980-luku

1970-luku

1960-luku

1950-luku

1940-luku

1930-luku

1920-luku

Bonuksena voi lukea niin halutessaan:

1910-luku

1900-luku

Karkauspäivänä ensi vuonna julkaisen koontipostauksen, johon voi linkittää oman koontipostauksen tai vain kommenttina omat lukemiset.

Siinäpä se! Lukuiloa!

Ilkka Auer: Hornantuli

Mää rakastin tätä kirjaa! Tää oli koskettava, samaistuttava, symppis, hiukan itkettävä, paikoin ahdistava, jännittävä ja pelottava ja kaiken lisäksi hauskakin. Hyvä jatko-osa Kymnaasille, jonka luin toissa vuonna. Rakastin myös sitä!

 

Mitä hittoa osaan kertoa tästä kirjasta muuta?

Takakansiteksti:

"Sofian opinahjo on Kymnaasi, salaperäinen sisäoppilaitos kahden maailman rajalla. Oppivuotensa päätteeksi Sofia saa ensimmäisen tehtävänsä, nuoren tytön ja hänen äitinsä auttamisen.

Tapausta tutkiessaan Sofia törmää hirvittäviin tuhopolttoihin ja tapahtumiin. Pahuuden karmivat liekit luikertelevat aivan liian lähelle. Ne uhkaavat lopulta myös Kymnaasia ja sitä suojelevaa Raunin kylää.

Sofian rakas oppilaitos on vaarassa - tällä kertaa pahemmin kuin koskaan."

Kaikista parasta tässä kirjassa on se, että vaikka tapahtuu kamalia, pelottavia, epäreiluja asioita pahan toimesta, niin silti paha ei voita. Paha saa ansionsa mukaan ja on turvallista jännittää kirjan tapahtumia niitä lukiessa. Nautin siitä! Lisäksi Sofia ja Kymnaasin tyypit on hyviä hahmoja. Kaikissa on jotain samaistuttavaa ja olisin lapsena ollut onnellinen, jos oisin päätyny Kymnaasiin! Voi ku niin ois käyny!

Parhaiten jäi mieleen Sofian ja autettavansa reissu helvettiin. Se taistelu mitä he siellä kävi! Siihen pystyin uppoamaan ja suorastaan tunsin ne helvetin lieskat ja kauhut. Erittäin samaistuttavaa. Uskon, että sitä se on kaikille jollain lailla. Toinen oikein hyvin mieleen jäänyt asia oli Lydian kohtalo. Se sai kyyneleet mun silmiin. Ehkä vähän vieläkin.

Toivon todella, että Ilkka Auer kirjoittaa tälle jatkoa vielä monta kirjaa lisää. Rakastan hänen kirjojaan!

Kaksi vuotta ilman somea

Niin se vaan vierähti toinen vuosi ilman somea! Viime vuonna kirjoitin aiheesta pitkähkön kirjoituksen. Luin nyt mitä olin kirjoittanut ja samaan aikaan asioita on muuttunut paljon ja ei yhtään.

En oo palannut someen vieläkään, koska edelleen mua ahdistaa ajatus somen aukaisemisesta. Ahdistaa niin paljon, ettei paluusta oo tietoakaan vieläkään.

6.2.

Enää en jatkuvasti auo kännykkää. Selaan kyllä välillä uutisfiidiä, mutta samaa mahotonta menoa se ei enää oo. Onneksi!

Samoja asioita kaipaan somesta edelleen, mitä tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessakin mainitsin. Se ei oo muuttunut miksikään. Ahdistus on silti vielä suurempi kuin kaipuu.

6.2.

Enää ajattelen harvoin kuvia ottaessani, että tän vois laittaa someen. Se on muutos! Jos tulee se olo, niin saatan laittaa vatsapin stooreihin sen kuvaan. Harvoin kuitenkin teen sen. Kuvia otan enemmän omaksi ilokseni ja se tuntuu hyvältä. Haluan hetkiä talteen. Luonto on niin kaunis ympäri vuoden.

Huomiota kaipaan kyllä edelleen. Se on kuitenkin pienentynyt. Saan sitä nyt muualta ja terveemmällä tavalla. Ja annan myös itse itselleni huomiota!

Viime kesänä ymmärsin, että tukahdutan edelleen tunteitani ja ettei mulla oo tunnetaitoja. Aloin silloin opetella niitä. Voin kertoa, että hidasta on! Oon somen jälkeen seuraavan ison tunteiden tukahduttajan kimpussa nyt. Lohtusyönti on siis kyseessä. Oon myös tajunnut muita juttuja, jotka liittyy tähän aiheeseen. Pohdin niitä, että miten edetä niiden kanssa.

13.2.

Somesta mietin sitäkin, että en halua olla hyödyke, jolla isot pomot tahkoaa rahaa lompakkoihinsa. Haluan olla ihminen, joka on arvokas sellaisenaan, eikä vain hyödyke/rahan teon lähde. En halua, että mut koukutetaan algoritmeillä ja musta otetaan kaikki ilo irti vain rahan takia ja unohdetaan ihmisyys. Kaikkea tähän liittyvää en osaa sanoittaa vielä, mutta tällaisiakin pohdin somen suhteen.