Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Pääsinpä minäki viimein lukemaan Higashinoa. Tää kirja ei ihan heti vienyt mukanaan, mutta pikkuhiljaa nappas kyytiin.

 

Loppu oli tässä kirjassa odottamaton ja nosti tän kirjan kolmesta tähdestä neljään.

Mutta se juoni: "Yksinhuoltaja Yasukon arki särkyy, kun ahne ja väkivaltainen ex-mies ilmestyy yllättäen hänen ovelleen. Vierailu päättyy sanaharkkaan, tappeluun – ja miehen kuolemaan. Murtunut Yasuko on soittamaisillaan poliisille tunnustaakseen tekonsa, kun ovikello soi toistamiseen. Hiljainen ja huippuälykäs naapuri on kuullut kaiken ja tarjoaa Yasukolle apuaan.

Poliisi ryhtyy selvittämään tapahtumia, mutta palaset eivät millään loksahda kohdalleen. Pääepäillyllä eli Yasukolla näyttää olevan täydellinen alibi, kiitos uskollisen naapurin."

Parasta antia oli lopulta professori Yukawa, jonka ystävä rikosetsivä Kusanagi ratkoi juttua työssään.Tän Yukawan mukaan tää sarja on saanut nimensäkin: etsivä Galileo. Miksi Galileo, sen voit lukea esim. tästä kirjasta. Kuten senkin, että millanen hahmo tää professori on!

Lainasin jo seuraavan kirjan tähän sarjaan: Myrkyllinen liitto. Jännä nähä, että millanen se sitten on.

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Muistoja planeetta Maasta- trilogian viimeinen osa. Aikamoinen trilogia onkin! En oo aiemmin lukenu tätä niin kutsuttua kovaa scifiä. 

En ees tiiä, mitä tästä kirjasta kertos. Hyvin vetävää luettavaa oli, niinku aiemmat osatkin. Tässä jatkettiin siitä, mihin jäätiinkin. Tarina eteni ja minä vaan luin menemään, kunnes tuli lukujumi ja kirja jäi tauolle moneksi viikoksi. Sitte ku pystyin taas lukemaan, luin alle viikossa tän järkäleen loppuun. 

Melkosia juonen käänteitä on luvassa tätä lukiessa. Esim. sofonit pakotti Maan kaikki ihmiset muuttamaan Australiaan. Melkoista menoa siis. Loppu oli aika yllättävä. Linnunradan tuho. Maan tuho. Muutaman jäljelle jääneen ihmisen tarina. Suosittelen lukemaan!

Kirjaimia 7v!

Mun kirjablogi on ollut pystyssä jo 7 vuotta! Wau!

 

Bloggaaminen on mulle rakas harrastus. Tän parissa viihdyn aina vaan. Blogiyhteisö on myös tärkeä minulle! Kiitos kun olette olemassa! <3 

Tuomo Pirttimaa: Hete

Pirttimaan (meinasin kirjoitaa, että Hetemaan) Hete on kehuttu internetin poikki ja minäkin viimein sain tartuttua tähän.

 

Tämä oliki mahtava ja positiivinen yllätys! Tää kuvas niin hyvin muutamia mun kokemuksia esim. vanhoillislestadiolaisuuden suhteen ja tätä pohjois-pohjalaista/ns. pohjoista ajatuksenjuoksua ja elämää, mitä täälä Oulun seudullakin eletään. (Sivujuonne: kritisoin aina sitä, että sanotaan, että tullaan pohjoseen, ku tulla Ouluun. (Sori serkut.) Oulu on keski-Suomessa, jos karttaa kattoo. Esim. Utsjoelle on 672km ja Helsinkiin 610km.)

Henkilöhahmotkin oli osa piruja ja osa enkeleitä, tai ainakin sinne päin. Se oli mahtavaa, paha ei ookkaan aina niin kauheen paha ja hyvä ei niin mahottoman hyvä. Pinta voi olla vaikka mitä silkkiä ja kermakakkua, samalla ku sisällä on paskaa. Toisaalla taas retkun olonen tyyppi voiki olla todella hyvä, vaikka pinta onkin ihan kurja. Tässä kirjassa tuo tuli todella hyvin esiin. Hyvä esimerkki silkkisestä pinnasta on kirjan omassa piirissään arvostetut vanhoillislestadiolaiset saarnamiehet, jotka raiskaavat alaikäisiä tyttöjä. Myönnän, että nautin, kun toinen näistä saarnamiehistä sai ansionsa mukaan.

Kirja tuo myös esiin sellaisen vaihtoehdon, että mitä voi tapahtua, ku ei tuu kuulluksi, vaikka kuin yrittää saada apua. Suoraan sanottuna nautin näiden tapahtumien seuraamusten lukemisesta. Mussa on jossain hyvin, hyvin syvällä sisuksien loukoissa samaa kapinallisuutta. Mää en todennäköisesti varastais lääkärini autoa ja lähtis sillä ajamaan kohti pohjoista, mutta jotain muuta kapinnallista saattasin tehäkin.

Tää oli mulle 5/5 lukukokemus, joten ootan jatko-osaa kyllä kopolla kourin. Oon Tirriin varausjonossa sijalla 52 tällä hetkellä, että enköhän sen loppuvuoden aikana käsiini saa.

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Spefi-lukupiirissä luettiin yhdessä tämä Kauppisen kirja. Tää oli positiivinen yllätys!

 

Tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä kirjassa oli lyhyet luvut. Se nopeutti lukemista tosi paljon ja myös juoni eteni tosi jouhevasti sen takia. Nuorten päähahmojen mukana tarina eteni. Juoni on yksinkertaistettuna kahden paikan, Laakson ja Aavan, välinen pitkä-aikainen konflikti muinaisaikaan sijoittuvassa Suomessa. Kylien välillä on tapahtunut petos ja se juontaa kirjan tapahtumiin. Henkilöhahmoillakin oli isoja mietintöjä, kuten rakkaus samaa sukupuolta olevaan henkilöön, kapina siitä, ettei se saa tyttönä olla mukana sotimassa, ison vastuun ottaminen kylän johtohahmona jne.

En osaa kertoa tästä kirjasta ilman spoilaamista, joten jätän turinat tähän. Kerron vain sen, että nautin kirjan lukemisesta ihan jo sen kielen takia, se oli ihanaa ja soljuvaa. Mietin myös, että ois kamalaa, jos kaikissa kirjoissa ois kaunista kieltä. Sitten sitä ei enää osais erottaa ja ei enää nauttis siitä. Kaikenlaiset kerronnalliset tyylit ovat tarpeellisia kerronnassa ja erilaisina rikkautta.

Brandon Sanderson: Ajan sankari

"Viimeisen valtakunnan kukistuessa Syvyys palasi. Kaikkialle tunkeutuvan usvan hengenvaarallinen olemus toi muassaan yhä tiheämmin toistuvat tuhkasateet ja aina vain rankemmat maanjäristykset. Kaiken huipuksi Vin huijattiin vapauttamaan Ylenemisen kaivosta muinainen, mystinen voima.Ainoa tieto Ylenemistä edeltäneestä ajasta ja Syvyyden todellisesta luonteesta kuoli Lordihallitsijan mukana. Uuden valtakunnan keisari Elend Venture etsii epätoivoisesti Lordihallitsijalta jääneitä vihjeitä, joiden avulla hän voisi vielä pelastaa kansansa - ja maailman.Mutta kuinka Vin ja Elend mitenkään voisivat päihittää muinaisen kaikkitietävän olennon, jolla on kyky muuttaa todellisuutta? Ihmiskunnan lopullinen tuho näyttää vääjäämättömältä..."

Niin saatiin tämäkin tarina ja trilogia päätökseen. Mun keskittyminen oli sitä sun tätä ja sen takia kirja edisty mulla tosi hitaasti. Tarinan imu kyllä piti koko ajan ja tapahtumat oli kiinnostavia ja välillä ihan tunteita herättäviäkin. Tässä kirjassa tosi mielenkiintoista oli päästä tutustumaan pikkuisen paremmin terrisläisiin ja erityisesti kandroihin ja heidän maailmaansa.

Juoni oli mielenkiintoinen, vaikka hetkittäin mua kyllä turhautti etenkin Vinin ja Elendin suhteen, ku tuntui, että liian hitaasti edistytään. No, kaikki kyllä selkeni lopuksi ja voi vihtori mikä loppu tässä olikaan. Yllätti minut! Olin vaan että vää ja ää ja ei ja kyllä ja miksi. 

Suosittelen tätä trilogiaa! Maailma on mielenkiintoinen ja loppuki jännä.

Takashi Hiraide: Kissavieras

Tämäpä oli rauhallinen ja rentouttava lukukokemus. Alkuun tuntu tylsätä ja mietin, että jätän tän kesken. Kuitenkin jatkoin ja sitten tämä imaisi otteeseensa ja nautin kirjan rauhallisesta menosta.

Tässä kirjassa ei tapahdu juuri mitään. Fokus on kissassa, Chibissä, joka tulee ja menee mielensä mukaan ja siinä sivussa valloittaa kirjan kertojan ja etenkin hänen vaimonsa. Siinä oikeastaan kaikki, mitä kirjassa tapahtuu. Kerronta tuntu aluksi tosiaan ihan tylsältä, mutta joku sai jatkamaan ja yhtäkkiä huomasin olevani tämän hidastempoisen tarinan imussa. Taisi Chibi ottaa minutkin haltuunsa! Tää kirja oli lopulta todellakin hyvä lukukokemus. Harvasa kirjasta voi sanoa, että se oli rentouttava lukukokemus, mutta tästä kirjasta niin voi kyllä sanoa.