29 huhtikuuta, 2023

Lapasesta lähteny kirjapino vapun lukumaratonille

Kuunnellut äänikirjat- blogissa pistettiin pystöön vapun lukumaraton ja tietenki mää osallistun siihen! Varsinki nyt ku oon kipeenä, ni en oo paljo muuta tehnykään ku lukenu. Joo ja mulla on lähteny tää kesken olevien kirjojen lukumäärä taas ihan lapasesta. 😅



Kirjapino, jossa 16 kirjaa:

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset
Elea Renko: Minataron mysteeri
Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta
Erika L. Sanchez: I am not your perfect mexican daughter
Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille
Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous
Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee
Andy Weir: Operaatio Ave Maria
Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan
Annukka Salama: Ripley
Tuomo Pirttimaa: Tirri
Jean-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke
Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen
Toim. Suvi Ahola & Satu Koskimies: Joka tytön runokirja
Alice Jäske, Priska Niemi-Sampan & Janina Waenthongkham: Mixed
Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho


Alottelen maratoonaamisen tänään. Katotaan, mitä saan aikaan. 
Luulen, että Weirin ja Mancuson kirjat saan loppuun. Ehkä myös Xiaolongin.

28 huhtikuuta, 2023

Leena Krohn: Auringon lapsia

Puutarhurina tämä tarina upposi täysin! Oli ihana!



 

"Orvokki on pieni koulutyttö, joka asuu kaupungissa äitinsä, tätinsä, enonsa ja mummonsa kanssa. Eräänä päivänä lähikadun kukkakauppias neiti Horsma pyytää apua, ja Orvokista tulee viikoksi kukkakaupan lähetti.

Jokaisella viikonpäivällä on oma kukkansa ja oma jännittävä lähettitehtävänsä. Orvokki joutuu viemään kukkalähetyksiä vastasyntyneelle, ylioppilaalle, sairaalaan, vankilaan, kaupungin kauneimmalle tytölle, kiinalaiselle professorille, pormestarille, oopperalaulajattarelle ja taikurin hautajaisiin.

Auringon lapsia on kuvitettu Inari Krohnin grafiikalla. Se on viisas ja lämmin tarina, jossa Orvokki oppii viikon aikana uusia asioita sekä kukista että ihmisistä - elämän suurista ja pienistä ihmeistä."

Tää oli kyllä hurmaava tarina. Pidin tän tyylistä ja koska rakastan kukkia, se upposi muhun hyvin. Inari Krohn oli tehnyt kauniit kuvitukset eri kukista, joskin mun oli välillä vaikea tunnistaa niitä. Ne oli tehty semmosella tyylillä nimittäin. Kokonaisuutena tää oli todella hyvä kirja. Lisää, kiitos!

27 huhtikuuta, 2023

Kaksi runokirjaa: Ruotsalainen ja Erämaja

Tämä vuosi tuntuu olevan mulla runojen vuosi. Oon lukenu melkosen monta runokirjaa ja kirjahyllyssä niitä oottaa vielä monta lisää.




 Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

"miehet on tottuneet
määrittelemään mikä on taidetta
vartoi niiden reviiriä
kielioppisäännöillä
niiden näköalattomuus
tuntuu lähinnä ikävältä
raiskausrunot ei ehkä mahdu
niiden antologiaan
mutta mä kutsun
kaikki mun kaverit mukaan
kirjoitan mun runot puhekielellä
kerään kuukausien kivut
painan omakustanteen verellä"

Nää oli tosiaan anteeksipyytelemättömiä runoja. Välillä nauratti, välillä ärsytti, monessa kohtaa pystyi samaistumaan paljon. Diggailen. Tahdon lukea lisää Ruotsalaisen runoja!



Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä 

"Kyllä olisin halunnut heilahtaa männystä mäntyyn minäkin.
Sellaisen kiepin tehdä että ei jalkoja tuntisi.
Olisin halunnut tietää millaista se sitten olisi edes vartti
vartissakin ehtii tehdä muistiinpanoja.

Olisin halunnut heittäytyä valjaiden varaan kuin lapsi
huomaan köydet ja kettingit pitävät ote pitää
männyt kaarnahaarniskoissaan isät ja äidit.
Katsokaa nyt tätäkin pinsettiotetta ei kaukaa niin erota.

Ette te sitten työelämässä ole tähän aikaan voitte kiipeillä
kivuta arjen yläpuolelle horisontissa mitä näkyy.
Niin olisin halunnut heilahtaa kuin gibboni vähän tuulettua.
Mutta talvi tulee ja pakastin on tyhjä siis näkemiin."


"Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön
niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä."


Erämajan runot oli aika mustikkaisia, mutta tykkäsin näistä kovasti. Joki näiden rytmissä ja sanankäänteissä kiehtoo minua. Valloittava runokirja! Janoan lukea lisää Erämajan runoja!

26 huhtikuuta, 2023

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Mielenkiinnosta tartuin tähän Eve Kulmalan kirjaan.



 

Tää oli hyvin napakka ja hyvällä huumorilla kirjoitettu kirja. Kulmala käy läpi erilaisia feministisiä teemoja ja kaikki luvut ovat sopivan pituisia. Kulmala ammentaa omista kokemuksistaan tyttönä ja naisena ja se tuo asiat lähemmäs ja ymmärrettävimmiksi. Tunnistin todellakin monen asian kirjan teksteistä. Ihanaa, että tällaisia kirjoja tehdään!

25 huhtikuuta, 2023

Janne Ahjopalo & Olga Palo: Rakastan ihmistä - keskusteluja biseksuaalisuudesta

Tulipas nähty olo tän kirjan lukemisen myötä! Aika vähän on kirjoja bi-seksuaalisuudesta, tai ainakaan en ole törmänny kovin moneen. Aion lukea vielä Jenny Kangasvuon kirjan Bi- ja pan-seksuaalisuus.



Tässä kirjassa Ahjopalo ja Palo keskustelevat eri aiheista bi-seksuaalisuuteen liittyen. Keskustelujen lomassa on bi-seksuaalien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Näitä kokemuksia oli mielenkiintoista lukea. Oli mahtavaa lukea myös siitä, että kaikille ei-heterous ei ole mikään kriisi. Ei ole mullekaan koskaan ollu. Se on mulle samanlainen asia, ku vaikka mun silmien väri eli asia, johon ei voi ite mitenkään vaikuttaa ja sillä siisti.

Poiminta kirjasta, joka herättelee:
"Annukka Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee näkyväksi monogamiaan liittyvät ristiriidat. Vahva länsimainen tarina romanttisesta rakkaudesta pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan Se Oikea, yksi ainnoa ihminen, täyttää kaikki halumme ja tarpeemme. Hieman ristiriitaisesti tämän yhden kumppanin tulee tarjota sekä turvaa ja kumppanuutta että jännitystä ja uutuutta. Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee tällaisen ideaalin mahdottomuuden näkyväksi. Tämä ei tarkoita, että biseksuaalit olisivat ailahtelevampia kuin muutkaan - yleinen stereotypia - mutta näyttää sen, kuinka osia ihmisen seksuaalisuudesta jää aina väistämättä toteutumatta."
Tuo oli hyvä huomio, että miksi yhden kumppanin pitäis pystyä kaikkeen? Eihän se ole edes mahdollista. Ei kukaan oo mikään yli-ihminen. Toisaalta se on myös lohdullista ja armollista, että ei munkaan tarvi pystyä kaikkeen.

Uusi termi minulle: omniseksuaali eli ihminen, jolle romanttisen ja/tai seksuaalisen halun kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Itse olen omniseksuaali. Toki lapsena ei ollu muuta sanaa ku bi-seksuaali ja sen olen silloin ottanut itselleni kuvaamaan itseäni. Oon siis 13-vuotiaana tajunnu, että en oo hetero. 

Kaiken kaikkiaan tää oli vallan mainio kirja. Sopivan kevyt ote, mutta myös syvällisyyttä kansien välissä. Iso plussa myös Apila Pepita Miettisen kuvituksesta. Tykkään Miettisen tyylistä paljon.

24 huhtikuuta, 2023

Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin tää kirja ja kerkesinkin jo odottaa, että pääsen lukemaan tän. Tää vaikutti niin kiinnostavalta!

Saatte vähän erilaisen postauksen. Poimin lukupiirikeskustelusta kaikki omat kommenttini ja laitoin ne tähän postaukseen. Voipi olla vähän sekavaa ja surkea postaus, mutten jaksa välittää. Kommentit neljän lukuviikon ajalta ja irrotettu keskustelusta, hehee. Spoilerivaroitus, jos haluat lukea tän kirjan!



 

"Kirja etenee kyllä hyvin, mutta hahmot jääny vielä etäisiksi."

"Mää haluaisin olla tommonen noita!😍"

"Toivottavasti Juno ja Sadin muuttuu läheisemmiksi henkilöinä."

"Määki oon seuraillu Junon uutteen käyttöä. Että onko jo koukussa."

"Tota määki mietin! Että silläkö pitää noitavoimiaan kurissa?"

"On tässä monta tämmöstä mielenkiintoista kysymystä, joihin toivon vastausta, ku kirjaa lukee eteenpäin."

"Miten on kirja edistyny? Mulla tää nyt vähä paremmin imas otteeseensa, vaikka ei nuo henkilöt vieläkään oo tullu läheisemmiksi. Etäisiä edelleen."

"Tuo musta magia on aika kiinnostavaa nyt tässä. Toivottavasti siitä selviää lisää."

"Niinpä! Ja mitä ihmettä sielä viidennessä kerroksessa tapahtu? En tajunnu."

"Mietin, että oliko ittellä niin kovat odotukset tän kirjan suhteen? Aihe kuitenkin tosi mielenkiintoinen! Ja siksi harmittaa hahmojen etäisyys. Hyvä puoli on kuitenkin se, että tää on kirjoitettu niin sujuvalla tyylillä, että kuitenkin mukavaa lukea ja haluaa lukea kaikesta huolimatta."

"Tuo keveys on varmaan just se, mikä tätä kirjaa saa jatkamaan ja joka tekee tästä hyvän. Hyvä ehkä huono sana, mutta en parempaakaan just nyt keksi."

"Lopulta tykkäsin paljonkin. Loppu pelasti! Se valkoisen ja mustan magian yhdistäminen oli musta aika upeaa. En tykänny siitä ihmisuhrista ja siitä, että miten se pedattiin. Paljo parempi ois, jos se uhri kerättäis kollektiivisesti yms. Mutta se, että valkoset noidat myönty kuitenkin mustan noituuden puoleen oli hyvä."

"Ois tästä maailmasta voinu saada vielä paremman tarinan."

"Tälle kirjalle vois olla kiva saada jatkoa. Että miten homma tosta sitten kehittyy?"

"Sitä ei kerrottu, etän kenen tekosia se hirvi. Ja sitten sekin, että mihin se Max katos?"

"Aika paljo tässä kirjassa jätettiin auki asioita. Ehkä vähä turhanki paljon."


Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä. Tykkäsin epäkohdista huolimatta. Maailma oli mielenkiintoinen, vaikka henkilöt oliki vähä plääh ku jäivät etäisiksi. Loppu pelasti mun kohdalla tän kirjan. Se loppuhomma oli mun mielestä niin upea! Toivon, että tähän tulis jatkoa ja että syvennyttäis vielä enemmän tähän maailmaan.

21 huhtikuuta, 2023

Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä

Ihan mahtavaa, miten monella eri tavalla kuolemaa voi ajatella ja käsitellä! Hetkittäin mykistyin näiden kirjoitusten kanssa, uusien ajatusten kanssa. kaiken kanssa. Kuolema. Mikä mieletön voima.




Kirjoitin ylös jokaisesta esseestä niitä ajatuksia, jotka halusin talteen, jotta voin palata näihin vielä uudelleen.

 Niillas Holmberg: Jäljettömyyden jälki

"Kun vanha luonnonihminen kuolee tänään, me tiedostamme, että hänen mukanaan saattaa katketa  jonkin taidon tai tiedon vuosituhansia  sukupolvelta toiselle siirtynyt ketju. 

Siinä. Tämä on kuolemaa."

Maija Butters: Antroposeenin kuoleman paradoksi

"Joukkosukupuutto on äärimmäinen kuoleman ilmentymä."

"Vaikka minä kuolee, elämä jatkuu."

Maryan Abdulkarim: Kuolematon sielu

"Olen kuullut sanottavan, että ihminen lakkaa olemasta vasta silloin, kun viimeinen häntä muistava ihminen kuolee. Tästä syntyy ajatus, että elävien vastuu kuolleista on heidän muistonsa elossa pitäminen."

Warda Ahmed: Toisinaan matka voi kestää vain hetken

"Jakaminen on aivan muuta. Se on surun kohtaamista. Sanoittamista. Suru saa olla läsnä elämässä. Mutta surua pitää ensin käsitellä. Ei rakentaa muureja, jotka tukahduttavat. Näyttää siltä, ettet ole tehnyt sitä työtä. Et ole kohdannut suruasi, jakanut suruasi."

Laura Eklund Nhaga: Musta surma, musta elämä

"Tarkoitus ei voi olla vain se, että kuolema loppuisi, vaan myös että elämä alkaisi.

Black Lives Matter"

Ndéla Faye: Ketjureaktio

"Kuinka paljon sota ja pula-aika ovat muovanneet sitä, miten kokonainen sukupolvi suhtautuu ja käyttäytyy lapsiaan kohtaan? Kuinka suuri vaikutus näiden lasten kokemuksilla on ollut siihen, miten he ovat kasvattaneet omat lapsensa ja kuinka paljon he ovat puolestaan siirtäneet eteenpäin kolmannelle sukupolvelle? Kuinka paljon ylisukupolvisia taakkoja kannamme harteillamme?"

Saara Hannus: Puoliksi tyhjä

"Tylsyyden ja tyhjyyden kokemukset ovat masennusta, jota en oikein osaa kuvailla muutoin kuin jonkinlaisena välitilana, jossa on vain loputtomiin venyvä hetki ja paikka, jotka nekin tuntuvat vierailta ja kaukaisilta."

"Masentunut elämä on kuollutta elämää, elämää vailla elämisen kokemusta, eräänlaista kuolemaa odottavaa elämää. Näköalaa peittävä sumuverho leijailee lähellä, ja sen toisella puolella ei ole mitään."

Teo Ala-Ruona: Kummitukselleni

"Fanittamani traumaterapeutti ja seksuaalikasvattaja Andrea Glik puhuu Tina Hornin toimittamassa Why Are People Into That?- podcastissa queerien kokemasta häpeästä ja kuinka se aktivoituu ruumiissa samalla tavalla kuin trauma. Glik puhuu ruumiista tiloina parantumiselle. Hän uskoo parantumisen mahdollistuvan, kun teemme työtä löytääksemme itsestämme kohdat, joissa erilaiset tunteet oleilevat. Hän tietää traumatisoituneissa ruumiissa voivan olla kivun ja pelon lisäksi tilaa levolle. Trauman hän määrittelee traumaspesialisti Resmaa Menakemin sanojen mukaisesti "ruumiin suojaavaksi reaktioksi uhkaavaa tilannetta kohtaan". Menakem lähestyy traumaa tietona, joka on varastoitu ruumiisiimme sanattomina tarinoina siitä, mikä kaikki on turvallista ja mikä vaarallista."

"Mietin muutoskammoisuutta, joka purkautuu ihmisestä ulos transfobiana: miten vaikeaa joidenkin cis-ihmisten on vastaanottaa tieto läheistensä transsukupuolisuudesta. Mietin tätä vaikeutta metaforisesti suhteessa kuolemaan. Läheisen fysiologisessa kuolemassa ihminen joutuu luopumaan rakkaansa tai itselleen merkityksellisen henkilön fyysisestä läsnäolosta lopullisesti. Hetkeä määrittää omistajuussuhde: minun ystäväni, minun kumppanini, minun vanhempani tai minun lapseni kuoli. Hetkenä, jona transihminen kertoo läheisilleen sukupuolestaan, he joutuvat luopumaan niistä sukupuolittuneista käsityksistä, joiden varaan he olivat rakentaneet ymmärryksensä ja havaintonsa tästä ihmisestä. Sitä, niiden käsityksen mukaista ihmistä, ei enää ole, vaan on samaa ruumista asuttava eri tavoin käsitettävä ihminen. Tämä on prosessi, johon viitataan puhuttaessa siitä, että transitio ei pelkästään koske transihmistä, vaan myös hänen läheistensä tulee "transitioitua" hänen kanssaan."

Aurora Lemma: Lasarus

"Juuri kuoleman lopullisuus tekee siitä lohdutonta ja vaikeaa ymmärtää. Se on ei-mitään, peruuttamatonta ja olematonta. Jotain on, kunnes ei ole. Kuolema karkaa meiltä myös kuolemassa, siinä lopullisessa hetkessä, jota emme oikeastaan koe, koska silloin emme enää koe. Esirippu laskee ja valot sammuvat. "Kuten kuolemassakaan maailma ei muutu, vaan lakkaa olemasta", kirjoittaa Wittgenstein Tractacus logico-philosophicus- teoksessaan. Kuolema ei ole jotain, mitä voimme kokea, sillä se ei ole tapahtuma elämässä vaan eräänlainen jakoviiva olemisen ja olemattomuuden välillä."

"Mikäli elämää kuoleman jälkeen olisi, tarkoittaisi se kuitenkin elämää kehollisten ruumiidemme ulkopuolella."

Olga Palo: Baby Join Me In Death

"Pieni kuolema todistaa mielen ja kehon erillisyyden asemesta niiden voimakkaasta yhteydestä."

Carmen Baltzar: Erilaisia kuolleita, kuolevia ja kuolevaisia

"Elävä kuollut on sellainen, että hän on aivan varma että on kuollut vaikka on elossa. Tätä kutsutaan myös Cotardin oireyhtymäksi tai kävelevä ruumis- syndroomaksi."

"Pystyyn kuollut on elävän kuolleen vastakohta. Siinä missä elävä kuollut luulee olevansa kuollut mutta on elossa, pystyyn kuollut luulee olevansa elossa mutta on kuollut. Siinä missä elävä kuollut kokee oman kuolleisuutensa erityisen vahvasti, mikä tekee hänestä erityisen elossa olevan, pystyyn kuollut ei edes huomaa että on kuollut pystyyn, ja juuri se tekee hänestä erityisen kuolleen. Pystyyn kuollut menee töihin ja ruokakauppaan ja lasilliselle ihan niin kuin muutkin ihmiset. Pystyyn kuollut pelkää eniten elämää."

"Sellainen joka voisi kuolla ei ole sama asia kuin sellainen joka ei enää jaksa elää. Voi haluta kuolla, jos joku tuntuu liian hyvältä tai liian pahalta, tai jos nolottaa liikaa. Voi väsyttää niin paljon, että voisi kuolla, silloin ainakin saisi levätä, mutta se on vain sellaista, tilapäistä."

Iida Sofia Hirvonen: Ikuisen elämän kirous

"Vampyyrit ja niihin kytkeytyvä goottiromantiikka ei kiellä kuolemaa vaan päinvastoin pyrkii kohtaamaan sen ja syleilemään siihen liittyvien rituaalien, rapistumisen ja lopun estetiikkaa. Kuoleman ajattelun ei tarvitse tarkoittaa surua ja nihilististä lamaantumista, vaan se voi toimia myös iloisena muistutuksena elämän voimasta ja sen ainutkertaisuudesta."

"Elämän eksistentiaalisesti vaivaavimpia kysymyksiä on se, että kuolema on ehdoton tapahtuma, joka pysyttelee aina kaukaisena. Kuolemasta ei voi saada kokemusperäistä tietoa, vaikka äärikokemukset, kuten onnettomuudet, voivat tuoda tunteen siitä. Sairaudet ja läheisten kuolemat muistuttavat rajusti kuoleman mahdollisuudesta, mutta silti päivittäinen kokemus elämästä pysyy samanlaisena: huomennakin aurinko nousee, eikä maailma ole vieläkään muuttunut.

Periaatteessa on helpompi kuvitella ikuinen elämä kuin kuolema: eihän elävä ihminen koe juuri muuta kuin olemassaolemisen jatkuvuuden, vaikka kertoisi itselleen päivittäin kuolevansa."


Tää oli kyllä tajunnan räjäyttävä kirja! Voin lämpimästi suositella kaikille!