Tässä olisi kaksi jollain lailla samankaltaista, mutta kuitenkin täysin erilaista sarjakuvaa.
Mielikuvitustyttö kertoo ihmissuhteista. Lapsena, teininä, aikuisena. Se kuvaa sitä suurta epävarmuutta, mitä ihmissuhteiden suhteen voi tuntea. Sitä miten voi olla niin näkymätön ja sitä miten voi tulla nähdyksi.
Kuvitus tässä kirjassa vei lapsuuteen. Aino Louhi on kuvittanut paljon lastenkirjoja ja sivujen kääntely toi tuttuuden tuntua hänen kuvituksensa kanssa.
Hyrrin sarjakuva-albumi oli sellainen, että tuntuu, ettei osaa sanoa mitään tästä. Se oli maailma, joka muuttuu yhtäkkiä. Lapsen maailma. Tässä on kuusi eri tarinaa. Tarinat tulivat kohti, koskettivat, ärsyttivät, inhottivat, liikuttivat. Kaikkea ei edes ymmärtänyt. Jotain tuttua tarinoissa oli, mielen laidalla liikkuvaa.
Oletko lukenut näistä kumpaakaan? Mitä tykkäsit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti