09 kesäkuuta, 2023

Dekkariviikot: Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee

Eka Multisillan dekkari nyt luettu!




Takakansiteksti:

"Fitness-maailman kulissit murenevat ovelassa psykologisessa trillerissä

Kolmen teinitytön vaarallinen laihdutusleikki johtaa tragediaan. Kymmenen vuotta myöhemmin Saarasta on tullut menestynyt fitness-tähti, joka joutuu palaamaan nuoruutensa näyttämölle Pohjois-Suomeen ja kohtaamaan menneisyytensä. Mitä tyttöjen välillä aiemmin todella tapahtui? Matto vedetään toistuvasti pahaa aavistamattoman lukijan alta, kun petollisen muistin kerrokset alkavat paljastua."



 

Tää oli kyllä jännittävä! Kirjan tunnelma oli just semmonen ahistava, että mitä täällä tapahtuu ja ekkö nää nyt tajua!? Saara toi esiin omaa tarinaansa ja 10v takaisia tapahtumia pala kerrallaan ja olipa se melkoista. Ihmiset osaa olla niin kieroja ja manipuloivia. Loppu sitten jo vähän poksautti aivoja. Kaikki ei oo sitä miltä näyttää. Ja hurjaa miten nuoret teinitytöt lähtee laihuttaan hurmatakseen jonku pojan ja saavat muut siihen mukaansa. Ja miten se häiriintynyt käytös jää päälle ja takertuu kiinni suhun kaikilla lonkeroillaan. Se toi ihan oman lisänsä tähän tarinaan ja sen jännitteeseen ja tapahtumiin. Lue ja koe se!

Todellakin haluan lukea lisää Multisillan dekkareita!

08 kesäkuuta, 2023

Cho Nam-Joo: Saha

Nyt oli kyllä jännä kirja. Koko paketti leväytettiin auki, sanottiin ähäkutti ja sitten jätettiin lukija ihmettelemään. Elegian kans luettiin tää ja ihmeteltiin tarinan leviämistä kaikkiin ilmansuuntiin.




Takakansiteksti:

"In a country called ‘Town’, Su is found dead in an abandoned car. The suspected killer is presumed to come from the Saha Estates.

Town is a privatised country, controlled by a secretive organisation known as the Seven Premiers. It is a society clearly divided into the haves and have-nots and those who have the very least live on the Saha Estates. Among their number is Jin-Kyung, a young woman whose brother, Dok-yung, was in a relationship with Su and quickly becomes the police’s prime suspect. When Dok-yung disappears, Jin Ky-ung is determined to get to the bottom of things. On her quest to find the truth, though, she will uncover a reality far darker and crimes far greater than she could ever have imagined.

At once a dystopian mystery and devastating critique of how we live now, Saha lifts the lid on corruption, exploitation and government oppression, while, with deep humanity and compassion, showing us the lives of those who, through no fault of their own, suffer at the hand of brutal forces far beyond their control."

Tästä se homma lähtee leviään ja porukkaa tulvii ovista ja ikkunoista mukaan tarinaan. Kaikki kyllä liittyy jotenkin tohon Towniin ja/tai sen historiaan. Mutta silti. Liika on liikaa ja välillä tuntu, että karattiin tosta murhan selvittelystä ja Do-kyungin katoamisesta tuhansien kilometrien päähän. Välillä hypättiin siis 30 vuotta taaksepäin. Se hyvä tässä kirjassa oli, että Nam-Joo osaa kyllä napata lukijan mukaansa. Ihmiset oli mielenkiintoisia ja maailma erikoinen dystooppisuudessaan. Kaks kertaa lukiessa tipahin kärryiltä ja jouduin kysymään Elegialta, että mitä ihmettä tässä tapahtui ja miksi. Että kröhöm. Silti lukemisen arvoinen kirja ja ei harmita, että luin. Haluaisin lukea Nam-Joolta jotain muutakin testimielessä.

07 kesäkuuta, 2023

Dekkariviikot: Elea Renko: Minataron mysteeri

Tuulevin lukublogissa pistettiin pystöön dekkariviikot ja päätin viimetingassa ottaa osaa, ku on tullu luettua joitain dekkareita taas ja ainaki kolme (kröhöm) on kesken.




Tää se oli jännä dekkari! En osannut odottaa tällaista.

Takakansiteksti:

"Alona kävelee kadulla ja kohtaa yllättäen edessään raa'an näyn. Miksi hänen piti nähdä se, voiko se olla jokin merkki? Hän tulee siihen tulokseen, että Irikselle on tapahtunut jotain. Pian tämä osoittautuu todeksi, sillä Alonalle on saapunut sähköposti, jossa kerrotaan, että Iris on surmattu.

Jonkin ajan kuluttua posti tuo Alonalle Iriksen kirjoittaman dekkarikäsikirjoituksen. Hän alkaa lukea:

Minataron kaupungissa on tapahtunut kouluammuskelu, toimittajat Tom Tauber ja Mitra Holubova lähtevät raportoimaan aiheesta. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat vaikuttaa oudoilta. Eläkkeellä oleva rikoskomisario Tuvilakin kiinnostuu tapauksesta.

Kolmikko päätyy Tsekkiin, missä seuraan liittyy myös Mitran prahalainen serkku Sárka. Ystävykset seikkailevat linnoissa ja Tsekin maaseudulla yrittäen samalla ratkaista arvoitusta.

Kirja on eräänlainen aikuisten Viisikko, sisältäen maagista realismia, historiaa ja poliittista kannanottoa."



 
Käsikirjoituksen tarina vie mukanaan. Siihen uppoaa, se oli viihdyttävä ja ahmittava lukea. Paikoin tarina olisi kyllä kaivannut toimitusta, huomas, ettei oo täysin hiottu. Se ei silti lukemista haitannut. Kouluammuskelun selvittely oli jännää ja tapahtumat erikoisia. Kirjan hahmot oli mielenkiintoisia ja heitä ois saanu ehkä hieman enemmän esitellä tai jotain, ku jäivät osin vähän etäisiksi mulle. Kokonaisuus oli kuitenkin niin hyvä kaiken kaikkiaan, että haluaisin kyllä tarinalle jatkoa, jos se vaan olis mahdollista. Tai ylipäätään haluaisin lukea Rengolta lisää kirjoja.

06 kesäkuuta, 2023

Pohjoinen dekkarihaaste 1.6.-30.9.2023

 Kirjaston sivuilla törmäsin tähän dekkarihaasteeseen ja aattelin sitten ilolla ottaa osaa tähän. Kuulosti nää kohat niin hauskoilta!


Ja tottakai mulla on jo jäätävä lukusuunnitelma tapani mukaan! 😂

Kuka muu aikoo osallistua tähän?

05 kesäkuuta, 2023

Emilia Kujala: Häpeä

Tunteet ja tunnetaidot on mulla tapetilla edelleen, pala kerrallaan luen ja pureksin. Nyt mun haaviin pääsi Emilia Kujalan kirja. Kujala on kyllä kiinnostavasti tuonu esiin asioita, mitä oon pari vuotta sitte somessa ja nykyään lähinnä Ylen kolumneja häneltä lukenu.



 
Tuttuun tapaan oon kirjoittanu ylös itteäni kiinnostavia ja pohdituttavia kohtia:

"Häpeässä ei ole kyse ainoastaan siitä, mitä ajattelemme itsestämme, vaan myös siitä, mitä arvelemme tai oikeastaan pelkäämme muiden meistä ajattelevan. Olemme viime kädessä sosiaalisia eläimiä ja janoamme yhteyttä toisiin, koska ilman toisia emme jää henkiin. Yhteyden puuttuminen järisyttää turvallisuuden tunteemme perustaa. Siksi jokainen meistä janoaa nähdyksi tulemista sellaisena kuin on. Samaan aikaan se on yksi pelottavimmista asioista koko maailmassa. Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla. Kun rohkenee asettua alttiiksi toisille sellaisena kuin on, ottaa väistämättä riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle. Häpeän otteesta irrottautuminen edellyttää siksi rohkeutta altistua sille, mitä kaikista eniten pelkää. Testaamme, tulemmeko hyväksytyiksi, kun näytämme luotetulle ihmiselle itsestämme sellaista, mitä vain kotimme seinät ovat aiemmin todistaneet. Mitä jää jäljelle, jos riisumme roolit ja tittelit ja raotamme julkisivua? Kuka rakastaisi meitä ehdoitta vain, koska olemmet? Korostuneesta häpeästä kärsivälle ajatus siitä, että näin voi olla, on kerrassaan utopistinen."
Tää oli ihan timanttia tekstiä. Näinhän asia on! Alan ymmärtää, että juuri tämä yhteyden puuttuminen on ollu mulle se pahin juttu lapsuudessa. Mua ei oo nähty sellaisena ku oon ja sen takia oon yrittäny olla sellainen ku ajattelin muiden haluavan mun olevan, jotta saisin hyväksyntää ja selviäisin. Huh ja auts. Ymmärrän nyt myös sen, että tämän samaisen asian takia mun elämästä katos perhe ja suku vähä päälle 10v sitten.

"Häpeä sulkee ja vaientaa meidät. Se saa meidät näyttelemään itseämme ja esittämään elämämme pääroolia tavoilla, joiden oletamme saaavan hyväksyntää toisilta. Se kääntää meidät poispäin siitä, mitä eniten tarvitsemme ja janoamme - kohdatuksi tulemista sellaisina kuin olemme. Häpeä rikkoo yhteyden paitsi toisiin, myös itseemme. Kun yhteys itseen on rikki, ei viesti siitä, miten arvokas ja upea on, mene kerta kaikkiaan perille."
Tää on täyttä totta. Kun sain elämääni ihmisiä, jotka rakastivat mua omana ittenäni, syvät haavat alko parantua ja pikkuhiljaa aloin nähdä itteni muuna kuin hyödykkeenä. Aloin myös varovasti tykätä ittestäni. En ookaan vaan hyödyke, vaan omanlaiseni ihminen.

"Psykologisesti ja fyysisesti häpeä on itseasiassa hyvin lähellä pelon tunnetta. Häpeän kohdalla pelon kohde on vain epämääräisempi kuin silloin, jos pelkäämme hämähäkkejä tai pimeää. Se lamauttaa otsalohkomme ja yllyttää meitä taistelemaan tai pakenemaan, hyökkäämään tai piiloutumaan. Kun olemme häpeissämme, emme hyvällä tahdollakaan kykene toimimaan järkevästi. Reaktio on niin alkukantainen ja nopea, että huomaamme sen monesti vasta kun se meni jo. Reaktion voi kuitenkin oppia tunnistamaan ja lopulta toimia toisin kuin häpeä yllyttää. Tunteet ja niihin liittyvät ajatukset eivät ole käskyjä, joita on pakko noudattaa."
Tääki on totta. Alkuun kun sain jäätäviä häpeäkohtauksia, tipahdin pieneksi ja lamaannuin ja en kyenny puhumaan tai mitään. Kun aloin vähitellen ymmärtää, mitä tapahtuu, oon oppinu estämään tän täyden tipahtamisen. Häpeää hallitaan sillä, että tuodaan se häpeän tunne esiin. 

Paljastuminen toisille ja itselle sellaisena kuin on, vailla suojamuureja, on syvästi pelottavaa. Häpeän kanssa sovinnon tekeminen edellyttää tuon pelon kohtaamista."
Ja se on todella vaikeaa. On niin haavoittuvainen olo ja siksi myös turvaton ja arka olo.

"Kestämättömän häpeän ongelma yritetään ratkaista hyökkäämällä kehoa kohtaan - -."
No tälleenhän mää oon just tehny. Sad Laura noices.

"On tavallista, että yritämme tulla toimeen kehohäpeän kanssa paitsi kehoa muokkaamalla, myös välttelemällä kaikkea, mikä voisi muistuttaa kehon olemassaolosta."
Joo, dissosiaatio on oiva keino siihen. Ku mieli ja keho on erossa toisistaan, on paljon helpompi olla. Kunnes ei enää olekaan.

"Myötätunto itseä kohtaan opettaa meitä pysähtymään itsemme äärelle ja hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme, ei sellaisina kuin haluamme olla tai muut haluaisivat meidän olevan. Myötätunto on häpeän vastavoima ja autenttisen ylpeyden kasvualusta. Ajattelen, että yksi myötätuntoisimmista teoista itseämme kohtaan on sallia se, mitä koemme juuri nyt, vaikkemme pitäisi siitä. Tunnen näin tässä hetkessä ja minulla on lupa pysähtyä kokemuksen äärelle. Pidän huolta itsestäni ja kokemuksestani aivan kuin huolehtisin läheisestäni, joka kokee samoin. Vaikka kokemukseni saattaa eristää minut muista ja saa oloni tuntumaan poikkeavalta ja vialliselta, voin olla varma siitä, että joku toinenkin olio maan päällä on joskus kokenut näin. Jos rohkenen katsoa ympärilleni, huomaan, että saman kokemuksen jakava kanssamatkustaja löytyy lähempää kuin osasin arvatakaan. Myötätunto yhdistää minut takaisin itseeni ja muihin. Se on vastavoima hyökkäämiselle itseä ja toisia kohtaan."
Kyllä. Me ei olla yksin. Yksikään meijän tunne ei oo sellanen, mitä joku ei ois joskus tuntenu. Lempeys ja myötätunto saa aikaan aitoja muutoksia, häpeä ja ruoskinta eivät muuta yhtään mitään, paitsi ehkä vaan pahentavat oloa.

"Kehoon vaikuttaminen on nopea keino vaikuttaa tunteisiin, koska tunteet vaikuttavat kehon asentoon. Kun opit säätelemään kehosi asentoa ja hengitystä, saat kokemuksen siitä, että voit omalla toiminnallasi vaikuttaa tunteen intensiteettiin ja kestoon. Meille jokaiselle on tärkeää kokea voivamme toiminnallamme vaikuttaa asioihin itsessämme ja itsemme ulkopuolella."
Se oli ihan mahtava tunne, kun ekoja kertoja tajusin kykeneväni rauhoittamaan itteäni ja kykeneväni laskemaan kehon kierroksia niin, että olo on ainakin siedettävä. Se anto myös motivaatiota hirveästi jatkaa harjoittelua.

"Kun olet yhteydessä kehoosi, olet yhteydessä paitsi tunteisiisi, myös siihen mikä tekee sinusta sinut. Olet yhteydessä autenttisuuteesi ja voit rohkeasti seisoa omilla jaloillasi."
Tän oon ruennu nyt jollain lailla hahmottamaan. Minä en ole kehoni, tunteeni tai ajatukseni. Minulla on kehoni, tunteeni ja ajatukseni. Siinä on vissi ero. Näin mikään näistä ei voi määritellä tai määrätä mua, vaan voin olla mikä olen.


Paljon ajatuksia heräsi tästä kirjasta! 
Haluan kyllä lukea Kujalan toisen kirjan, Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista.

02 kesäkuuta, 2023

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Spefi-lukupiirin scifikirjana oli Weirin Operaatio Ave Maria. Jännitti rueta lukemaan avaruusseikkailua, mutta onneksi luin!



 

"Ryland Grace herää avaruusalukselta miljoonien kilometrien päässä kotoa. Seuranaan hänellä on vain kaksi ruumista. Ryland ei muista nimeään, saati miten on alukselle joutunut.

Kun muisti pikkuhiljaa palaa, hän tajuaa tehtävänsä mahdottomuuden. Hänen on ratkaistava äärimmäisen vaikea tieteellinen arvoitus ja pysäytettävä vaara, joka uhkaa koko maapalloa. Ja hänen on tehtävä se yksin..."

Tästä kirja lähtee! Ja sitten Gracen muisti alkaa palata pätkittäin plus että hän kohtaa avaruusolennon. Ja ottaa yhteyden tähän olentoon. Ja tää olento, Kivinen, on ihan mahtava! 💗 Saatoin ihan vähän ihastua tähän Kiviseen. Kirja siis etenee Gracen takaumien kautta ja Kivisen kans itse avaruusmatka etenee, kun he yhdessä yrittävät ratkaistaa ongelmaa. Tää kaikki vei lopulta niin mennessään ja koko tän kirjan juoni ja henkilöt oli takkusuuden jälkeen vaan wau. Toki tässä oli niitä miinuksiaki, esim. ittelle kirjan teknologiaheprea, mutta kaikissa kirjoissa on jotain semmosta mikä ei oo niin mieleen. Mää niin nautin ja ahmin tätä kirjaa! Oli todella hyvä! Iso suositus kaikille tästä!

01 kesäkuuta, 2023

Toukokuun kooste

Huh hei. Toukokuun loppu oli sellaista kuormitusta, että joo ei enää ikinä mulle, kiitos. Kaks läheistä ihmistä joutu peräkkäisinä päivinä teho-osastolle ja tietenkin eri kaupungeissa satojen kilometrien välimatkalla. Stressi oli valtava! Toinen heistä joutu myös hengityskoneeseen ja tilanne näytti todella pahalta. Vieläkään ei olla todellakaan selvillä vesillä, mutta parempaan suuntaan molempien ihmisten tilanne menny.

9.5. lumikelloja Tuirassa!

Luetut: 29

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset
Annukka Salama: Ripley - nopea yhteys
Elea Renko: Minataron mysteeri
Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho
Edith Södergran: Maailma on minun - runoja ja valokuvia
Bryan Talbot: Tuhman rotan tarina
Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee
Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja kiukkuiset kaksoset
Sari Sariola: Tiedän olevani ylipainoinen
Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan
Tiina Tuppurainen & Teemu Silván: Rakkaudesta lajiin
Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous
Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet 1: Sarahin uni
Gijé & Carbone: Soittorasia 1: Pandorientin maailma
Malin Falch: Pohjantuli: Peikkolaakso
Kiira Korpi: Hyppää vaan!
Satu Rämö: Rósa ja Björk
Suvi Ahola (toim.) & Satu Koskimies (toim.): Joka tytön runokirja
Anne Leinonen: Elokuussa minä kuolen
Mielenterveyden ensiapu 2: Haavoittuva mieli - tunnista ja tue
Jillian Tamaki & Mariko Tamaki: This one summer
Anette Palssa ja Maare Kauppinen: Tunnesyöminen
Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet 2: Cassiopéen ihastus
Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet 3: Lucillen aarre
Gijé & Carbone: Soittorasia 2: Cyprianin salaisuus
TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä
Susanna Laine & Terhi Ketola-Huttunen: Epätäydellisen naisen itsetunto
Cho Nam-joo: Saha
Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: Skim


15.5. näytti tältä Plaanaojan reunoilla. Vihertää!

Katsotut: 6

Elokuvat: 2

Hammaskeiju
2023, 1h15min

Dark Shadows
2012, 1h53min


Pääsin aloittamaan frisbeegolfkauden 18.5.! Tihkutti koko kierroksen ajan ja meri oli niin harmaa.
Mutta nautin koko sydämestäni!

Sarjat: 4

Verta Wienissä
Saksa, 2019
1. kausi (3 jaksoa)

Metsien kätkemä
Suomi, 2016
1. kausi (9 jaksoa)

Orjakaupan synkkä menneisyys
Kanada, 2020
1. kausi (4 jaksoa)

Master Cleaners Suomi
Suomi, 2023
1. kausi (10 jaksoa)

Haasteet:

Ei haasteita. Paitsi ne henkiset.


30.5. Purppuratuomet ja tavistuomet kukkii jo.


Että semmosta oli toukokuussa. Plääh puuh. Uupunu olo ja kalenteri piti tyhjentää. Kirjoja tuli sitte luettua paljon, että pääsi pakoon pahaa maailmaa. 😁